Nilkkatossuja

 

Olen nyt paremman puutteessa selaillut täältä blogistani luonnostilaan jääneita posatuksia. Osa niistä on vain unohtunut, osaan en ole jaksanut lähteä miettimään alkuperäisen ajatuksen mukaista tekstiä ja kuvitusta. Tämä postaus kuitenkin oli jäänyt luonnokseksi ihan silkassa vahingossa. Olen tämän aloittanut loppukesästä 2022 ja ajattelen nyt, että jätän tähän alkuperäisen tekstin aloituksen ihan sellaisenaan ja jatkan siitä sitten eteenpäin 😊

2022: Keskikesällä tulin neuloneeksi parit tossumalliset sukat, joita nimitän nilkkatossuiksi. Ihastuin tällaisiin tossumallisiin yksinkertaisiin sukkasiin, kun neuloin reilu vuosi sitten lahjaksi saamastani Novitan Kaikkien aikojen villasukat -kirjasta Naisen tossukat. Lankana käytin silloin sukkalankana huonosti kestävää sekoitelankaa, joten sukat kuluivat puhki samana kesänä. 

Tämän kesän nilkkatossut sen sijaan on neulottu sekä Novitan 7 veljestä että Nalle -langasta.  

2024: No niin. Tuon verran olin saanut silloin vaan kirjoitettua ja kuvat laitettua valmiiksi. Jatkanpa sitten reaaliajassa. Kaivelin vielä vuoden 2021 kuvista kuvan (alla) niistä ihan alkuperäisistä tossukoista, jotka on tosiaan muistaakseni tehty Novitan ohjeen mukaan. Tuo lanka oli 7 veljestä langan paksuista, mutta muuten veltompaa ja tossukoista tuli tosiaan väljät ja heikosti kestävät.

Novitan ohjetta mukaellen tein sitten nämä harmaat nilkkatossut. Silmukoita on 52, kuten alkuperäisessäkin ohjeessa. Tein näistä kuitenkin lyhyemmät ja käytin jalkapöydän päällä toisaalta poimimaani kuviota.

Jos kantapään neulomisen kokee haastavana, tässä siltä välttyy, sillä kantaosuus neulotaan tasona edestakaisin aina oikein -neuleena ja takasauma ommellaan lopuksi kiinni. Toki kanta ei ole mukavan pyöreä, mutta se muotoutuu jalan alla saman tien sopivaksi, joten "kantikas" muoto ei käytännössä haittaa. 

Aina oikein neulos on suhteellisen joustavaa, joten siksipä minun mielipiteeni on,  että kantaosan voi tehdä aavistuksen lyhyemmäksi, sillä tossukka venyy käytössä.  Kantaosan neulomisen jälkeen silmukat jaetaan neljälle puikolle ja neule yhdistetään suljetuksi ja neulotaan jalkapöydän ja -pohjan osuus kuin normaali sukka.

Näissä alla olevissa on sitten sovellettu enemmän. Idea on sama, mutta toteutus silmukamääriä ja kuviota myöten oma. Valitettavasti en enää yhtään muista silmukkamäärää tai muita oleellisia speksejä näistä. Lähtökohtaisesti silmukkamäärä on käsittääkseni hyvin pitkälle se sama, mikä kyseisen koon ns. normaalissakin sukassa eli näissä todennäköisimmin 56-58 silmukkaa.

Molemmat nilkkatossut ovat olleet minulla kovassa käytössä valmistumisensa jälkeen ja vielä viime kesänä. Nyt en enää muista, missä ne ovat. Todennäköisesti jossain lukemattomien muiden villasukkaparien joukossa eteisen kaapin laatikoissa. Pitääkin lähteä kaivelemaan sieltä.

Löydettyäni tämän postauksen luonnoksen, kävin hakemassa käsityöhyllystä tuon Novitan ohjekirjan ja etsin tossukoiden ohjeen. Nyt tiedän, mitä seuraavaksi aion tehdä 😊 Ja arvaat varmaan sinäkin - no, tossukat/nilkkatossut tietenkin! 

Pitää vielä pohtia, millaisen kuvion teen jalkapöydän päälle. Toisaalta ihan alkuperäinenkään kuvio ei ole yhtään hullumpi. Joskus on hyvä vaan mennä sieltä, missä aita on jo kaatunut. Siinä säästää itseään ja aivot lepäävät. Oma aikansa on sitten uuden suunnittelulle ja silmukoiden laskemisille.

