Ensi talven pakkaskelien kotisukat

 

Olen ihaillut somessa taitavien neulojien räsymattosukkia ja versioita erilaista sama pari - eri pari -raitasukista. Huolimatta mitä erikoisemmista väri-iloitteluista, räsymattosukat ovat aina yhtä hurmaavia ja jotenkin näyttää, että kaikki värit sopivat yhteen. Vaikka värit ovat näennäisesti "sitä sun tätä", on monissa kuitenkin nähtävissä jonkinlaista ajatusta värien yhteensopivuudesta. 

Itse kuitenkin sorrun aina kerta toisensa jälkeen asettelemaan raitalankojen värit niin kohdilleen kuin mahdollista. Joskus se tarkoittaa pitkänkin pätkän lankaa katkaisemista ja joskus taas kerän kerimistä ensin toisesta päästä ja sitten toisesta päästä lankaa, jotta valmiiksi raidoitetut värit asettuvat oikeaan järjestykseen.

Sorrun lankaostoksilla varsinkin kotimaisen valmistajan lankojen kohdalla kausiväreihin ja valmiiksi raidoitettuihin lankoihin. Ja vaikka lanka kaupassa näyttää houkuttelevalta, sen saattaminen valmiiksi neuleeksi voi olla yllättävän haastavaa, jos ideaa lopputuotteesta ei ole alunperinkään. Ja noita raitalankoja jää helposti sitten myös yli. Kuten tuossa jo jossain aiemmassa tekstissäni kirjoitin, yritän saada neulottua jo olemassa olevia lankoja vähemmäksi. Jonkun verran olen edistynyt, mutta ylipitkät työpäivät ja -viikot ovat verottaneet sen verran aikaa ja voimia, että projekti on edistynyt hyvin hitaasti 😊

Yksi lopputulema ovat kuitenkin nämä oheisissa kuvissa näkyvät pitkät villasukat omiin jalkoihin. Näissä on käytetty varren suussa, kantapäässä ja kärjessä yksiväristä vaaleansinistä ja muuten kahta erilaista pätkävärjättyä Novitan 7-veljestä -lankaa. Näihin ei ole ohjetta, vaan olen haarukoinut joistain tukevammalle pohkeelle tarkoitetuista muista sukkaohjeista silmukkamäärää aloitukseen ja sen jälkeen tehnyt silmämääräisesti kavennuksia pohkeen kohdalla, jotta pääsen noin kokoa 40 vastaavaan jalkaterän silmukkamäärään nilkan kohdalla. Neuloin siis molemmat sukat yhtä aikaa aina kavennusväli kerrallaan, jotta sukista tulisi varmasti samankokoiset.  Ja tulihan niistä. Mutta ei ihan samanlaiset, sillä raitalangan (melko) huolellisesta asettelusta huolimatta raidat eivät ihan osuneet kohdilleen. Mutta suotakoon se - ovat ne riittävän samanlaiset. Alkuperäinen räsymattoidea näennäisen huolimattomasta "mitä milloinkin sattuu olemaan " värien asettautumisesta ei toteutunut taaskaan, mutta ehkä jossain vaiheessa joissain toisissa sukissa kokeilen uudestaan 😊

Talven valo on muuten aika jännä juttu. Otin nämä kaikki tämän postauksen sukkakuvat samalla kertaa ulkona kirkkaana ja aurikoisena helmikuun lopun päivänä ehkä kolmisen viikkoa sitten. Nuo kuusen oksalla otetut kuvat on otettu varjossa samoin kuin yllä oleva kuva ohuella vaahteran oksalla olevista sukista. Sen sijaan alla olevassa kuvassa sukkiin paistaa aurinko ja värisävyt ovat kuvassa ihan erilaiset. Toki käytännössä tämä varmaan johtuu puhelimen kameran säädöistä isolta osin, mutta vastaavaa en ole samassa mittakaavassa huomannut kesän kirkkaudessa. 

Uusi viikko on taas aluillaan. Minulle se tietää kolmea kellon ympäri -työpäivää ja sen jälkeen pitkää viikonloppua. Vapaat tulevat todellakin tarpeeseen. Säätiedotus on lupaillut myös kaunista kevätsäätä, joten mikäpäs sen mukavampaa. 

Ennen viime viikon lumisateita, tein jo pari viikkoa sitten kotipihan pensaiden kevätleikkauksia. Haravointikin kävi mielessä, kun osassa pihaa oli jo kuivaa, mutta en sentään vielä haravaan tarttunut. Ehtiihän tuon. Toivottavasti kevät tulisi sitten kuitenkin ajoissa, mutta ei liikaa keikutellen, jotta pääsisi tekemään keväthommat kunnolla ja ei tulisi liian kiire. Tai no, yleensä aina tulee liian kiire, kun luonto pääsee kasvuvauhtiin  🌞 Eli kevätkiireitä odotellessa!

