Pipoja ja vielä lisää pipoja

WILLASTA - pipot

Pipokelit jatkuvat vielä ja niinpä ajattelin kuitenkin laittaa tämän pipopostauksen tulemaan. 

Alun perin olin aloittanut tämän kirjoittamisen joskus viime syksynä, kun loppukesällä ja syksyn mittaan valmistuneet pipot olivat vielä tuoreina ajatuksissa. 

Se kuitenkin jäi, mutta tässäpä näitä pipojen kuvia nyt taas tulee vaikkakin kovin sekalaisena ulkoasultaan.

 

Kaikissa on hieman eri määrä silmukoita ja pintaneulekin vaihtelee jonkun verran, 

mutta lankana näissä kaikissa on pehmeä Drops Merino Extra Fine.

Yllä ja alla olevien kuvien kennoneuleen kaavion olen julkaissut täällä blogissa reilu

 kolme vuotta sitten ja pääset katsomaan sitä "täältä".

Tykkään siitä, että pintaneule tuo pipoon hieman särmää ja toisaalta napakkuutta.

Kuten osasta kuvista huomaa, on ulkona ollut vielä vihreääkin - ja myös rutikuivan ruskeaa 😂

Jostain syystä tykkään kovasti tästä näiden yllä ja alla olevien pipojen puuteriroosa-väristä.

En oikein osaa sitä itse pitää, mutta olen tuolla värillä tehnyt nämä pari pipoa, useamman pannan sekä tyttärelle lapaset. 

Oikeastaan tässä taas näitä selaillessa, huomaan, että onhan noita tullut taas tehtyä.

Ovat niin yksinkertaisia, että valmistuvat nopeasti ja eivät vaadi liikaa miettimistä.

Eikä tässä ole edes kaikki 😊

Tämän mustan neulepipon pintaneule- ja ohjeidean sain vanhasta Novitan ohjeesta. Linkki siihen "tässä".

Lankavalinta, silmukkamäärä ja mitat ovat sitten omiani.

Laitan tähän vähän speksejä, jos haluat kokeilla.

Tämän idea on siinä, että valtaosan aikaa saa neuloa oikeita silmukoita, mikä toimii hyvin silloin, kun on tarve saada "aivot narikkaan".  

Jotta tämä on mahdollista, valmis pipo käännetään nurinpäin eli sisäpuolesta tulee ulkopuoli, jolloin pintaneule tulee hyvin esiin. 

Lankana Drops Merino Extra Fine ja silmukoita on 102. Luulen, että monelle naiselle sopii aavistuksen pienempikin. 

Jos teet esim. 100 silmukalla, voit käyttää joustinneuleena  2 oikein, 2 nurin -joustinta, 

josta saa napakamman kuin tässä käytetty 1 oikein, 1 nurin -joustin.

Pipon resori on neulottu 3,5 mm  ja itse pipo-osa 3,75 mm pukoilla. 

Resorissa on noin 5 cm verran 1 oikein 1 nurin -joustinneuletta.

Sen jälkeen toistuu kahden kerroksen mallikerta 

eli 1. krs. neulotaan kaikki silmukat oikein ja 2. krs joka toinen silmukka oikein ja joka toinen nurin. 

Näitä sitten toistetaan, kunnes pipo on lähes sopivan korkuinen.

Kärkikavennukset tehdään muutaman kierroksen aikana. 

Ensimmäisellä kavennuskierroksella neulotaan 2 oikein yhteen ja 2 oikein koko kierroksen ajan. 

Toinen kierros neulotaan oikein. Kolmannella neulotaan 2 oikein yhteen ja 1 oikein koko kierros.

Neljännellä kavennuskierroksella neulotaan koko kierroksen ajan 2 silmukkaa oikein yhteen. 

Sen jälkeen lanka katkaistaan reilun pituiseksi ja pujotetaan jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristetään kärki umpeen. 

Lanka päätellään pipon oikealle puolelle, sillä tämän jälkeen pipo käännetään nurin. 

Sitten vielä sopiva tupsu päälaelle ja da-daa! Suosikkipipo on valmis. 

