maanantai 4. lokakuuta 2021

Kohtaamisia

 

Vaaleatukkainen rouva avaa punaisen katumaasturin kuskin puolen etuikkunan ja pysäyttää 

auton keskelle hiljaista taajamatietä kertoakseen, että hänen tyttärelläänkin on samanrotuinen koira 

kuin minun koirani, jota olen juuri ulkoiluttamassa. 

Koiran haukunta ja moottorin ääni kuitenkin peittävät osan rouvan sanoista alleen ja tyydyn hymyilemään

 ja vastaamaan jotain lyhyesti ja ystävällisesti.

Hymy kuitenkin pysyy suupielissä pitkään.




Kaksi noin kahdeksanvuotiasta pikkupoikaa kävelee puhelintaan tuijottaen ja innokkaasti puhuen jalkakäytävällä. 

Kohdatessamme toinen pojista vilkaisee minuun uteliaasti ja hymyilen hänelle.

Siinä samassa poika ottaa muutaman askeleen luokseni ja näyttää, 

"katso, minulla Pokemon-peli" ja alkaa esitellä, kuinka hienoja Pokemoneja pelillä voikaan löytää. 

Pojat olivat käyneet reilun kilometrin päässä löytämässä yhden Pokemonin ja olivat siitä innoissaan.

Ja minä tietysti kehuin heitä ja hienoa peliä kovasti. 

Jälleen hymy jäi karehtimaan suupieliini loppulenkin ajaksi. 



Nuori, tummatukkainen nainen lähestyy kävellen ylämäkeä kuulokkeet korvissa.

Hän näyttää olevan hyväntuulinen; kuuntelisiko musiikkia mahdollisesti.

Toisin kuin moni muu, hän katsoo jo kaukaa suoraan silmiin ja hymyilee minulle, tuntemattomalle koiranulkoiluttajalle. 

Hymyilen takaisin ja vielä yksiksekseni pitkään sen jälkeenkin. 

Tällä kertaa koirakin on hiljaa ja jatkamme iltalenkkiä rauhallisissa tunnelmissa.




Töissä yhteistyökumppani Teams-puhelun toisessa päässä toteaa, 

että olipa hyvä palaveri ja tästä saamme yhdessä hyvää aikaiseksi.

Tuntuuhan se hyvältä, sillä kokemusta muustakin on ja päivä jatkuu keveämmissä tunnelmissa.



Mutta.

Puhelimessa läheinen tiedustelee, milloin tulemme käymään.

Valitettavasti emme pääse hänen toivomanaan ajankohtana, mutta ehdotan seuraavaa.

Vastaanotto on hieman ynseä ja sanomattomat sanat leijuvat ilmassa. 

Siitä jää pitkäksi aikaa ikävä olo, vaikka varsinaisesti pahoin ei ole sanottu.


Korkeassa asemassa oleva työyhteisön jäsen toteaa, että häntä ei kiinnosta se

osa-alue, jonka parissa itse työskentelet. 

Vetäähän se maton alta, vaikka tiedät tekeväsi hyvää työtä ja oikeaa asiaa.

Mitä se kertoo itsestä ja toisesta?

Miten sen jälkeen jatketaan ja miten sitä jaksaa motivoitua?



Ihminen on kumman vähään tyytyväinen.

Riittää, kun joku on läsnä, hymyilee tai on vain neutraalin ystävällinen. 

Arvostaa, normaalisti.

Ottaa sinut vastaan ihmisenä ja ei odota kohtuuttomia.

Aina ei jaksa, mutta koskaan ei pitäisi purkaa pahaa oloa toisiin.

Sen kun muistaisi. 



Ruokakaupan henkilöstö on mitä ilmeisemmin saanut viime aikoina koulutusta asiakkaiden kohtaamiseen. 

Jokainen pyrkii tervehtimään ja kassahenkilö toivottaa poikkeuksetta mukavaa päivän jatkoa.

Se on tietysti minun mielestäni vain hyvä asia ja vastaan toki itse aina tervehdyksiin ja toivotuksiin. 

Valitettavasti murahtelijoita ja ilmeettömiä ihmisiä näkyy myös. 

Varsinkin nuorten asiakaspalvelijoiden puolesta harmittaa kovasti, 

sillä usein sitä ihminen alkaa etsiä syytä itsestään. 



Olin itse nuorena aikuisena osa-aikatyössä kaupassa ja silloin kauppias ohjeisti

toivottamaan asiakkaille "huomenta" tai "päivää". Ei siis "hyvää huomenta" tai "hyvää päivää". 