💚

Aurinkoisia kevätpäiviä!

💛

Muutamia kämmekkäitä

 

Kevättä alkaa olla vähitellen ilmassa ja pikku hiljaa lapaset ja muut paksummat käsineet voi jättää kaappiin ulos suunnatessaan. Katselin tuossa yhtenä päivänä, millaisia kämmekkäitä minulla itselläni on. Parit löytyi siihen hätään ja jäin miettimään, että pitää varmaan neuloa taas uudet. Niinpä aloin katsella aiemmin tekemiseni kämmekkäiden kuvia tästä tietokoneelta ja mietin samalla, millaiset olisi hyvä tehdä seuraavaksi. Lähinnä sillä, että mitkä toimivat parhaiten koiran hihna käteen kiedottuna :) Itse asiassa yllä olevassa kuvassa olevat lyhytvartiset palmikkoversiot ovat siihen hommaan hyvin sopivat. Lankana on molemmissa Drops Tweed (50% Villaa, 25% Alpakkaa, 25% Viskoosia). Neuloin nuo muistaakseni alkukesästä 2024. Siitä todisteena alla olevassa kuvassa näkyvät syreenin kukat.

Yllä olevat kämmekkäät ovat 100 % alpakkalangasta aiemmin neulomani kolmikko, johon kuuluivat kahdet beiget ja yhdet tummanharmaat versiot. Kämmenselän päällä olevan kuvioon on lainattu malli Novitan variaatiolapasten ohjeesta. Tummanharmaista en löytänytkään yhtään kuvaa valmiina, mutta todisteena kuitenkin  tuo kuva keskeneräisistä. Beiget ovat Drops Alpaca -lankaa ja harmaa Järbo Alpaca Solo -lankaa. Molemmat langat ovat ohuita ja ihanan pehmeitä, mutta enemmän tykkäsin Järbon neulontatuntumasta, vaikka tummilla puikoilla tumman ohuen langan neulominen olikin kuvio sinänsä :)

Vaikka tuntuu, että aikaa ei ole ollut oikein mihinkään käsitöihin riittävästi, huomasin, että olen kuluneen parin vuoden aikana neulonut aika monet kämmekkäät. Valtaosa on tehty hyvin perusmallillla. Varsinkin alla olevat pitkävartiset Dropsin Sky -alpakkasekoitelangasta neulotut ovat aivan ihanan lämpimät. Tässä postauksessa on nyt kollaasin omaisesti vaan kuvia eri aikaan valmistuneista pehmoisista kämmekkäistä. Samalla vinkiksi teille muille ja samalla muistin virkistämiseksi itselle.

Alpakanvillaiset kämmekkäät

Aika on mennyt taas ihan uskomattoman nopeasti. Luulin, että olin tehnyt alla olevassa kuvassa näkyvät viime kesänä, mutta se olikin toissa kesänä, kun nämä valmistuivat. Niistä olinkin sillloin kirjoittanut tänne *blogiinkin*. 

Noihin vaaleansinisiin ja harmaisiin löytyy kotitekoinen ohjekin tuolta vanhasta tekstistä.

Tällainen kuvakooste tällä kertaa. Arki jatkuu vauhdikkaana ja loman odotus alkaa olla itsellä jo kova. Tekisi kovasti mieli lähteä käymään jossain lyhyellä kaupunkilomalla nyt keväällä, mutta taitaa jäädä haaveeksi tälläkin kertaa, kun ei ole tullut aloitetuksi loman suunnittelua ajoissa ja toisaalta pitäisi lomapäivätkin saada osumaan sekä omaan että puolison työkalenteriin jotenkin fiksusti. Mutta ehkäpä sitten jossain kohtaa - sitku.

Toisaalta kevään pihatyötkin kutkuttavat jo mieltä. Sen verran olen aloittanut, että olen leikannut helmikuussa kolme syreenipuskaa siistimmiksi (saapa nähdä, mitä kevään kukinta siitä tykkää) ja lyhentänyt kahden nuoren omenapuun oksia (ei varmaan tänäkään vuonna tuota vielä sen enempää kukkia kuin satoa). Lisäksi olen pihalla kulkiessani miettinyt, millaisen matalan muurin/kivireunuksen tekisin ison pyöreähkön perennapenkin ympärille. Sen keskellä on reilut kymmenen vuotta kasvanut ja hyvin viihtynyt valkoinen kiinanpioni 'Festiva Maxima' ja en haluaisi menettää sitä tai sen joka kesäistä todella runtasta kukintaa. Toisaalta muut perennat sen ympärillä pitäisi jakaa ja rikkaruohot kitkeä. Joka kerta, kun olen tuon perennapenkin "uudistanut" eli jakanut perennat ja yrittänyt saada ne aseteltua jotenkin fiksummin, olen saanut siitä oikeastaan vaan sekavamman näköisen, kun eri väriset kukat ovat sekoittuneet keskenään. Lähinnä tuo tarkoittaa sitä, että olen onnistunut sekoittamaan syysleimujen juurakot. Mutta onpahan väriä :)

💚

Mukavaa alkanutta maaliskuuta ja ihanaa kevään odotusta!

