Sukkia, sukkia, sukkia I

  

 

Sukkia, sukkia, sukkia, sukkia ja sukkia. Ehkä on liioittelua mainita sukka-sana noin monta kertaa, mutta, kun katsoo, mitä puikoilta on kesän ja syksyn aikana tipahdellut tasaiseen tahtiin, ei kai tuo haitanne.   

Kun tänne blogiin kirjoittamisessa on ollut taukoa - välillä pidempiä ja välillä lyhyempiä jaksoja, on jäänyt väliaikoina valmistuneita käsitöitä laittamatta näytille. Selailin juuri viime vuoden postauksiani ja huomasin, että vaikka puikoilla on ollut koko ajan joku sukkaneule, en ole niistä juuri tänne blogiin kuvia laittanut. Niinpä aloin etsiä kuvakansioista sukkien kuvia ja löytyihän noita. Silti tunnistan, että näissä kuvissa eivät ole ihan kaikki vuonna 2025 valmistuneista aikuisten tai nuorten kokoa olevista sukista, mutta ehkä valtaosa kuitenkin - luulisin 😊 Laitan nyt tänne niistä ns. ensimmäisen kattauksen ja sitten jonkun ajan päästä loput. Liika on liikaa yhdellä kertaa myös sukkakuvissa 😂

 

 

 Yllä olevat sukat tein Novitan 7 veljestä -langasta viime talvena ja niistä on oma postauksensa "täällä". 

Alla olevat sukat ovat niinikään seiskaveikasta ja tein ne äidilleni joululahjaksi. Langaksi kävin ostamassa vartavasten vaaleansinistä, sillä se on äitini lempiväri. Sukista tuli vähän reilut, sillä ajattelin, että hän voisi pitää niitä ohuempien sukkien päällä, mutta pitääkin kuulemma mieluummin paljaassa jalassa. Lupasin hänelle, että teen vähän istuvammat versiot vielä tässä talven mittaan.  

   

 

Kesälomalla minulla oli ns. jämälankojen tuhoamisprojekti. Tai eivät ne oikeasti mitään jämälankoja ole (hassu sanonta sinällään tuo), vaan ihan käyttökelpoisia, joista osalle ei ole löytynyt käyttöä tai osa on vaan jäänyt yli edellisistä neuleista. Yllä olevat ohuet ja varrettomat sukat ovat noin kokoa 39 ja lankana Novita Nalle. Molemmissa sukissa on käytetty samaa pätkävärjättyä Nallea toisissa ruskean ja toisissa luonnonvalkoisen Nalle-langan kanssa. Luonnonvalkoiset ovat valmistuneet jo vuonna 2022! Raidoituksen korkeus ja ns. pohjalangan väri määrittävät hyvin pitkälti lopputuloksen. Toki myös valaistusolosuhteilla on oma vaikutuksensa; ruskeisiin sukkiin paistaa aurinko, kun taas valkopohjaiset on kuvattu sisällä.

Loppusyksystä 2025 kävin pitkästä aikaa Lankamaailman liikkeessä. Edellisestä kerrasta olikin vuosia. En ole oikein päässyt sinuiksi sen tarjonnan suhteen ja monet lankalaadut ovat tuntuneet omiin käsiin ja neulontatottumuksiin liian karkeilta tai muuten vaan sellaisilta, että en ole osannut niitä käyttää. Nyt Vantaan myymälässä oli kuitenkin avajaistarjouksena Blossom-sukkalankaa, jota ostin kolmessa eri värissä. Ennen joulua tein alla olevan kuvan noin koon 36 sukat liilan sävyisestä Blossomista. Lisäksi aloitin jouluaatonaattona vielä joululahjaksi tyttärelle ruusunpunaisesta Blossomista matalavartiset sukat. Niiden valmistumisessa tuli kiire ja sainkin ne valmiiksi vasta jouluaattoiltana juuri ennen h-hetkeä :) Kuvaa en tietenkään muistanut niistä ottaa. Lanka on tehty Turkissa, kuten havaintojeni mukaan aika monet muutkin ns. vähän edullisemmat langat. Lanka on kaunista, mutta en ole ihan vakuuttunut sen laadusta lähinnä neulontatuntuman perusteella, mutta ajattelin vielä kokeilla, miten toimii esim. raitalankana Nallen kanssa samanvahvuisia kun ovat. Mutta langan väritys on kiva ja siitä saa mielestäni ihan kivan näköisen lopputuloksen. Onko sinulla kokemusta Blossomista ja sen kestosta juurikin sukkalankana?

