 |
Se tunne, kun keksii käyttöä pitkään käyttämättömänä olleelle langalle 🩵💙
Pieniä ovat ihmisen ilot, mutta on se vaan jännä, miten iloa voi tuottaa jopa se, että lankakaapista lkaksi muhkeaa kerää paksua villasekoitelankaa muuttaa muotoaan paksuhkoksi huiviksi päätyäkseen eteisen ylitäyteen villavaatekaappiin odottamaan talvikelejä. Näin kävi siis viime kesänä, kun yksi ikuisuusprojekteistani valmistui.
Minussa on se huono puoli, että olen perso langoille. Ja kun silmiin osuu jotain kivaa, joko kivan väristä, tuntuista tai näköistä, lankaa, hyvin helposti sen myös hankin, jos ei ole ihan hirvän kallista. Tämä sinisen kirjava Dropsin villasekoitelanka tarttui mukaan joitakin vuosia sitten. Langan vyöte on hävinnyt enkä muista sen tarkempaa nimeä enkä löytänyt vastaavan näköistä Dropsin sivuiltakaan, kun äsken sitä yritin etsiä. Olen joskus aikaisemmin samaisesta langasta tehnyt vanhan roosan sävyisen huivin ja se on ollut käytössä paljon eikä ole juuri nuhraantunut.
Huivin malli mukaelee vähän Nurmilintu-huivin ohjetta, mutta aika vahvalla omalla twistillä kuitenkin.
Huivi tosiaan odotti kerällä valmistumistaan useamman vuoden. Mutta, kun alkuun pääsin, nopeasti tämä lopulta viime kesänä sitten valmistui. Minulla oli viime kesänä jostain syystä "huivibuumi", jonka lopputuloksena on kolme valmista ja yksi keskeneräinen huivi. Aiemmin täällä blogissa näkyivät "alpakkahuivit", joita ennen valmistui tämä sinisen hetken huivi. Ja todennäköisesti ainakin ensi kesään odottaa valmistumistaan vielä ohut alpakkahuivi, johon langat ostin viime elokuussa Jyväskylästä lankakauppa Titityystä ja joka on aloitettuna odottanut tuossa käsityönurkkauksen korissa syksyn ja talven, että joku innokas neuloja tarttuisi siihen ja tekisi loppuun.
Nyt alkaa vähitellen olla tilanne, että suurin osa viime vuonna valmistuneista käsitöistä on päässyt näkyville tänne blogiin ja katseen voi kääntää tähän vuoteen ja vähän tuoreempiin otoksiin.
Talvi jatkuu ja puikoilla kilisee edelleen villaa. Juuri tänään valmistumassa on muutaman viikon sisälle kolmas lapsen siksak-myssy eli perineinen kypärämyssy merinovillasta. Yleensä teen noita ihan pienen vauvan koossa, mutta nyt sain pyynnön tehdä vähän vanhemmalle lapselle ja siinäpä sitä onkin pähkäilemistä, millainen silmukka- ja kerrosmäärä tarvitaan. Lapset kun kasvavat hyvinkin eri tahtiin ja parivuotiaatkin ovat usein hyvinkin erikokoisia toisiinsa nähden. Teen nyt kolme lähes samanoloista, mutta vähän erikokoista myssyä ja katsotaan, josko niistä joku osuu oikeaan. Toiset jäävät sitten odottamaan sopivaa päätä itselleen.
Viime kesän sinisen hetken kautta tähän kevääseen. Sillä keväthän se taitaa vähitellen tulla, vaikka talvi edelleen onkin. Olen luvannut itselleni, että kunhan sen yhden alpakkahuivin saan tänä vuonna tehtyä, muita huiviprojekteja en aloita. Olkoon siis tämä postaus ensimmäinen huivipostaus tälle vuodelle ja jääköön se samalla lajissaan toiseksi viimeiseksi tälle vuodelle - se ohut alpakkahuivi pitää saada valmiiksi ja kuviin kuitenkin🤗
Mukavia helmikuun lopun päiviä kesäisen kuvan myötä !
🩵
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Viestit lämmittävät aina mieltä, joten kerrothan käynnistäsi kommentilla.