Iloista harmaata kevääseen

Harmaata kevättalveen? Kyllä, ehdottomasti, kunhan kaverina on väriä😊

Olen löytänyt uudestaan perusharmaan sukkalangan. Jopa siinä määrin, että joka puolella pursuilevista lankakeristä huolimatta on ollut "pakko" ostaa sitä muutama kerä lisää, jotta saan toteutettua erilaisia raitasukkaversioita. 

Olen nimittäin päättänyt, ties monettako kertaa tosin, että kulutan nuo loputtomat keränloput pätkävärjättyä Nallea ja Seiskaveikkaa raitasukkiin. 

Hektisen syksyn ja talven mittaan minulla on ollut koko ajan joku sukkaneule meneillään. Välillä neulomisessa on ollut taukoa päivä, joskus viikko tai pari, mutta kun olen tarttunut puikkoihin, on ollut lähes pakonomainen tarve saada jotain näkyvää aikaiseksi, mutta helposti ja nopeastikin.

Laitan tähän nyt kuvia viime syksyn mittaan valmistuneista harmaista raitasukista.

 Muitakin on tullut tehtyä, mutta kerään niitä sitten erikseen toiseen potaukseen. 

Yllä olevat sukat ovat noin kokoa 37 ja neulottu Nalle-langasta. Alun perin ajattelin tehdä niistä vähän isommat, mutta pelkäsin, että raitalanka ei riitä, joten lähdin tekemään pienempiä. No, tietysti lanka riitti ja sitä jäi tähteeksikin yllättävän paljon. Seuraava "jaakobinpaini" on edessä sitten sen suhteen, että raskinko heittää loput pois, vai teenko vielä yhdet pienemmät sukat, joissa käytän sen loppuun. Mielipiteitä?

Ja itse asiassa ihan sama homma kävi alla olevassa kuvassa olevien sukkien kohdalla. Ne ovat noin kokoa 24, mutta lanka olisi todennäköisesti riittänyt loppujen lopuksi aikuisten sukkiin. 

Harmaa väri hillitsee riemunkirjavien raitalankojen ilottelua, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Itse tykkään enemmän näiden alempien sukkien värimaailmasta ja ehkä tämä kahden kierroksen korkuinen raita sekin saa sukat näyttämään vähän rauhallisemmilta. 

Aikuisten kokoa eli noin 38-39 ovat nämä harmaa-pinkki-sävyisestä Nalle-langasta neulotut sukat. Tein niihin hyvin joustavan lyhyen resorin ns. muurahaisenpolkuneuleella. Mietin, että tuolla saisi pitkästäkin varresta hieman normaalia joustinta joustavamman, jos tarvetta. Pitääkin kokeilla. 

Ja sitten vielä yhdet raitasukat. Nämä on neulottu Novitan 7 Veljestä -langasta ja ovat noin kokoa 38. Varsi on lyhyt, koska itse tykkään sellaisista sisällä pidettävissä sukissa. Näistä tuli mielestäni aika kivat sateenkaarisukat, vaikka ihan perussuoraa neuletta niissäkin on.

No, tällaisia yksinkertaisia sukkasia tälläkin kertaa. Arki jatkuu melko paineisena, mutta se on sitten toinen tarina. Nyt kevättä kohti mentäessä katse alkaa kääntyä entistä enemmän taas tuonne ulos - pihahaaveet, kukkaistutukset ja kaikki, mitä kesällä voisi ulkona touhuta alkavat täyttää mielen sen sijaan, että viettäisi vaan iltaisin "hämärän hyssyä" sisätiloissa, kun loppusyksyllä ainakin minulla tuppaa käymään 😊

Kauniita kevättalven päiviä 

💛❄️💚

Hyvää uutta vuotta ja tammikuun kuulumisia

On taas hetki heilahtanut siitä, kun edellisen kerran tänne blogiin mitään kirjoitin tai edes kävin täällä. Vuosikin on ehtinyt vaihtua tässä välissä ja joulukin suhahti ohitse yhdessä hujauksessa. Joulua laitoin ihan minimin verran. Onneksi tytär oli joulutouhuissa apuna. Tänään loppiaisena sitten laitettiin joulukuusi ja muut joulukoristeet varastoon odottamaan ensi joulua. Koti tuntuu nyt avarammalta, kun tumma ja reilun kokoinen kuusi sekä punasävyiset koristeet ovat poissa.

