SikSak

Miten kesä meni?  Aika tavalla noilla sanoilla minulta kysyttiin töihin palatessani reilu kuukausi sitten. Ja vastasin siihen, kuten aina ennenkin, että menihän se ja nopeasti menikin. Se tässä uskomattominta onkin, että on jo syyskuun puoliväli ja illat ovat jo pimentyneet, mutta menneen kesän voi vielä tuntea. Syksyn lapsena ja jouluihmisenä pidän myös tästä vuodenajasta, kun ajatukset ja oleminen käpertyy ikäänkuin sisäänpäin, kodin lämpöön ja kynttilän liekkiin tuijotteluun. Toisaalta vielä on aikaa kotipihan syystöiden tekemiselle ja en ole raaskinut laittaa vielä yhtään kesäkukkaistutustakaan pois, vaikka osa jo aika ränsistyneeltä näyttääkin.

Arki kulkee otsikon mukaisesti siksakkia; ylös ja alas tai eteen ja taakse, miten sen nyt kukin haluaa ajatella. Välillä joku asia etenee ja välillä tulee taas takapakkia. Mutta ehkä kuitenkin perusvire on siellä plussan puolella, joten mitään hätää tässä ei siis ole. Työt ja/tai niihin liittyvät ajatukset vievät kuitenkin suurimman osan valveillaoloajasta, joten sekä ajatukset että arki ovat välillä oikeastaan melkoista serpentiiniä siksakin sijaan ja arjen pyöritykselle on löydettävä vastapainoa.  

Näiden köykäisten aasinsiltojen kautta pääsenkin sitten samaan hokemaan kuin aiemminkin eli toteanpa jälleen (sadannen kerran ehkä...) että käsillä tekemisestä saa voimaa ja hermolepoa. 

 

 

 

Kesäloman lukuiset luppohetket käytin neulomiseen ja virkkaamiseen. Virkkuukoukun käsittelyn myötä valmistui useita pehmoleluja tai pehmokavereita, joiksi niitä yleensä kutsun. Kun taas neulepuikoilta valmistui lapasia, sukkia ja kämmekkäitä. Ja neuloinhan minä muutaman merinovillaisen vauvan siksak-myssynkin. Tällä kertaa puikoilla ei ollut punaista, vaan sinivihreän ja harmaan sävyjä sekä luonnonvalkoista. Näiden kuvien tummemmat myssyversiot sopivat noin 1-2-vuotiaalle ja luonnonvalkoinen puolestaan vastasyntyneestä muutaman kuukauden ikäiselle - lapsen koosta toki riippuen. 

Näiden myssyjen neulomisen hankaluutena on itse myssyn eli siksak-neuleen neulominen. Se on minun mielestäni puuduttavaa ja menen aina kerrosten laskussa sekaisin. Sen sijaan myssyn kokoaminen, nauhojen virkkaaminen ja tupsujen tekeminen onkin sitten ihan hauskaa. Ilonsa kullakin, voisi kai sanoa ;)

Vapaa-aikana olisi hyvä aktivoitua muutenkin, sillä minulla on muuten vielä osa talon ikkunoista pesemättä tältä kesältä😅 Ei niitä mikään mahdoton määrä ole, mutta ei vaan ole yhtään huvittanut... Tarkoitus olisi kuitenkin saada homma hoidettua ennen talvea. No, tavoitteita on hyvä olla. Ehkäpä saan sen toteutettuakin.

Entä, miltä sinun syyskuusi näyttää?  

 

 

Tällaisia myssyjä tällä kertaa. Vielä on muutama kerä samaa lankaa odottamassa, josko ihan sellaiset pienet siksak-myssyt niistä tekisin. Pitää kuitenkin odottaa niihin inspiraatiota. Nyt on parhaillaan puikoilla parit lapaset ja yhdet alpakkasukat, joten kunhan ne valmistuvat, on aikaa sitten taas uusille projekteille. 

Ostin muuten joku aika sitten Prismassa käydessäni Maakuntasukat -kirjan ja vaikka en välttämättä kirjoneuleita oikein osaa ja/tai viitsi tehdä, ehkäpä kokeilen siitä jotain mallia tehdä. Toimii se ainakin innoituksen antajana ja aina on rauhoittavaa katsella kauniita kuvia, vaikka ne olisivatkin kuvattu vain villasukista 🤗

 

Aurinkoisia syyspäiviä 🌞🌞🌞