lauantai 2. marraskuuta 2019

Peitto pikkuiselle


Olen muutamaan otteeseen lainannut kirjastosta Klompelompe-neulekirjoja.
(Tuo kirjan nimi ei meinaa millään istua suuhuni.)
Olen niiden ohjeiden mukaan tehnyt tähän mennessä yhden pienen myssyn,
mutta katsellut sitäkin enemmän kivoja kuvia.
Tällä kertaa silmiin osui Tuutu-peite, jota lähdin pienen harkinnan jälkeen toteuttamaan 
Novitan puhtaan valkoisesta Baby Wool-langasta eli paksuhkosta merinovillalangasta, jota neuloin 3,5 puisilla pyöröpuikoilla. 


Tämän pienen ihmisen pienen peiton neulominen kesti turhauttavan kauan. 
Tuumaustaukoja oli pidettävä yksi jos toinenkin.
Välissä valmistui myös liuta sukkia, parit kämmekkäät, parit lapaset, muutama panta,
jokuset pikkutossut ja muutama vauvan myssy
sekä muutamia hyvin pieniä virkkauksia; virkattuja "vanu"lappuja kokeilin.
Sitten tuli tehtyä paljon pihahommia.
Yhdistävänä tekijänä näillä kaikilla on, 
että ne ovat vauvanpeittoa pienempiä ja niiden tekemisessä on vähän vaihtelua
- uskomatonta, miten sitä pitää vaihtaa tekemisestä toiseen kesken kaiken ja keskittymiskyky puuttuu edelleen.


Minulla ei näköjään ole kestävyyttä tehdä mitään vähän isompaa käsityötä.
Hermot meinaavat mennä pitkiä rivejä neuloessa ja samaa toistaessa.
Samaa olen valittanut jo jonkun aikaa, eikä tilanne ole muuttunut. Ja tuskin muuttuukaan.
Onko keskittymiskykyni heikentynyt, vai mistähän on kysymys...
Tunnistatko vastaavaa itsessäsi?


Nyt sitten vähäistä vapaa-aikaa jakamaan olen ihan vapaaehtoisesti ottanut muutaman
avoimen yliopiston kurssinkin. Tuntuivat hyviltä ajatuksilta tuossa alkusyksystä...
Suklaakeksi jos toinenkin on tässä matkan varrella mennyt
 ja töiden kasaantuessa niitä taitaa kulua useamminkin...


Välillä on kiva piipahtaa tänne blogin puolelle,
mutta kyllä täällä vierailu ja mielenkiintoisten blogien lukeminen on nyt jäänyt todella vähälle.
Kaikkea kun ei ehdi, ei sitten millään.
Ehkä sitten talven mittaan.


Mutta oleelliseen palatakseni.
Eräänä kauniina alkukesän iltana terassin keinussa
aloitettu vauvanpeite valmistui kuitenkin lopulta syksyn hämärtyessä
ja sain sen kuvattua ulkona vähenevässä valossa viimeisten vaahteranlehtien seurassa.

Vauvan peitto

Kaunis se kyllä on, vaikka itse sanonkin 😊


Mallineule oli yllättävän yksinkertainen, 
mutta sillä saa mielestäni näyttävää aikaiseksi.


Kirjoittelen tätä pyhäinpäivän iltana,
kaamosvalot, joita jouluvaloiksikin voitaneen kutsua on juuri viritelty ulos pimeää pihaa valaisemaan
ja tunnelmaa luomaan.
Pimeässä illassa terassia valaisee pieni valaistu tuija ja useampi kynttilälyhty.
Kotona on hämärää, jotta voin ihailla ikkunasta pihan valonlähteitä.
Toki pöydillä ja tasoilla kynttilät luovat tunnelmaa.
On pimeä ja koko ajan pimenevä vuodenaika, joka väsyttää,
mutta samalla on ihana nauttia syksyn ja pikkuhiljaa lähestyvän joulun tunnelmasta.
Sitä ikäänkuin käpertyy sisäänpäin.


Kauniita marraskuisia päiviä Sinulle!


14 kommenttia:

  1. Voi miten kaunis peite pikkuiselle <3 Taitava olet!

    VastaaPoista
  2. Kaunis peitto! Kyllä vaivannäkö kannatti. Mukavaa marraskuuta!♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos! Ihan heti ei toinen peitto tule puikoille, mutta ehkä taas jossain kohtaa tekee mieli aloittaa ikuisuusprojekti :)

      Poista
  3. Aivan ihana. Kenelle onnelliselle tämä on tehty? Minä en myöskään tee enää mitään isompaa käsityötä. Kädet ja hartiat ei enää kestä. Ja kuule kun olen tehnyt yhden sukan en haluaisi enää tehdä toista vaan jo ihan muuta 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tälle ei ole käyttäjää vielä tiedossa, mutta ehkä joku joskus :) Minulla on sama "syndrooma", että kahta samanlaista sukkaa tai lapasta en jaksa peräkkäin tehdä. Siksipä teen niitä aina yhtä aikaa, jotta molemmat parit valmistuvat;)

      Poista
  4. Todella ihana peite ja kaunis kuvio <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tästä tuli kyllä loppujen lopuksi aikas kiva, täytyy sanoa:)

      Poista
  5. Kaunis peitto <3 Ei istunut oikein minunkaan suuhun tuo neukekirjan nimi - Klompelompe :D Minulla on hurja neuleinnostus päällä! Nyt on tekeillä lapaset. Hartiat jumissa, kun ei malta välillä jumppailla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kyllä kurjaa, kun paikat menevät jumiin niinkin mukavasta tekemisestä kuin neulomisesta:) Täällä sama homma, hartiat ja selkä ihan juntturassa...

      Poista
  6. Kaunis ,peitto!IHANA!!!
    Minä olenkin jo vanha:)ennen vetoketjun ratkominen oli tervanjuontia,nyt jaksan nyppiä ja ratkoa loputtomiin..
    (nuorempana ,ei ollu pitkä jännitteisyyttä)
    Mutta Sinun käsityösi kertoo,Sinulla on ,ei noin upeaa peittoa ,hetkessä kudota...
    Hetkellinen ajatus..katkos..:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tästä peitosta tuli kyllä loppujen lopuksi tosi kiva, mutta olihan siinä tekeminen. Ei se tosiaan iso ole, mutta kun mielenkiinto tekemiseen lopahtaa alkumetreillä, on työn loppuun saattaminen sitten yhtä tervanjuontia.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos! Peitton tehty suoraan Klompelompe-neulen ohjeen perusteella :)

      Poista

Viestit lämmittävät aina mieltä, joten kerrothan käynnistäsi kommentilla.