Syynä tälle oli se, että jos asiakkaalla on huono päivä, voi hyvän päivän toivotus olla viimeinen pisara.

Ehkä näin. Tuo jäi vaan itselleni mieleen ja olen sitä vuosien saatossa välillä pohtinut.

Mitä mieltä sinä olet, kummasta tykkäät enemmän? 

Ylipäätään monessa asiassa olen sitä mieltä, 

että peruskohteliaisuus sopii valtaosan olemukseen paremmin kuin ns. amerikkalaistyylinen ylitsevuotavuus.

Mutta paljon on kiinni siitä, mikä vaikuttaa olevan kenellekin luonnollista.



Tällaisia tällä kertaa, kun elämä pistää pohtimaan asioita.

Hymyillään, jos mahdollista ja ollaan ihmisiä toisillemme.



Aurinkoista syksyistä viikkoa sinulle!



17 kommenttia:

  1. Osuvasti olet kirjoittanut asiaa. Juuri näin mitä kerrot. Tartun tässä yhteen kohtaan. Kaupan kassaan. Kun heille annetaan ohjeet miten toivotetaan hyvää päivän jatkoa voisi olla parempi kun jotkut vaan hymyilisivät ja katsoisivat asiakasta silmiin. Muutamalla kerralla on mielestäni toivotus ollut todella epäonnistunut. On kuulostanut että se tulee suusta kun niin on käsketty sanomaan, ei siis luontevasti. Enkä tarkoita mitenkään pahaa tai ikävää mutta kaikki ihmiset vaan eivät ole luonteeltaan asiakaspalvelijoita. Nuorten pitää saada olla kauppojen kassoilla kuten muissakin töissä ja harjoitella elämän kulkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 🤍 Olen itse asiassa hyvin samaa mieltä. Itseäkin ärsyttää, vaikka ei kai pitäisi, se, että välillä oikein kuulee kassahenkilön suusta, että sama levy pyörii. Nuottikin on erikoinen, ei luoteva. Toki he tekevät, mitä on ohjeistettu ja ok niin, mutta silti ymmärrän, että sekin voi ärsyttää varsinkin silloin, kun on itse väsynyt.
      Ylipäätään sellainen luonnollinen, luonteva itse kullekin sopiva peruskohteliaisuus olisi parasta. Mutta sen luonteva käyttö tulee usein kokemuksen myötä, jos on tullakseen.

      Poista
  2. Hymyllä on valtavan suuri vaikutus <3

    VastaaPoista
  3. Onpa ihana postaus, hymyilyttävä ♥ Minä hymyilin eilen aamulla bussikuskille joka odotti hetken että ehdin kyytiin ja sanoin kiitos. Näin miten tyytyväiseksi hän tuli. Mietiskelin bussimatkan ajan just tuota hymyn ja kiitoksen vaikutusta. Mulla päivät täynnä hymyä kun on ihana duuni ja rakastan syksyä. Kiitos kauniista postauksesta ja kommentista blogissani ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 🤍 On aivan ihana, kun on työ, missä viihtyy ja muutenkin osaa löytää elämästä hyviä puolia. Ja tosiaan hymyllä pääsee pitkälle 🤍 Mukavia lokakuisia päiviä sinulle!

      Poista
  4. Ihan samoilla tuntemuksilla mennään! Pienikin kohteliaisuus tai iloinen kohtaaminen aivan vieraalta ihmiseltä tuo hymyn huulille. Joskus on kiva itsekin yllättää aivan tuntematon ihminen ilmein tai juttelemalla. Aika moni reagoi myös, kuin ei olisi kuullutkaan ;D Tulee mieleen, että yksinpuhelu on minun juttuni ;D
    Töissäkään en tykää perusnegatiivisuudesta tai asioiden suurentelusta. Joskus voi olla huono päivä, mutta ei aina samalla ihmisellä. Negatiivisuus syö kaikkien energiaa.
    Tuosta tuli mieleen myös yksi asiakaskäynti, jonka tein vähän aikaa sitten. Ohjeistuksena oli olla kysymättä asiakkaalta mitä kuuluu, koska asiakas siitä hermostuu. Käynnillä tajusin, että ohje oli ihan oikea ;) Toisaalta tykkään tällaisista asiakkaista, jotka sitten sitkeydellä siitä vähän pehmenevät.
    vähän aikaa sitten sain työsähköpostiin jostain uudesta positiivisuussovelluksesta viestin, että olin toiminut hienosti yhdellä asiakaskäynnillä. Asia oli minulle ihan normaali toiminto, mutta yksi osapuoli oli nostanut asian esille. Loppupäivän olin tosi iloinen. En ollut tuollaisesta sovelluksesta ennen kuullutkaan :)
    Mukavaa päivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika erikoista kylläkin, että ihmiset eivät aina reagoi normaaliin puheeseen, vaan ovat "mykkiä". No, yksinään puhumalla (ainakin kotona) saa olla mitä mieltä haluaa ja sellaisen vastauksen kuin haluaa.
      Tosiaan pienkin positiivinen palaute auttaa jaksamaan ja positiinen energia ruokkii itseään 🤍 Hymyillään!