Lyhyeen kesälomaani on vielä muutama viikko. Olen tottunut olemaan kesällä useiden viikkojen lomalla, joten tällainen lyhyt lomanen tuntuu huomattavan vähäiseltä. Mutta pääasia, että sentään on lomaa. 

Yritän tässä samalla pitää yllä kesämieltä ja valmistautua syksyyn. Se tuo muutoksia perhedynamiikkaan, kun kuopuskin muuttaa omilleen opiskelmaan. Lisäksi työtahti tulee pysymään kovana ja se vaatii kaikin puolin kestävyyttä ja sitä paljon puhuttua resilienssiä. 

Mitä sinulle kuuluu? Oletko käynyt matkoilla kotimaassa tai ulkomailla, mökkeiletkö tai hoidatko kotipuutarhaa tai -parveketta? Vai nautitko kaupungin sykkeestä ja vaikkapa torikahvitteluista?

 

Mukavaa kesäkuun loppua

Nautitaan kesästä!

t. Satu

Hyvää Juhannusta ja alkukesän kukintaa

Keskikesän kunniaksi kesäisiä kuvia kotipihan kukkijoista alkukesältä. 

Toukokuun kuumuus ja kuivuus lyhensi monen kukkivan kasvin kukinnan kestoa, mikä toki vähän harmittaa. 

Toisaalta kukinta oli ihan yhtä kaunista kuin ennenkin. 

Lemmikki

Lemmikin nimi on useissa kielissä suoraan suomennettuna "älä unohda minua". Noissa sanoissa voi ajatella kuuluvan syvän rakkauden, ikuisen kaipuun, tulevaisuuden pelon ja luopumisen tuskan. Ihmisen kaipaus toisen luo, kaiken menettämisen pelko ja tulevaisuuden usko ja toivo. Kaikki samassa kauniiissa vaaleansinisen eri sävyissä kukkivassa paketissa. 

Minun mielestäni suomenkielen lemmikki-sana tässä kukkaa tarkoittavassa, rakastavassa muodossa on "älä unohda minua" -muotoa mukavampi ja jollain tavalla kepeämpi ja lohdullisempi ja siksi tänä aikana ehkä jopa parempi. 

Itse tykkään kovasti lemmikinsinisestä väristä. Onhan se oikeastaan ns. vauvan vaaleansininen pastelliväri. Toisaalta lemmikin värit vaihtelevat meidänkin pihallamme violetista sinisen eri sävyjen kautta valkoiseen. 

saksanpihlaja

Olen joka kesä kuvannut kotipihan parin vähän isomman puun latvaa sinistä taivasta vasten. Sininen taivas on vaan niin kaunis. 

kesäpikkusydän

Kesäpikkusydän aloitti ensimmäisten joukossa kukintansa ja jatkaa kiitollisena käytännössä koko kesän. Toki se on viihtyessään ihan mahdoton leviämään, joten on sitä jo pitänyt rajoittaa sitäkin. Sen olen huomannut, että tuijien läheisyydestä sekään ei tykkää. Ilmeisesti tuijien pintajuuret vievät siltä vettä ja ruokaa ihan liikaa.

Japanin akileija

Pikkutalvio

Kirjovaahtera

Heilu, keinuni, korkealle

1. Heilu, keinuni, korkealle, nythän on juhannusilta.

Mesimarja maistaa ja tuomi tuoksuu, ja kuulas on taivahan silta.

2. Heilu, keinuni, korkealle, linnut ne laulavat häitä.

Minä olen nuori kuin päivänkukka, en muistele suruja näitä.

3. Heilu, keinuni, korkealle, rintani riemuja laulan.

Kedon helyt kullalle kuiskien poimin, ja solmin sen vihreän paulan.

                      sävel: Oskar Merikanto, sanat: Larin-Kyösti

kielo

Hyvää Juhannusta ja ihania kesäpäiviä Sinulle!

T. Satu

Yksinkertainen virkattu vauvan kesäpeitto

 

Kesällä tuntuu, että on oltava joku virkkaus työn alla. 

