Ruusuisia hetkiä

27 vuotta sitten sanoimme tahdon. 

Elämä on kantanut siitä asti.

Ylä- ja alamäet on kuljettu rinnakkain. 

Paljon on vuosiin mahtunut; pääosin ihan normaalia lapsiperheen arkielämää, mutta myös huolia ja juhlahetkiä. 

Sitä kai se elämä on.

Kaksi vuotta sitten vietimme perhepiirissä hopeahääpäivää,

 jonka kakkumuisto on ikuistettu tänne blogiinkin.

Pääset kurkkaamaan sinne 'tästä'. 

Tämän vuotinen hääpäivä kuluu tiiviisti töiden merkeissä,

mutta sekä sen että alkavan kesäloman kunniaksi nautitaan toki illalla viinilasilliset

kotipihan terassilla 😊

Viime päivinä mielessä ovat  jostain syystä pyörineet 

Juha Tapion Kaksi vanhaa puuta -laulun sanat:

Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun

Kun hetken päässä aamu odottaa

Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa

Oomme taas kuin kaksi lasta

Ne jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

Ja sä viet mut ikkunan luo

Ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

Katsoo kevääseen

Seisoo erillään

Ja kestää joka tuulen ja sään

Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

Katsoo kevääseen

Seisoo erillään

Ja jossain alla maan

Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Kaksi ylvästä ja nuorta

Varmoina on voimistaan

Taivaankantta kohti kasvaneet

Ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet

Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet

Se ihme kai on vasta

Oomme tänne selvinneet

(Juha Tapio)

Näiden sanojen myötä toivottelen Sinulle

💗

Ruusuisia hetkiä kesäkuun loppuun

💗

t. Satu