 

 

Mieheni ei perinteisesti ole käyttänyt villasukkia kuin ihan pakosta ja silloinkin lähinnä kumikengissä. Koska meillä on laminaattilattiat ja ei lattialämmitystä, lattiat tuntuvat talvella viileiltä. Hän on useasti valittanut, että jalkoja paleltaa ja minä yhtä monta kertaa sanonut, että käytä villasukkia - minä teen ne, jos haluat. Hän ei kuitenkaan ole niihin juuri innostunut, mutta jossain vaiheessa neuloin tuollaiset yllä näkyvät rullavartiset perussukat ihan vain kokeeksi. Hänpä tykästyikin niihin, joten on saanut myös toiset samanmoiset 😊

Lankana noissa oli Novitan 7 veljestä -lanka, kuten myös vastaavissa kahdesta eri harmaasta neulotuissa sukissa (alla). Nämä rullavartiset ovat noin kokoa 43-44. Tummemmissa on pidempi varsi; taitaa olla noin 15 kierrosta aina oikeaa ennen kantapäätä, kun taas vaaleammissa on noin 10 kierrosta aina oikeaa ennen kantapäätä. Kantalappuun on tehty pari ylimääräistä kerrosta, jotta se olisi riittävän korkea ja sukka istuisi paremmin jalassa. Jalkapöydällä on 2 oikein 2 nurin joustinta istuvuutta lisäämässä.

Ja sitten vielä muutamat loppuvuodesta valmistuneet sukat. Alla vielä yhdet rullavarsisukat. Ne pääsivät pukinkonttiin miehelleni. Nyt, kun ne tätä kirjoittaessani ovat hänellä jalassa, huomaan, että rullautuva varsi olisi voinut olla muutaman kierroksen korkeampi niin olisi asettunut paikoilleen paremmin. 

 

Alla olevat sukat ovat ihanan pehmeää, hieman liukaspintaiselta tuntuvaa Järbo garnin Mellan Raggi -merinosukkalankaa, jonka ostin paikallisesta lankakaupasta. Lanka on muuten hyvän tuntuista, mutta suhteellisen löyhäkierteisenä vaatii tarkkuutta neuloessa, jotta silmukat tulevat puikoille kokonaisina. Tämä löyhäkierteisyys tai "liuskoittuminen" on asia, mikä minua monissa muuten hyvän oloisissa langoissa ärsyttää, sillä neuloessa joutuu seuraamaan neulontajälkeä normaalia tarkemmin ja välillä jopa purkamaan ja uudelleen neulomaan, jotta saa osittain puikoille tarttuneen silmukan kokonaisena ja siistinä mukaan.

 

 

 

Yllä oleviin "joulusukkiin" sain vihdoin kulutettua loput joulunpunaiset sukkalangat. Nyt on siltä osin lankavarasto ehtynyt. Ja hyvä niin. Tykästyin muuten tuohon "rikottuun helmineuleeseen" eli "broken seed stitch:iin" viime vuonna, kun huomasin, kuinka helposti sillä saa värejä vaihtelemalla mielenkiintoista neulepintaa aikaiseksi. Ajattelin, että teen keväämmällä yhdet versiot jostain ohuehkosta liukuvärjätystä ja vaaleahkosta yksivärisestä pohjaväristä. Siitäkin voisi tulla ihan kivan näköinen lopputulos.