Itse olen juuri tämä pipo päässä kulkenut koko talven. Viimeksi äsken, kun olin koiran kanssa ulkona 😊

Sitten vielä pari kuvaa viime vuonna jo alkukesällä valmistuneista pipoista

Siniharmaa kennokuvioinen pipo syntyi pariksi pannalle ja lapasille. 

Niistä enemmän kuvia löytyy 'täältä'. 

Alla olevan kuvan joustinneulepipo sopii paremmin pienempään päähän. 

Siitä oli aiemmin juttua ja perusohjekin 'täällä'. 

No, nyt on tullut laitettua pipokuvia tämän talven tarpeisiin. Ensi talvena sitten taas uudestaan pipoasiaa ;)

Käsityörintamalla on meneillään normaali "tekisin enemmänkin, jos ehtisin" -kausi. 

Eli työpäivät vievät minusta mehut ja illalla sitten teen pikkuisen jotakin, jos viitsin. 

Lähinnä tuossa on ollut jo jonkun aikaa kesken useampi unilelujen virkkausprojekti. 

Siinä välissä on valmistunut kolmet sukat, joista juttua sitten seuraavaksi. 

Ensi viikolla on viikonlopun yhteydessä muutama vapaapäivä, mikä tuo tervetulleen tauon arkeen. 

Toki samalla tarkoittaa sitä, että hoidan äitini asioita ja siivoan. Mutta onpahan aikaa niillekin.

Sitten alkaakin jo malttamaton lumien sulamisen odotus, 

sillä juuri kuluneella viikolla kalenteroin itselleni vapaapäiviä huhti-toukokuulle, 

jotta voisin hyödyntää niitä kotipihan puutarhatöihin.

💗

Tällaista pääasiaa tällä kertaa.

Oikein ihanaa maaliskuisen viikonlopun jatkoa Sinulle!

t. Satu

 

Pientä virkattua

 

Kuluneen vuoden, ja varsinkin kuluneen talven, aikana olen virkannut huomattavasti enemmän kuin vuosiin. 

Tosin vain pieniä juttuja ja mm. viime kesänä aloitettu pikkupeittokin on kesken. Ehkä saan sen valmiiksi tulevana kesänä. 

Laitoin tänne blogiin nyt kuvia tämän talven puuvillaisista pikkuvirkkauksista;

muutama kirjanmerkki ja tuttinauhat.

Näiden kuvien tuttinauhoissa vaaleansinisessä ja vaaleanruskeassa lankana on merseroitu puuvillalanka Schachenmayr Catania.

Pyöreäreunainen, vaaleanvioletti tuttinauha on virkattu merseroidusta puuvillasta nimeltään Järbo 8/4.

 Tuttiketjujen tähtiklipsit ja elintarvikelaatuiset silikonirenkaat tilasin jossain vaiheessa muistaakseni  Paaposta.

Puuvillainen virkattu tuttinauha

Virkattu kirjanmerkki

Tuttinauhojen lisäksi samasta Järbon violetista langasta virkkasin kaksi kirjanmerkkiä (yllä ja alla).

Molempiin idean sain Pinterestistä, mutta muokkasin niitä hieman. 

Puuvillainen sydänkirjanmerkki

Joskus vuosi sitten innostuin virkkaamaan pieniä sydämiä eri väreissä. Lankana pehmeä puuvillalanka Drops Safran. 

En ole niille oikein aiemmin keksinyt käyttöä, mutta nyt nuo vaaleankeltaiset sydämet jalostuivat kirjanmerkiksi. 

Ompelin sydämet kiinni ketju- ja piilosilmukoista virkattuun ketjuun. Hieman paksu siitä tuli, mutta menettelee. 

Oli noita pikkusydämiä tummanpunaisenakin ja vaaleansinisenä, mutta siinä vaiheessa loppuivat ideat,

 että mitä niistä olisin tehnyt, kun samanlaista ei huvittanut tehdä.

Lisäksi tässä vuoden vaihteessa huomasin Pinterestissä kivan näköisiä eläinaiheisia kirjanmerkkejä.

Sain monta ideaa, jotka vielä odottavat toteutustaan, mutta tein kokeilumielessä "mäyräkoiran". 