Parin vuoden takainen kesävirkkaukseni oli yksinkertaistakin yksinkertaisempi ilmava vauvan peitto. Se jäi silloin kesken, yllätys, yllätys. Vaikka ei se tosiasissa mikään yllätys ole, sillä kovin pitkään samanlaisena toistuvan tekemisen toistaminen ei ole vahvuuksiani 😊 Sain peiton loppuun viime syksynä ja se jäi odottamaan pesua ja kuosittelua tähän kevääseen asti. 

Kuluvan keväään vaahteran lehtien puhjettua tämäkin peitto pääsi vihdoin valmiina valokuviin nuoren kirjovaahteran ohuella oksalla.  

Jännä muuten, että noissa alla olevissa, peiton aloituksen aikoihin otetuissa kuvissa on mukana pikkusyreeni Palibinin kukkia, joita tätä kirjoittaessanikin paraikaa kukkii nyt pari vuotta myöhemmin.

Eli syreeneiden kukkiessa pari vuotta sitten aloitin kesäkuun helteillä kotiterassin keinussa virkkaamaan yksinkertaista, vain hyvin vähän ajattelua vaativaa pikkupeittoa. 

Minulla oli nimittäin jäljellä pikkuisen reilut kolme kerää eli vajaat 300 g jo valikoimista poistunutta Novitan Siro-lankaa, 

jolle en ole keksinyt mitään muutakaan järkevää kohdetta.

Langassa on 53 % puuvillaa, 33 % viskoosia, 14 % pellavaa ja mielestäni se on mukavan ja pehmeän tuntuista. 

Hieman sellaista kivipestyn oloista ehkä. 

Peiton toteutus haki hetken muotoaan, 

mutta muovautui siinä tehdessä ja kirjoitin siinä sivussa tekemisiäni muistiin. 

Tässä alla itse tehty ohjekaavio. Eli peitto koostuu ketjusilmukoista ja pylväistä. 

Väriä vaihtelemalla saa sitten ulkonäköön elävyyttä. Ja myös langanpäitä pääteltäväksi ;)

Tällainen siitä sitten tuli. Reunat on vimeistelty virkkaamalla peiton ympäri kertaallen ns. rapuvirkkauksella, johon ohje löytyy mm. netistä hakemalla. Jujuna on, että normaalin ns. oikealta vasemmalle etenevien kiinteiden silmukoiden virkkaamisen sijasta virkataan kiinteitä silmukoita takaperin eli vasemmalta oikealle. Se vaatii hieman enemmän huolellisuutta, jotta lanka asettuu kauniisti pieniksi "huipuiksi" jokaisen silmukan kohdalle, mutta äkkiä sen tekeminen lähtee luonnostumaan. Mielestäni "rapuilu" on suhteellisen helppo reunojen viimeistelytapa ja olen sitä muutaman kerran käyttänyt. 

Virkattu vauvan peitto

Syreenien jälkeen kotipihalla ovat olleet kukintavuorossa mm. loistotädykkeet, joiden kaunis sininen väri pääsee oikeuksiinsa ilta-auringossa. 

Tällä viikolla oli yksi ylimääräinen vapaapäivä, kun ylitöitä on kevään mittaan kertynyt. Päivän agendalla oli ikkunoiden pesua, sillä sekin homma on jäänyt tekemättä kiireisen kevään aikana, kun puhti on ollut poissa. 

Onneksi kesän valoisuus lataa akkuja ja samalla on myös käsitöiden tekemisinnostus alkanut palautua. Kesäkuussa puikoilta ovat pudonneet myös muutamat pikkuisen sukat, joista sitten taas jossain seuraavassa postauksessa sitten enemmän. 

Kaunista alkavaa juhannusviikkoa!

T. Satu

Parit sukat

Kesäkuinen lauantai on kallistumassa iltaan. Talvaalla vyöryvät tummanharmaat pilvet auringon eteen ja pois sen edestä vaihtelevalla vauhdilla. Välillä tuulenpuuskat puistelevat puita niin kotipihalla kuin lähimetsikössäkin. Tänään ei kuitenkaan ole satanut, mutta kyllä on koleaa helteisen ja kuivan loppukevään jälkeen. Pihakeikussa istuskelun sijasta, istun nyt olohuoneen nurkassa käsityökorini vieressä olevassa nojatuolissa. Katse hakeutuu tämän tästä ulos viereisestä ikkunasta terassilla ruukuissa kasvaviin kukkiin ja vähän matkan päässä kasvavaan rungolliseen pikkusyreeni 'Palibiniin'. Sen sijaan muiden syreenien, tai savolaisittain sireenien, kukinta on jo ohi. Se oli ihan turhan nopea tänä kesänä kuivuudesta ja kuumuudesta johtuen. 