 

 

Nämä suklaanruskeasta ja pätkävärjätystä Nalle-langasta neulotut varrettomat sukat ovat yhdet suosikkini. Tuo turkoosi-ruskea -värjätty lanka oli kivan näköistä kerällä, mutta en oikein osannut ajatella, miltä se yksistään näyttäisi sukissa. Näiden sukkien pohjavärinä on tummanruskea tai suklaanruskea, jollaisena itse sitä pidän, suklaan ystävä kun olen. Jalkaterä on sitten kärkeä lukuunottamatta neulottu tuolla pätkävärjätyllä ja mielestäni toimii noin ihan kivasti. 

No niin. Tässäpä oli ensimmäinen katsaus menneen vuoden sukkasatoon. Yksinkertaisia ja nopeasti valmistuvia perussukkia valtaosin. Siis sitä hermolepoa, josta niin usein täälläkin mainitsen 😊 

Laitan tosiaan toisella kertaa sitten loput löytyneistä viime vuoden sukkien kuvista.

Tästäkin on tulossa aktiivinen käsityövuosi, jos vuoden alun lomapäivien tekemisen voisi katsoa ennustavan tulevaa. Toivottavasti näin, mutta ehkä olisi hyvä kehitellä taas jotain muutakin harrastusta. Vesivärimaalaus, jota lämmittelin viime kesänä, on jäänyt alkutekijöihinsä, joten ehkäpä kokeilen sitä tässä joku päivä. Ja tietysti kevättä kohtihan tässä mennään, joten jossain kohtaa alkavat kotipihan kevättyötkin olla entistä enemmän mielessä. 

Sitä ennen kuitenkin tämä viikonloppu menee toipuessa loppiaisen jälkeen alkaneesta työarjesta. Arjen rutiineissa on oma viehätyksensä, kunhan saisi tuon oravanpyörän vauhdin vähän hiljenemään. Sitä kohti pitää pyrkiä - onhan se hyvä, että on edes jotain tavoitteita  😊

Mukavia tammikuisia päiviä Sinulle! 

Ihanaa alkanutta vuotta 2026!

 

Ihanaa alkanutta uutta vuotta! 

Aivan uskomatonta, että vuoden numeroksi kirjoitetaan jo 2026! 

Ei kai saisi, tai ainakaan kannattaisi ajan kulumista päivitellä, mutta on vaan pakko. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin tuntuvat vuodet kuluvan, oikein sprinttivauhtia juoksevan, eteenpäin. Hurjaa sinällään, mutta lienee elämää, niin vaikea kuin sitä onkin ymmärtää. No, taivastelematta sitä sen enempää, ajattelin ottaa tähän vuoden alkuun pienen katsauksen viime vuoteen ja vuoden vaihteen päiviin.

Olen kiitollinen, että minulla oli mahdollisuus pitää joulun ja vuodenvaihteen ympäristössä useampia lomapäiviä, mikä tulikin todella tarpeeseen hektisen vuoden pääteeksi. 

Saimme aikuiset lapset joulun tienooksi kotiin ja oli taas mukava viettää aikaa yhdessä. Joulukuusen allekin oli ilmaantunut paketti jos toinenkin, myös koirille. 

Ennen joulua innostuin leipomaankin. Sitä ei olekaan tapahtunut pitkään aikaan. Nyt tein juusto- ja kinkkusarvia, kinkkukierteitä, korvapuusteja ja joulutorttuja. Tytär leipoi sitten karpalokinuskijuustokakun, piparkakkuja, valkosipulileipää sekä pientä suolaista kuten "minitorttuja" chorizo- ja kinkkutäytteillä. Olivat muuten herkullisia! 

Valkosipulileipä

 

Vaikka makeat herkut ovat aina paikallaan, varsinkin joulun seutuun makeaa tulee syötyä liikaa. Siksipä herkulliset pienet suolaiset naposteltavat ovat aivan ihania suolapaloja paitsi kahvipöydässä myös viinilasillisen seurana.