Tai mäyräkoiran ja muurahaiskarhun sekoituksen, totesi tyttäreni sen naaman nähtyään 😊

Tämä tuli siis hänelle, mutta ei ole vielä käytössä, enkä tiedä, tuleeko olemaankaan. 

Sen sijaan se "koristaa" hänen huoneensa ikkunankahvaa 😊

Tällaisia väkerryksiä tällä kertaa. Sitten muutama sana säästä.

Lunta satoi taas pari viikkoa sitten reilusti ja kun alkoi  viime viikon suojasäiden ansiosta vähän sulaa, satoi viime yönä ja paraikaa taas reilusti lisää.

 Olin kyllä jo helmikuun alkupuolella ehtinyt tuudittautua ajatukseen, että saadaan aikainen kevät, kun vanha lumi oli lähes sulanut. 

Mutta tottahan se on, että talvihan se tuolloin vielä oli ja on toki edelleenkin.

 Päivän pitenemisestä ja välillä ihanasti näyttäytyvästä auringosta kevään lähestymisen huomaa. 

Kohta alkaa grillauskausi. 

On nimittäin siirretty grilli varastosta saapusalle ja eiköhän sitä aurinkoisella ilmalla tule jotain pientä grillattuakin, vaikka lunta onkin reilusti. 

On nimittäin välillä hankala keksiä, mitähän ruokaa tekisi. Grillillä saa vähän makuun vaihtelua. 

Odotan myös puutarhatöihin pääsyä. Ideoita on taas ja keväällä vielä intoa niiden toteuttamiseenkin. 

Mutta ehkä kaikkein eniten odotan mahdollisuutta istua ulkona keinussa neulomassa tai virkkaamassa vaikkapa illalla töiden jälkeen.

Valoa riittää ja siinä rentoutuu ihan toisella tapaa kuin nojatuolissa väkertäessä.

Kalenterin mukaan se on muuten kevät nyt (usko tai älä 💚🌷😊)

Mukavaa alkanutta maaliskuuta!

Pehmoisia lonkeroita

 

Välillä on pakko saada aikaiseksi jotain nopeasti valmistuvaa ja helppoa. 

Sellaista, josta näkee nopeasti lopputuloksen. Sellaisia ovat esimerkiksi nämä pehmoiset mustekalat.

Nämä ovat yhdenlaisia versioita pienille vauvoille tehtävistä turvalonkero-nimellä kulkevista leluista.

 Niiden lonkeroista on pienen käden helppo tarttua kiinni ja saada siten turvaa.

Nämä ovat mielestäni mukavia ja käyttökelpoisia vauvalahjoja, vaikka käyvät leluksi tai vaikka stressin purkamiseen / paijaamiseen kenelle tahansa. 

Noiden lonkeroiden näprääminen ja sormeilu osaa olla yllättävän meditatiivista (ainakin minusta).

Nämä kuvissa näkyvät kolme pehmoista lonkero-otusta on virkattu superpehmeästä chenille-langasta.

Vaaleanpunaisessa sekä vaaleansinisessä lankana on ohuempi Katia Bambi ja beigessä puolestaan paksumpi Alize Velluto. 

Molemmat ovat polyesteriä ja uskomattoman pehmeitä. 

Bambia on kerässä 100g eli 120 m, kun taas Vellutoa 100 g eli 68 m.

Väriskaala molemmissa langoissa on laaja, mutta jostain syystä aina mukaan tarttuu hempeitä tai ainakin vaaleita sävyjä.

Lelujen täytteenä on polyesteritäytevanu ja ne on kaikki virkattu muistaakseni 6 mm koukulla.

Vaaleansininen turvalonkero-mustekala on näistä kolmesta kaveruksesta pienin ja beige suurin. 

Sinisen lonkeroiden pituus venyttämättä on noin 13 cm ja pään korkeus noin 6 cm.

Vaaleansiniselle laitoin ns. turvasilmät. En ole niitä käyttänyt aiemmin, mutta tammikuussa kun tilasin Menitalta pipolankoja, 

tilasin muutaman parin erilaisia ja erikoisia lelujen silmiä. 

Niissä on tappikiinnitys ja tappiin laitettava "lukko-osa" menee kyllä tosi jämäkästi kiinni. Pujotin tapin silmukoiden tiukasta välistä niin, 

että lankaa jäi joka puolelle lukon ja silmän väliin. 

