Kukkivia pensaita

Kukkivat pensaat ovat kasveja, joista pidän erityisesti.

Tästä syystä myös kaikki pihaltamme löytyvät pensaat kukkivat jossain vaiheessa kesää. 

Olen pyrkinyt siihen, että koko ajan joku pensas kukkii.

Se on itse asiassa todella helppoa, kun pihalla kasvaa syreeneiden lisäksi sekä keskikesästä pakkasiin kukkivia pensashankikkeja että erilaisia hortensioita.

Pihasyreeni Alba

Alkukesästä ilahduttavat erilaiset angervot ja syreenit. Molempien kukinta-aika on melko lyhyt, mutta kukat sitäkin kauniimpia. Ruusu- ja prinsessa-argervopensaat ovat kukkiessaan todella kaunita.
Itse asiassa näitä pikkuisia angervon kukkia ihailin kunnolla vasta lähikuvista. 

Angervot ja pensasaitana kasvavat unkarinsyreenit ovatkin sitten ainoita värillisillä kukilla kukkivia pensaita, mitä pihasta löytyy. Ja nekin molemmat vaaleanpunaisia. Kaikki muut pensaat ovat valkokukkaisia. Tykkään vaaleanpunaisesta ja valkoisesta erityisesti ulkokukissa ja olen ihan tietoisesti valinnut niitä pihan istutuksiin.

Jasmike

Ihastuttava, metsämansikantuoksuinen pihajasmike 'Tähtisilmä' on aivan upea kukkiessaan kesäkuussa. Pensas kukkii pari viikkoa valkoisenaan ja tuoksu kantaa pitkälle. Kukinnan lopussa maa pensaan ympärillä on valkoinen kuin olisi lunta satanut.

Syyshortensia on yksi ehdottomista suosikeistani näyttävine valkoisine kukkineen. Kukinta kestää pitkään ja kukkien sävy vaihtuu puhtaan valkoisesta vaaleanpunertavaan syksyn edetessä.

Jostain syystä tämä syyshortensia ei avaa kaikkia pieniä nuppujaan, vaan kukkatertut jäävät tällaisiksi osittain auenneksi. Kukkia on todella paljon, mutta eivät avaudu isoiksi palloiksi, kuten pensaan ollessa nuorempi tai mitä tuo toinen pensas, josta ylempi kuva. Olen miettinyt, onko syynä se, että leikkaan pensaita vain hyvin maltillisesti vai enkö osaa lannoittaa niitä riittävästi, koska kukinta jää mielestäni vajaaksi. Olisiko vinkkejä, millä ensi kesän kukinnasta saisi vielä komeamman?

Juhannusruusua pihallamme ei vielä ole. Tämä kuvassa oleva kasvoi edellisen kotimme pihamaalla. Juhannusruusu liittyy kuitenkin vahvasti lapsuusmuistoihini ja minulle kasvina rakas. Iso ruusupensas kukki lapsuudessani mummolan kammarin ikkunan alla rapun pielessä. Ja taitaa se olla siellä vieläkin, vaikka paikka ei enää mummola olekaan.
Muistan vieläkin vahvan kostean vehreän kesäaamun tuoksun, johon sekoittui vieno ruusun tuoksu, kun lapsena aikaisin aamulla istuin mummolan rappusella.

Tuoksumuistot ovat yllättävän vahvoja ja tunnepitoisia ja vievät ajatukset mukanaan.

Kaunista loppukesän viikonloppua!