Chorizo-minitortut

 

Mutta kukapa sitä pelkillä suolaisilla leivonnaisilla joulun aikaan pärjäisi :) Laitan perinteisten torttujen ja pipareiden sijaan tähän kuvat paistetusta karpalokinuskijuustokakusta, jonka tytär leipoi. Koristeena on sokerihuurrettuja karpaloita ja rosmariinin oksia. Tämä ei ollut helppo leivonnainen, sillä työvaihteita oli useita, mutta lopputulos oli paitsi todella herkullinen myös kaunis. Illalla lampun valossa otetut kuvat eivät tee leivonnaisen ulkonäölle oikeutta, mutta ehkäpä saatte siitä kuitenkin aavistuksen.  

 

Karpalokinuskijuustokakku 

Ja totta kai jouluun kuului myös suklaa. Perinteisempien konvehtien lisäksi joulun suklaiksi ovat meillä löytäneet tiensä erityisesti Lindtin Lindor -kohvehdit, joissa on monia herkullisia makuja, mutta joista perusmaku eli vaalea suklaa on mielestäni yksi parhaista. 

 

 

Viime vuodesta muutama sana. Haasteista voisin sanoa, että pienien terveyshuolien lisäksi työt veivät rehellisesti sanottuna liikaa aikaa ja myös pyörivät ajatuksissa välillä yötä päivää. Muuten olen yrittänyt pysyä ajatuksissani omassa pienessä elämässäni enkä liikaa miettiä ns. maailman tuskaa. Ajattelen, että näin on itselleni parempi. 

Ilon aiheitakin on ollut. Vuoteen on mahtunut hienoja kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa paitsi töissä myös vapaa-ajalla käsityöharrastuksen parissa. Ulkomaille lomailemaan ei viime vuonnakaan päästy/ehditty/lähdetty, mutta kotimaassa ja ihan kotipihalla tuli nautittua kaikista vuodenajoista. Nautittua, jos lumityöt ja ruohonleikkuu unohdetaan ;) Käsitöitä olen tehnyt melkoisesti, ihan urakalla voisi kai joku sanoa. No, se aika on luonnollisesti pois vaikkapa kodin hoitamiseksesta tai kuntoilusta ja sehän tietysti myös näkyy - molemmissa. Mutta silti nuo iänikuiset käsityöt ovat kliseisesti todettuna edelleenkin minulle rentoutumiskeino. Kun vaikkapa neulepuikoilla on joku yksinkertainen, mutta mielenkiintoinen pikkuneule, jonka kanssa ei tarvitse liikaa miettiä, vaan osaa sen tehdä ilman ohjetta, voi ihan rauhassa rentoutua ja kuunnella musiikkia tai äänikirjaa samalla. Tai, kun koukulla on chenillelangasta pehmolelu ja saat tehdä siitä juuri sellaisen kuin itse haluat ja kokea onnistumisen ja valmistumisen iloa. Siinäpä ne, ihmisen pienet ilot 💗 

Tämä vuoden ensimmäinen blogiteksti kuvineen oli nyt tällainen yleiskatsaus. Palataan viime vuoden ja tietysti myös kuluvan vuoden käsitöiden pariin seuraavissa postauksissa. Tällä hetkellä minulla on puikoilla ohuet raitasukat sekä juuri puikoilta pudonneena lämpimät alpakkalapaset. Molemmat ovat menossa tyttärelle. 

Uuden vuoden lupauksenani on, että ainakin yritän parantaa tahtia tämän blogimaailman seuraamisen suhteen, sillä tämäkin on kiva harrastus, josta en halua luopua, mutta joka on jäänyt parin viime vuoden aikana liian vähälle huomiolle, vaikka en niin olisi tahtonutkaan.  

 

 

 

Hyvää ja onnellista alkanutta vuotta 2026 ja mukavia tammikuisia päiviä!