      Poista
  5. Mainio kirjoitus!

    Hymyjä on monenlaisia, kaikkien kanssa en ole aina yhtä kotonani. Ystävällinen "kiva kun olet" -hymy uppoaa minuun aina. "Minulla on kaikki asiat täydellisen hyvin - entä sinulla?" -hymy tökkii joskus. Tulkinnat ovat toki vain minun päässäni, mutta jotenkin minua koskettaa se, kun kuulun mukaan siihen hymyyn. Jep, olen harmittavan vaikea 😂.

    Ynseilijät menevät myös helposti ihoni alle. Olen kovasti nyt yrittänyt uutta asennetta näihin. Muistuttelen itselleni, että kenenkään ajatus ei ole totuus eikä kenenkään negatiiviset tunteet tai arvostukset tee minusta vähäisempää - hänestä ehkä. Hieman olen oppinut voimaan noissa tilanteissa paremmin ja jotenkin niitä tulee eteenkin hieman aiempaa harvemmin. Harjoitellen eteenpäin 👍.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 🤍 Juurikin näin; tuollainen "kiva, kun olet" -hymy on ihan parasta. Eli aitous ja toisesta välittäminen. Toki me jokainen tulkisemme asioita omista lähtökohdistamme ja omassa sen hetkisessä tunnetilassamme ja kokemusmaailmassamme, mutta veikkaan, että ns. normaali "ihminen ihmiselle" -kohtaaminen on luontevaa ja tuntuu hyvältä lähes kaikista.
      Harjoitellaan ja hymyillään 🤍
      Mukavaa syysviikon jatkoa sinulle!

      Poista
  6. Kauan sitten nuoruudessa olin jenkeissä vaihto-oppilaana. Periamerikkalaiseen tapaan siellä kaikki aina kehuivat toisiaan tyyliin: I like your dress. Tuskin aina tottakaan, minkä kaikki tiesivät, eivätkä varmaan ottaneet sitä niin tosissaan kuin minä. Aina välillä olen tätä harrastanut vieläkin, mutta vain silloin kun se on totta. Saatan kehaista jonkun hiuksia, takkia, iloista ilmettä. Aina on tullut tunne, että ovat olleet mielissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin :) Perusystävällisyys ja kohteliaat sanat ovat aina paikallaan. Toisen kehuminen ei ole itseltä pois, vaan tuo hyvän mielen. Se, kun tulee luonnollisesti, ystävällisesti, vaikka siinä olisi totta vain toinen puoli, se tuntuu kuitenkin hyvältä. Liiallinen siirappisuus sen sijaan saa minut voimaan pahoin. Onneksi kaikki eivät ole yhtä herkkänahkaisia ;)
      Mukavia syyspäiviä sinulle!

      Poista
  7. Kiitos, kun vierailit blogissani. Niin minäkin löysin tänne. Aivan ihana hyväntuulen postaus ja kauniit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin tänne löytämisestä ja lukijaksi liittymisestä 🤍 Tervetuloa myös uudelleen 🤍

      Poista
  8. Ihana kirjoitus ja tömäkästi täyttä asiaa! Hymy ja ystävällisyys eivät maksa mitään mutta niillä on suuri merkitys. Itse asiakaspalvelijana en voi lakata ihmettelemästä sitä kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä mitä usein saa osakseen, kun asiakasta tervehtii hänen astuessaan liikkeeseen. Osa toki vastaa tervehdykseen ja on hyvinkin ystävällisiä ja ihania, mutta sitten on aina niitä joille olet vain ilmaa. Sitä en tahdo ymmärtää, sillä harvemmin hyvät käytöstavat ja ystävällisyys ketään pahentaa, päinvastoin tulee varmasti kiva mieli itsellekin. Hymyillään ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 🤍 Niin totta juuri tuo, miten moni asiakas jättää tervehtimättä tai murahtelee. Onkohan se jonkinlaista pelkoa, en tiedä, mutta erikoista joka tapauksessa. Hymyillään 🤍

      Poista

Viestit lämmittävät aina mieltä, joten kerrothan käynnistäsi kommentilla.