Kevään ja kesän muisto

 

Sain Kruunuvuokolta Puutarhan Lumo -blogista tämän Kevään ja kesän muisto - haasteen. 
Kiitos kivasta haasteesta, vaikkakin huomasin sen vähän myöhään. 
On ollut syksy sen verran raskas, että blogien lukeminen ja oman kirjoittaminen on jäänyt hyvin vähälle. 
No, otetaanpas nyt vahinkoa takaisin ja mielelläni tartun siis tähän haasteeseen. Siinä on mukavan joustavat säännöt ja aihe on kaikin puolin kiva. 
Haasteen on laittanut alkujaan alulle Nila Lappalainen etelässä -blogista. 
Kiitos myös Nilalle kivasta ideasta 🤍

Keräsin tähän postaukseen pääasiassa puhelimella otettuja kuvia, joita minulla on tuolla "pilvessä" eli Google kuvissa,
jotta sain helposti tehtyä niistä muutaman koosteen. 
Yleensä kuvailen kameralla ja tallennan kuvat koneen muistiin, mutta tosiaan on niitä näköjään tullut tallennettua tuonne Googlenkin palvelimelle 😊
Siksipä tästä puuttuu nyt monenlaista kevääseen ja kesään, miksei syksyynkin liittyvää,
mutta  näillä mennään tällä kertaa.
Js tosiaan nyt mennään enemmän kukkateemalla, 
vaikka toki blogin hengen mukaisesti mukana on muisteloita käsitöistä ja tyttären leipomuksista.

Palailin blogissani viime kevääseen ja pieniä neuleitahan sieltä löytyi - mitäpä muutakaan. 
Muistelen, että viime keväänä tuli noita alla olevan kaltaisia pikkuneuleita tehtyä useaan otteeseen.

 Huhtikuussa kukkivat krookukset ja hyasintit ja huhti-toukokuun vaihteessa myös valkovuokot 
Samoin ensimmäiset orvokit tuli ostettua melkein heti, kun niitä myytäväksi ilmestyi.
Pääsiäisen aikaan saimme myös herkutella upealla tyttären leipomalla kakulla,
josta löydät kuvia enemmän 'täältä'.

Toukokuu on sitten jo kukkien ilotulitusta,

kun lemmikit, kielot, kesäpikkusydämet, arovuokot, tyräkit, pikkutalviot, syreenit jne. pääsevät vauhtiin. 

Silloin on parasta, kun saa ihan rauhassa katsella ja tuoksutella hengästyttävää vauhtia etenevää kukintaa.

Toukokuu on myös kirsikankukkien aikaa. 

Siispä laitan tähänkin mukaan pari kuvaa kotipihamme pienen Suklaakirsikan kukista. 

Ja kesän edetessä kirsikat kypsyvät ja vaikka yhdestä pikkupuusta marjoja ei kovin paljon tulekaan,

riittää  niistä kuitenkin suoraan puusta syötyjen lisäksi piirakkaan tai paistokseen.

Kesäkuussa metsämansikan tuoksuinen pihajasmike valloittaa paitsi tuoksullaan

myös upeilla valkoisilla kukillaan. 

Sen kukinta-aikaan vietämme myös tyttären synttäreitä sekä hääpäiväämme.

Alla olevassa kuvassa on tyttären viime kesänä omaksi syntymäpäiväkseen leipoma upea oreojuustokakku

 ja kuvakollaasissa hopeahääpäiväksemme hänen leipomansa

prinsessakakun tyylinen leivos.

Heinäkuussa vietettiin meillä jälleen syttäreitä ja silloin tytär leipoi tiramisukakun.

Heinäkuussa oli myös muutama viikko lomaa ja lomalla aikaa ihan rauhassa istua pihakeinussa neulomassa. 

Sitä minä juuri nyt kaipaan; valoa, lämpöä, kukkia ja neulonta-aikaa.

Pioneja rakastan.

Ja ehkä upein minulla olevista on  valkoinen Festiva Maxima.

Elokuussa oli jälleen aika kokeilla onnea pienimuotoisen kasvivärjäilyn kanssa.

Punasipulin kuorista saatava upean vihreä väri yllätti jälleen positiivisesti. 

Koko kesän ilahduttivat myös terassin kukkaset.

Kotipihan luottokukka on vaaleanpunainen, vähään tyytyvä ryhmäruusu, 

jonka nimeä en tiedä, mutta joka kukkii koko kesän. 

Itse asiassa se on kukassa tänäänkin, 

vaikka todennäköisesti viime öiset pakkasasteet nyt saavat sen uskomaan, 

että talvilevon aika on tullut.

Koska hoksasin itse tämän haasteen vähän myöhässä, 

en nyt haasta ketään. 

Mutta jos ja kun tämän luet ja innostut,  etkä ole vielä tähän haasteeseen osallistunut, 

suosittelen ottamaan sen vastaan 😊

Oli todella kiva käydä mennyttä kesää mielessä läpi ja selailla kesäisiä kuvia näin lokakuisena lauantai-iltana 🤍

Haasteen säännöt:

Haasteen voi toteuttaa pelkkänä kuvasarjana tai jutustelun kera. Kuvien määrää ei ole rajattu ja kuvat voivat olla myös aikaisemmin julkaistuja. 
Kevät- ja kesämuistot voivat olla myös puutarhan ulkopuolelta.
Haasta mukaan blogikavereistasi viisi tai vähemmän. Kerro, kuka haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viesti Lappalainen etelässä -blogiin. 
Nila toivoo löytävänsä jotain uutta ensi vuoteen joko uusien blogien tai mielenkiintoisten kasvituttavuuksien myötä.

Mukavia lokakuun lopun päiviä sinulle!