Ajattelen, että noin se pysyy varmimmin paikoillaan. Muuten on mielestäni mahdollisuus, että silmän lukkoineen saisi kaivettua silmukoiden välistä esiin, 

kun on kysymys paksusta langasta. Tämä ei kyllä lähde ilman, että lankoja katkaistaan. 

Onko sinulla tällaisista ns. turvasilmistä kokemuksia?

Sitten näiden kahden vähän isomman otuksen silmät on virkattu ohuesta tummasta puuvillalangasta ja ommeltu paikoilleen. 

Omasta mielestäni eivät ole hassumpia silmiä nämäkään.

Nämä lienevät sitten niitä todellisia välipalakäsitöitä, sillä valmistuvat suhteellisen nopeasti ja ei ole ohjeen noudattamisen stressiä. 

Jokainen turvalonkero kun on oma yksilönsä ja erilainen kuten kaikki  muutkin otukset, joita (neule/virkkaus)maailma päällään kantaa:) 

Mukaan luettuna me, jotka puikkoja tai koukkuja käsissämme heilutamme 😊

Seuraavaksi ajatuksissa on jatkaa lelujen virkkaamista. Puuvillalangasta tällä kertaa. 

Ostin viime kesänä pariin otteeseen aika paljon puuvillalankoja nimenomaan niitä varten ja noita lankavarastojani katsoessani 

taas muistin niiden olemassaolon. Pahoittelut siis jo etukäteen, että sellaista on luvassa jossain vaiheessa 😊

🤍🤍🤍

Kiireisen arjen keskellä on hyvä pysähtyä. 

Minulle se tarkoittaa (edelleen) kukkasia, käsitöitä ja teekupposta.

Miten sinä rentoudut ?

Toivotan Sinulle kaunista viikonloppua ja mukavia lumisen helmikuun viimeisiä päiviä!

❄️❄️❄️

Parit lapaset

 

Talven mittaan olen saanut aikaiseksi neuloa kahdet lapaset. Toiset tyttärelle ja toiset itselleni. 

Yleensä lapastuotanto on ollut laajempaa, mutta kuluneena talvena virkkaaminen on kiinnostanut jossain määrin enemmän. 

Tyttärelle neuloin vaalean vanhan roosan sävyiset lapaset joululahjaksi. Näiden kuva onkin esiintynyt täällä blogissa jo aiemmin. 

Koska tykästyin malliin kovasti, neuloin samanlaiset itselleni tyttäreltä joululahjaksi saamastani liilan sävyisestä langasta.

Ohje on Novitan jossain viime vuoden lehdessä ollut Variaatio-lapasten ohje ja noudatin sitä omien lapasteni kohdalla pilkulleen. 

Linkki ohjeeseen on 'tässä'. Nämä minun neulomani ovat E-mallilla tehdyt.

Oletko sinä tehnyt näistä jotkut? Ja jos olet, millä mallilla.

Tyttären lapasissa on neljä silmukkaa vähemmän kierroksella eli niistä tuli kapeammat. Samoin pituus ja peukalo ovat ohjetta pienemmät. 

Ohjeessa on käytetty Novitan 7 Veljestä lankaa, mutta minä olen alkanut enenevässä määrin neuloa lapasia pehmeästä merinovillasta. 

Näissä lankana on Drops Merino Extra Fine ja tykkään sen tuntumasta kovasti.

Lanka ei toki ole yhtä kestävää kuin nuo vahvikkeelliset, mutta toimii lapasissa ja myssyissä mielestäni oikein hyvin.

Olen miettinyt, josko kokeilisin neuloa jonkun muunkin variaatiolapasversion, mutta se on toistaiseksi jäänyt. Ehkä sitten ensi talveksi. 

Kotia pitäisi laittaa vähän kevätkuntoon. Tämä tarkoittaa siis sitä, että olohuoneen koirankarvoja (ja kaikkea muuta, 

mikä jätetään mainitsematta) kerännyt matto pitäisi tehoimuroida ja viedä pesulaan. 

Olen lisäksi ajatellut, josko vaihtaisin olohuoneen läpinäkyvät valkoiset poikkiraidalliset verhot vähän peittävämpiin valkoisiin. 