 

 

 

 

Alpakkasukat ja joulun toivotukset

  

 

Lämmintä, vähän pörröistä, mutta niin uskomattoman pehmeää. Se on alpakanvilla, josta neulomalla saan todella ihanat ja lämmittävät olosukat. Hienoista ominaisuuksistaan huolimatta se on kuitenkin pölyävää neulottavaa, joten ei varmasti sovi astmaatikoille tai herkkäsilmäisille, sillä hentoja hahtuvia leijuu ilmassa, kun tuota lankaa käsittelee. Mutta, kun tuosta selviää, lopputulos palkitsee. Olen todella tykästynyt tähän sukkamalliin ja tein lähes identtiset sukat reilu pari vuotta sitten iäkkäälle anopille. Postaus löytyy "täältä". Lankana molemmissa on Katia Alpaquina ja sukat on neulottu 2,50 mm puikoilla - eikä suinkaan kuvassa rekvisiittana näkyvillä jättipuikoilla;)

 

 

 

Sukat valmistuivat jo alkusyksystä synttärieni aikoihin, mutta en ole saanut aikaiseksi laittaa niistä kuvia tänne. Nyt alkutalvesta, kun täällä etelässä on ollut vain pimeää ja märkää, päivää piristää kuva tyttäreni ostamasta kauniista onnittelukimpusta sekä näistä hempeistä sukista  😊

💗 

 

 

  

Kulunut vuosi on ollut hektinen ja työn täyteinen. Vapaa-ajalla olen pyrkinyt pitämän aivojen hyvinvointia yllä lähinnä käsitöitä tekemällä ja äänikirjoja kuuntelemalla. Liuta sukkia, kämmekkäitä ja erilaisia pehmoleluja on valmistunut vuoden mittaan ja varsinkin syksyä kohti tultaessa runsaasti. Valmiiksi saaminen ja aikaan saamisen ilo on kyllä tyydyttävää ja kannattelevaa. Ajattelin, että laitan niistä tänne kuvia alkuvuodesta.

Joulukin pääsi melkeinpä yllättämään - niin nopeasti vuosi kallistui kohti loppuaan ja joulunpyhiä. Huomaan, että jouluvalmistelut ovat meillä vuosi vuodelta vähäisemmät - joulukuusi pääsee paikalleen heti joulukuun alussa samoin kuin tähdet ja kyntteliköt ikkunaan ja kausivalot pihalle. Juuri ennen joulua sitten pikainen siivous, pikkusuolaisten ja muutaman makean vaihtoehdon leipominen ja siinä se. Aikuiset lapset saapuvat kotiin jouluksi - on mukavaa, kun ympärillä on elämää ja saadaan olla yhdessä. 

Juuri tällä hetkellä katseeni siirtyy pöydällä olevan kynttilän liekkiin ja siitä joulukuusen valoihin. Kaunis, lempeä valo rauhoittaa ja joulun tunnelma alkaa vähitellen hiipiä sisimpään. 

 

Niityllä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus
(Joululaulu: Tulkoon Joulu)

 🌟

Hyvää ja Rauhallista Joulua

ja 

Onnea alkavaan vuoteen 2026! 

t. Satu 

 

 

 

 

Lankakakkuja ja muistojen matkassa

  

 

Voiko lankaa olla liikaa? Kyllä voi. No, ei takuulla voi. 

Siinäpä karkeasti kahteen jaettuna ajatukset, joita päässäni liikkuu ihan joka päivä, kun joka aamu ensimmäisenä herättyäni ja illalla viimeisenä ennen valojen sammuttamista näen yöpöydän päällä, alla ja vieressä olevat lankakerät, -vyyhdit, -kakut ja -pussit. Välillä nukahdan miettien, minkä neule- tai virkkaustyön aloitan seuraavaksi, vai tekisinkö sittenkin loppuun keskeneräiset. Onneksi en kuitenkaan sentään unia aiheesta - se tästä nyt vielä puuttuisi 😊

  

 

 

 

Tuossa kesällä tuli ostettua useampi lankavyyhti ja ennen kuin niitä hypistelyjen ja kuvaamisen jälkeen pystyy käyttämään, on langat saatava tietenkin kerittyä. 