pikkusyreeni 'Palibin'

Sama juttu oli myös ruusuorapihlajan kohdalla. Ikuistin molempien kukat myös kuviin. Ruusuorapihlaja houkuttelee kirvoja ja ehkä sen takia myös muurahaisia ja ampiaisia. Olen miettinyt, mikähän siinä on vikana, sillä tämä ilmiö on tullut tässä muutamana viime vuotena. Voisiko syynä olla jotenkin kasvupaikka; mietin valo- ja vesiolosuhteita yms. Vaikka kohta on puolivarjoinen, on varmasti ainakin kuivemmilla keleillä aika kuiva paikka. 

Ruusuorapihlaja

Tosiaan edellisessä postauksessani mainitsin, että parit muutkin lyhytvartiset sukat kuin sillä kertaa näytetyt ovat kevään aikana valmistuneet. Laitan niistä nyt tähän kuvia. 

Alla olevat kuvat on otettu äitienpäivän aikoihin, kun naapurin puolelta meille tervetulleina vieraina levinneet suloiset pikkutalviot kukkivat ja äitienpäiväruusussakin oli vielä vaaleanpunaiset kukat. Jännä sinällään, että kukat ovat edelleen jäljellä, mutta vanhentuessan muuttuneet vaalean vihertäviksi. Erikoista. 

Näiden sukkien lankana on vanha tuttu Novitan Nalle tummanharmaana ja vaaleana tweed-tyylisesti viininpunaisella ja harmaalla täplävärjättynä. Ja perusukkien ohjeella, vahvistettu kantapää mukaan lukien, tehty nämäkin. Sukkien koko on muistaakseni noin 39-40. Tämän vaalean täplävärjätyn langan kohdalla on vähän sama juttu kuin edellisen postauksen keltasävyisen langan - yritän saada loput kerien loput käytettyä raitalankoina. Tätä lankaa tosin on vielä ainakin yksiin aikuisten sukkiin. 

Näiden toisten sukkien eteen on sitten taas nähty vähän enemmän vaivaa. Langan ostin viime kesänä ja se on värjäämätöntä luonnonvalkoista Lankavan Sulava -lankaa (85 % merinovilla, 15 % polyamidi). Värjäsin sen ja muutaman muun langan viime kesänä pihakäenkaalista saadulla "mehulla". Hain vaaleansinistä, mitä tuosta kasvista yleensä tulee valkoisen alunapureutetun langan kanssa. Tämä lanka kuitenkin värjääntyi  vaalean turkoosin sinivihreäksi ja näin jälkikäteen ajatellen, minun olisi pitänyt sellaista ymmärtää odottaakin, koska pohjalanka oli hyvin luonnonvalkoinen. Langan pureutusaineena käytin alunaa. Mutta ihan kivan näköinen tuokin väri lopulta on. 

Nämä ohuet ja lyhytvartiset villasukat ovat kokoa 40 ja tulevat omiin jalkoihini. Vaikuttavat oikein sopivilta kesäisiin hetkiin. Käytin näissä jotain pitsineuleohjetta, jonka kaavion olin joskus jostain netin syövereistä ottanut kuvakaappauksella puhelimeni muistiin. En ihan hahmottanut kaavion perusteella, millainen kuviosta syntyisi, mutta ei tuo hassumpi lopulta ole. Näissä sukissa kuvio on neulottu kaavion mukaan muuten, mutta ylhäältä alaspäin. Ei siis kaavion mukaisessa, alhaalta ylös - järjestyksessä.

Laitan kaavion tähän alle, vaikka en muista, mistä lähteestä sen olen poiminut. Ehkä joku kuitenkin haluaa kokeilla.  

Netistä poimittu mallikaavio,

Edit: Ohje Novita, vauvan Ruu-sukkien pitsikaavioOhje Novita, vauvan Ruu-sukkien pitsikaavio

Tällaista tällä kertaa. Kohta on aika lähteä käyttämään koiria iltalenkillä ja sen jälkeen ottaa hieman iltapalaa. Huomenna grillataan possu-pekonivartaita ja uusia perunoita vartaissa. Lisäksi sipulia ja maissia sekä salaattia. Sitten taas jaksaa aloittaa maanantaina arjen ennen kukonlaulua😊

Mitäs sinun kesääsi kuuluu?