Ohuisiin ja läpikuultaviin edelleen, mutta ei läpinäkyviin 😊

Värejä olen miettinyt, mutta palaan aina noihin valkoisiin. 

Kuviollisia ja eri värisiä verhoja on kaapissa riittävästi odottamassa "päivää parempaa" ja eipä niitä tule varmaan enää ikkunaan laitettua. 

Pellavakankaiset ja pellavanväriset ovat edelliset "värikkäät" ja niistäkin on jokunen vuosi aikaa. 

Ihailen kyllä toisen kotona ja kuvissa kauniita kuvioita ja värejä, hillyttyjä ja voimakkaampiakin, mutta omaan kotiini en niitä osaa enää tuoda. 

Ei ole juuri sisustussilmää ja siksi menen sieltä, mistä aita on kaatunut.

Meillä onkin kotona paljon valkoisen ja puun sävyjä huonekaluissa ja kankaissa.

Mutta tunnusttava on, että nyt taas keväällä tekee mieli edes sohvalle jotain ns. kevään väristä tyynyä ja kukkakimppu pöydälle. 

Ne aion saada hankituksi.

Millaisella värimaailmalla teillä mennään?

Hiihtolomien ja talvilomien aika alkaa olla käsillä. Minulla on lomaa vasta pääsiäisen jälkeen, paria maaliskuun vapaapäivää lukuun ottamatta.

Jos lomailet, toivotan sinulle mitä upeampia ulkoilukelejä olitpa sitten kotimaassa tai vieraalla maalla.

❄️❄️❄️

Mukavaa helmikuun jatkoa!

t. Satu

Herkuttelua

 

Tänään saimme pitkästä aikaa herkutella tyttären leipomilla leivonnaisilla. 

Runebergin päivän kunniaksi hän teki ison satsin pieniä Runebergin torttuja. 

Pienimmissä on mausteena mukana manteliöljyä, mutta isommissa ei, jotta ne maistuvat myös isälleen.

Nämä ovat juuri sopivan kokoisia ja makuisia. Kaikissa on kostukkeena tummaa rommia ja päällä kotimaista vadelmahilloa 💗

Eilisen ruokakauppareissulla mukaan lähti kimppu tulppaaneja.  

Ovat itse asiassa ensimmäiset tälle talvelle, mitä olen ostanut. 

Pari viikkoa sitten ostin ruusukimpun ja yleensä nuo marketruusut ovat kestäneet todella hyvin. 

Tuo kimppu oli kuitenkin poikkeus ja erinäisistä pelastusyrityksistä huolimatta, kukat nuutuivat parissa päivässä. 

Siksipä siis tällä kertaa mukaan lähti tulppaaneja, jotka eivät yleensä myöskään ole pitkäikäisiä, vaikka kauniita ovatkin.  

Huomenna on taas ihan normaali työpäivä, mikä minulla tarkoittaa toimistoaikaan tehtävää etätyötä 

ja lähes koko päivän kestävää palaveriputkea. On se jännä, miten kaikki asiat kasaantuvat alkuviikkoon. 

Onneksi kuitenkin loppuviikosta on ainakin näillä näkyvin väjempi kalenteri ja taas ehkä hetki aikaa ajatella ja ehkä saada jopa jotain oikeasti aikaiseksikin. 

Seuraavat lomapäivät ovat reilun kuukauden päästä, jolloin on viikonlopun yhteydessä pari vapaapäivää. Mutta sitä ennen ehtii vielä vaikka mitä :)

Miltä sinun helmikuusi näyttää?

Mukavaa Runebergin päivän iltaa ja kohta alkavaa uutta viikkoa!

Pienelle pehmeää

Ja niin vaihtui jo helmikuu! 

Mutta, koska talvi siis jatkuu, mennään dellisestä kesäkukkapostauksesta sitten taas sisähommiin eli käsitöiden pariin. 

Sinällään olisi kyllä tehtävä muitakin sisähommia alkaen ihan kodin perussiivouksesta. On nimittäin menty ultrakevyellä siistimisellä niin pitkään että hävettää edes miettiä...

Mutta, koska siivoaminen ei huvita, tässä pimeinä talvi-iltoina on tullut taas väkerrettyä monenlaista muuta. 