Lankavyyhdit, varsinkin harmaat sellaiset, tuovat muistoja mieleen. Huomaan pysähtyväni tuijottamaan tyhjyyteen ja olevani ajatuksissani vuosikymmenten takana mummolan tuvassa. Aurinko paistaa kuusiruutuisesta ikkunasta pihakoivujen lehtien lomasta ja täplittää valojen ja vartojen leikillä vaaleanharmaan lautalattian leivinuunin edessä. Rakas, pieni mummoni istuu pirtinpöydän ääressä penkillä violetinsävyinen kotimekko päällään ja minä pienenä, ehkä noin viisi-kuusi vuotiaana, seison keskellä lattiaa kädet ojossa eteenpäin. Minulla on  käsivarsillani kaunis vyyhti paksua, harmaata lampaanvillaa ja tiedän tekeväni tärkeää työtä mummon apuna. Keinuttelen hitaassa tahdissa käsivarsia puolelta toiselle, jotta mummolla on helpompi keriä lanka siistille kerälle. Muistan ihailleeni isoja, pyöreitä villakeriä, joita lankavyyhdeistä syntyi mummon näppärissä käsissä. Pikkutytön muistoissa ne olivat niin isoja, että eivät oikein meinanneet pysyä käsissä. 

Aikaa on noista muistojen hetkistä kulunut viitisenkymmentä vuotta. Sen jälkeen olen pidellyt lankavyyhtejä lukemattomia kertoja äitini edessä hänen keritessään erivärisiä villalankoja ja myöhemmin olen itse kerinnyt lankoja, kun lapseni ja mieheni ovat vyyhtejä pidelleet. 

Tämän nykyisen lankahulluuden nostettua päätään joitain vuosia sitten, ostin suhteellisen edullisen Knitpron kerijälaitteen eräästä tamperelaisesta lankakaupasta. Ja, jotta kerijälaitetta voi järkevästi käyttää, eikä kenenkään keritessä tarvitse käsivarsiaan heilutella vauhdikkaasti, ostin samoihin aikoihin Tori.fi:stä käytetyt, mutta hyväkuntoiset vyyhdinpuut. Aika vähän olen loppujen lopuksi vyyhdinpuita tarvinnut, mutta silloin tällöin kuitenkin. 

 

 

 Eräänä loppukesän päivänä "leivoin" sitten lankakakkuja. Tai kakutin lankaa, kuten oikeasti kai sanotaan. On jotenkin terapeuttista, kalkattavasta äänestä huolimatta, pyörittää kerijälaitetta ja katsoa, kun vyyhdinpuut pyörivät. Ja lopputuloksena on kauniisti kerittyjä lankakakkuja. 

  

 

 

 

Tosiaan puolitan usein valmiita lankakeriä, jotta voin aloittaa esim. kaksi sukkaa tai lapasta yhtä aikaa samasta kerästä. Siinä tuo kerijälaite on näppärä. Tosin ihan hyvinhän sitä voi käsinkin pyöritellä lankakeriä, mutta ainakin, jos useampi on tehtävänä tuollaisen lankankakun pyörittely houkuttelee itseäni enemmän kuin käsin keriminen.

 

Tällaista tällä kertaa. Ihana, kun on viikonloppu ja saa vaan olla. Koko vuosi on ollut todella hektinen työrintamalla ja näin loppuvuotta kohti mennessä alkaa vähitellen olla jo loman tarvetta ainakin täällä päässä. Muutama saldovapaapäivä on viikonloppujen yhteydessä loppuvuonna ja toivottavasti joulun aikaan vähän useampi vapaa ennen alkuvuoden "härkäviikkoja". 

Mukavaa marraskuun alkua ja alkanutta talviaikaa ❄️🌟❄️

Syystunnelmissa

 

 

 

 

Vaikka tälle viikonlopulle ei näyttäisi olevan luvassa pakkasöitä, ovat näiden kuvien myötä hyvin muistissa viime viikonlopun yöpakkasten jälkeiset huurrekukat, "kuurankukat", joiksi niitä väärin itse nimitän ❄️❄️❄️

Pakkasyön jälkeinen kuurakerros nurmikolla houkutteli koiravanhuksen kieriskelemään kylmässä maassa ja minut tarttumaan puhelimeen (=kameraan) ja kuvaamaan syksyisen matalalta paistavan aamupäivän auringonsäteissä kimmeltäviä, sokerihuurretuilta näyttäviä kasveja. Halusin laittaa kuvia myös tänne, jotta vuodenaikojen vaihtelu ja ajan kuluminen näkyisi myös täällä blogissa.