 

Kauniita kesäkuun päiviä!

T. Satu

Kevätsukat

 

Kevään keltaista - nurmikkoa täplittävät pienet auringot loistavat kilpaa taivaalla kuumasti porottavan ison ja kirkkaan tulipallon kanssa ☀️

Taistelu voikukkia vastaan on hävitty vuosia sitten, joten tyydyn vain silloin tällöin nyhtämään niitä juurineen ja välillä kyyristelen nyppimässä niiden nuppuja, jotta eivät ehtisi ihan täyteen kukkaan. Mutta nopeita ne vat kasvamaan. Ja jos ruohonleikkurilla leikkaa, kasvavat sitten niin matalana maata myöten, että kukat eivät edes yllä leikkurin terään. Taitavia sopeutuja siis.  Nappasin muutaman kukan pikkuiseksi kimpuksi ja ikuistin ne raitasukkien kanssa kuviin. Nämä yksilöt saivat siten hieman pidemmän elämän. 

Minulla oli aloitettu kerä arviolta jokunen vuosi sitten hankittua valmiiksi raidoitettua Novitan Nalle -lankaa ja mielestäni langan keltaisen, oranssin ja vihreän sävyt ovat kivan keväiset. Päätin "tuhota" kerän ns. kerralla ja neuloa raitasukkia niin pitkään kuin tätä mielestäni parhaiten raitalankana toimivaa lankaa riittää.  

Kevään värinen lanka sai kaveriksi saman valmistajan vaalean harmaata perus-Nallea ja kolmet sukat niistä sitten tuli. Muutama kymmenen senttiä jäi yli, mutta sen laitoin suosiolla jo roskiin. Rajansa lankojen loppujen säästämiselläkin on. 

Äkkiseltään sukat näyttävät samanlaisilta, mutta on niissä pienä eroja - varrensuut ja raitojen paksuudet oikeastaan vaan. Perussukkien ohjeella kaikki tehty ja kärjessä leveä nauhakavennus.  Yhdet ovat noin kokoa 37-38 ja kahdet noin 38-39. 

Parit muutkin varrettomat villasukat olen tässä neulonut, mutta ne eivät sopineet väreiltään tähän kevään keltaiseen postaukseen, joten niistä sitten myöhemmin. 

Työn vaihtamisen takia kesälomaa on tänä kesänä vain vähän. Siksipä illat ja viikonloput ovat ns. omaa aikaa, jolloin on mahdollisuus rentoutua istumalla kotipihan keinussa ja heilutella neulepuikkoja. Tällä hetkelllä puikoilla ovat beiget kämmekkäät, sillä vaikka kesä on vasta alussa, syksykin sieltä vielä tulee ;) 

Kevät vaihtui kesäksi yhdessä hujauksessa. Rutikuiva keli ja porottava aurinko kuivattivat etelän ja lännen puolen nurmikon ennen kuin se pääsi edes kunnolla kasvuun. Vaikka en ukkosesta tykkää, oli eilisillan vesisade ukkosineenkin tervetullut vieras. Säästyin melkoiselta istutusten kastelu-urakalta ja näyttää kuin nurmikkokin olisi herännyt eloon ihan yhdessä yössä. Tänään oli sitten taas kuuma ja kostea päivä, mutta onneksi illan suussa ripsautti taas edes hieman vettä. Ei kastellut kyllä enää kuin maan pinnan, mutta parempi sekin kuin ei mitään. 

Kesäkukat on istutettu ja piha siinä kuosissa, mihin sen ennen helteitä sain. Isompia en meinaa enää tehdä. Siistimistä ja rikkaruohojen kitkemistä tietysti, mutta kaivamiset ja muutostyöt saavat tältä(kin) kesää jäädä. Kylmä alkukevät ei houkutellut pihatöihin sormet ja nenänpää kohmeessa, joten ns. oikean ajan koittaessa, tulikin liian kiire. Mutta en anna sen häiritä. Nautitaan kesäisistä päivistä!

Mukavia toukokuun lopun päiviä!