Ihan hissukseen kylläkin. Mutta kun näin talvella ei ole oikein muitakaan harrastuksia, on töiden vastapainona tullut nollattua aivoja käsitöiden parissa.  

Moni käsityön tekele on täysin kesken ja viime syksynä markkinoilta ostamani pajukori on niitä keskeneräisiä ääriään myöten täynnä tuossa nojatuolin vieressä. 

Neulottavista siellä taitavat olla kolmet sukat, kahdet kämmekkäät, yksi pipo ja yksi huivi kesken. 

Virkattavista sitten yksi unilelu, yksi helistin ja pari kirjanmerkkiä odottaaa loppuun saattamistaan.

Toki aina välillä saan jotain tehtyä loppuunkin, mutta usein tulee vain aloitettua jotain uutta, kun yhtäkkiä tulee mieleen jotain, 

mikä houkuttaa aiemmin aloitettua enemmän. Sanon näitä välipalakäsitöiksi, vaikka eivät ne kaikki niin pieniäkään aina edes ole.

Sitten jonkun ajan kuluttua en ole enää ihan varma, että millähän ohjeella jotain aloitti, vai oliko ohjetta ollenkaan tai mitähän mistäkin oli ajatus tehdä 😊

Mutta siis nyt kuvissa nämä viimeisimmät välipalat eli kaksi Unille-pupua, jotka olen tehnyt ns. omasta päästä -ohjeella.

Innostuin toissa kesänä virkkaamaan leluja ja ihan perinteisesti ensin puuvillalangasta. Esimerkiksi 'tästä' ja 'tästä' klikkaamalla löytyy juttua niistä.

Nyt nuo puuvillaiset ovat jääneet vähemmälle. Olen virkannut puuvillalangasta vain pari kolme helistintä. 

Sen sijaan olen tykästynyt pehmeään chenille-lankaan, josta tehdyistä Unille-pupuista oli kuvia aiemmin täällä blogissa. Pääset katsomaan niitä 'täältä'.

Lankana molemmissa on Katia Bambi ja nenä sekä silmät on tehty puuvillalangalla. Pään täytteenä on polyesteritäytevanu.  Koukku taisi olla 6 millinen.

Nämä valmistuivat melko nopeasti ja olivat siis nimenomaan välipalakäsitöitä.

Erinäisiä suunnitelmia kevääksi on jo olemassa. Siis kotipihaa koskien. Jotain pientä rakennusprojektia ehkä ja uusi istutusalue. 

Tai oikeastaan yhden jo olemassa olevan leventäminen / jatkaminen.

Olen nimittäin miettinyt pienen havuryhmän perustamista puolivarjoisaan tontin kohtaan, johon paistaa aurinko aamupäivän ajan ja 

jossa yhdellä sivustalla jo isoiksi hujahtaneet tuijat kaipaavat mielestäni matalampia kanssakasvajia lähistölleen. 

Toisaalta isohkot tuijat vievät vettä ja ravinteita tosi paljon ja olen huomannut, että niiden lähistöllä kasvavilta vaaditaan sitkeyttä.

Ehkä pesäkuusi, pallotuija, kynäkataja tms. ikivihreä sopisi. Mietin lähinnä sitä, miten pärjää juuristokilpailussa.

Ajattelen, että siihen voisi istuttaa myös kuunliljoja. Niiden juurakoita tuleekin runsaasti etupihalta, sillä siellä olevan isot kuunliljaistutukset on jaettava. 

Lisäksi mietin, että esim. limenvärinen syyshortensia voisi sopia niiden kaveriksi. 

Mutta sitten mietityttää, mitä muuta siinä voisi noiden lisäksi olla? Ehkä joku valkoisin kukin kukkiva perenna tai valkokirjavalehtinen pikkupensas? Olisiko ehdotuksia?

Tällaisia juttuja siis pyörii mielessä näin kevättä kohti mentäessä. 

Muuten ovat kovin vähäisiä nämä arkikuulumiset. Että tällaisella vähän köykäisellä sisällöllä mennään taas kerran 😊

Mukavaa alkanutta helmikuuta!

❄️❄️❄️

t. Satu