 

Pensashanhikki yöpakkasen jälkeen

 

 

 

 

Syysasteri yöpakkasen jälkeen

Syyshortensian kukka yöpakkasen jälkeen

Kotipihan syystöitä on vielä sen verran tekemättä, että sekä oman pihan puista ja pensaista tippuneet että naapurin puolelta sataneet puunlehdet ovat haravoimatta tai silppuamatta ruohonleikkurilla. Tehdään siis molempia, mutta valtaosa lehdistä silputaan leikkurilla nurmikolle. Kun lehdet silppuaa, silppu maatuu aika hyvin loppusyksyn, talven ja alkukevään aikana, jolloin mielestäni nurmikko saa siitä lisäravintoa. Tiedä sitten, mikä olisi fiksuin tapa, mutta jotenkin tuntuu turhauttavalta täyttää puutarhakompostit ääriään myöden joka syksy. Ei sen puoleen, kyllä noihin koposteihin tulee tavaraa siitä huolimatta, sekä lehtiä että muuta puutarhajätettä.

Maahan sataneita lehtiä ihmetellessäni päädyin ottamaan pari lähikuvaa vaahteranlehdestä aamuauringossa. 

 

Syksyn aikana kotityöt ovat jääneet vähemmälle, kun kotona ollessa olen keskittynyt pääasiassa käsitöihin. Lankaostoksilla on tullut käytyä kerran jos toisenkin. Monenlaista olisi mielessä, mitä voisi tehdä ja monenlaista olen tehnytkin, mutta aika ei vaan riitä ihan kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. 

Viime viikonloppuna neuloin yhdet paksuhkot lapaset. Tuossa alla on kuva puolivalmiista versiosta. Lankana on luonnonvalkoinen paksuhko Drops Big Merino ja ohuen ohut Sandnes Garn Alpakka Følgetråd. Laitan valmiista kuvan sitten myöhemmin. Lapaset valmistuivat päivässä, sillä silmukoita oli vain 35 ja neulos paksuhkoa. Tällä hetkellä puikoilla on toiset paksut lapaset, joissa lankana on sama ohut alpakanvilla sekä lankakätköistä löytynyt luonnonvalkoinen Novita Isoveli, jolle en ole keksinyt muuta käyttöä. 

   

 

  

Olen viime aikoina innostunut neulomaan kahdella langalla yhtä aikaa. Enkä siis tarkoita kuvioneuletta, vaan kaksinkertaista lankaa. Toinen on yleensä paksu merino- tai alpakkalanka ja toinen ohut alpakkalanka tai ohut ja pörröinen silkki-mohair. Alpakka lisää pehmeyttä ja sileyttä neuleeseen, kun taas silkki-mohair pörröisyyttä ja kuohkeutta. Oma herkkä ihoni tykkää huomattavasti enemmän alpakasta, mutta oen huomannut, että monet tykkäävät enemmän silkki-mohairin tunnusta. Käytän noita molempia tuomassa lämpöä ja mukavuutta lapasiiin, kämmekkäisiin, pantoihin ja pipoihin. 

Talvea kohti mennään vääjäämättä. Kesäkengät on laitettu kaappiin ja talvikengät otettu esille yhdessä villa-asusteiden kanssa. Olen aika paljon neulonut toisille viime aikoina ja huomasin nyt lokakuun pakkasaamuina, että voisihan sitä päivittää omatkin asusteensa, kuten esimerkiksi kämmekkäät ja pannat :) Siinäpä sitä tekemistä loppusyksyyn.

Mitä sinulle kuuluu?

Hyvää viikonloppua ja kauniista lokakuun lopun päiviä!

t. Satu