Sähköpostista olen seuraillut blogin elämää jonkun verran, josko viestejä tai kommentteja on tullut. Ja olihan niitä tässä joitakin matkan varrella ja niihin vastailin, mitä ehdin, mutta nyt nekin ovat hiipuneet, mikä on tietysti ihan luonnollista, kun itse viettää hiljaiseloa. 

Hiljaiselon syy on mikäpäs muu kuin hektinen työtilanne, joka on vienyt paitsi työajan, myös lisä- ja ylityöajat sekä täyttänyt ajatukset turhan usein vapaa-aikanakin. Oman hyvinvoinnin kannalta palautumiseen on ollut tärkeä kiinnittää huomiota. Välillä palautuminen on onnistunut, välillä ei. Minkäpä sitä ihminen itselleen voi - ylikierroksilla käyvät aivot on välillä vaikea saada rauhoittumaan. Olo on useimmiten ollut kuin tuolla yllä olevassa kuvassa olevalla unipupulla. Töiden jälkeen ei ole juuri ollut ns. mehuja jäljellä mihinkään järkevään tekemiseen pakollisten kotihommien lisäksi. Ja nekin ovat jääneet ihan minimiin.

Kuten tiedätte, minulla rauhoittumiseen auttavat yleensä käsityöt. Viimeisen vuoden aikana aikaa käsitöille ei kuitenkaan ole ollut niin paljon kuin olisin toivonut. Mutta toki aika paljonkin on tullut tehtyä, kun jälkikäteen miettii. Yritän ottaa kuvan kaikista tekeleistäni; joskus tulee panostettua kuvan ottoon, joskus taas räpsäisen vaan jotenkin, jotta saan itselleni muistiin, mitä on tullut tehtyä. Sitten jälkikäteen kuvia selaillessa sitä huomaa, että onhan noita valmistunutkin 😊

Perussukka- ja lapasneuleiden välillä olen virkannut lähinnä lapsille suunnattuja pehmoja.  Aika tarkasti vuosi sitten tein tänne Pehmokavereita julkaisun ja sen jälkeen niitä on tullut lisää. Tuollaisia pehmoisia on mukava virkata ja ne tuovat myös iloisen ilmeen ihmisten kasvoille. Lankana näissä on vaihteleva kokoonpano pääasiassa Katia Bambi - ja Alize Velluto -pehmolankoja. Täytteenä laadukas ja pehmeä polyesteritäytevanu. Silmät ja suut olen ommellut puuvillalangasta, joten irto-osia näissä ei ole. Suurin osa leluista päätyykin pienille lapsille, mutta varsinkin nuo minikokoiset "aaveet/mustekalat" ovat olleet vähän isompien lasten suosiossa. Kuvissa näkyvien lisäksi vuoden varrella koukulta putosi muutama unikaveri eli lötkö- tai liinavartaloinen pupu, koira tai bambi. Vastaavien kuvia olen joskus aiemmin laittanut tännekin.

Olisi kiva kuulla, mitä sinulle kuuluu? 

Yritän nyt kevättä kohden aktivoitua itsekin täällä vähän enemmän, sillä olisi mukava päästä taas kartalle teidän kuulumisistanne ja toisaalta kiinni ns. normaalimpaan työarkeen.

Mukavia tammikuun päiviä Sinulle!

❄️❄️❄️

Roosaa

Kesä on kääntynyt syksyksi ja kävelyretkeltä mukaan lähti muutama kukkiva kanervan varpu. On meillä muuten kaunis kieli - sekä Kanerva että Varpu ovat myös alkuperäisen luonnonnimensä lisäksi myös kauniita naisten nimiä. Ruusua, Roosaa, Orvokkia, Kukkaa ja Suvituulia sekä lukuisia muita unohtamatta 🌷💗 

Vaikka äidinkieli oli kouluaineena aikoinaan itselleni helppoa taivutus- ja yhdyssanasääntöineen ja sanaluokkineen ja muine sääntöineen, ajan kuluminen tekee tehtävänsä. Monta kertaa huomaan, miten jään miettimään esim. nimien taivutuksia. Kuten esimerkiksi sitä, miten taipuu varpu yleissanana tai nimenä - varpu - varvun - Varpun. Ainakin puhekielessä puhutaan työkaverista vaikkapa näin "Varpulla on kaunis pusero" sen sijaan, että sanottaisiin "Varvulla on kaunis pusero". Jälkimmäinen ei sovi kielikorvaan. No, nyt moni teistä asioista paremmin perillä olevista miettii, että mitä minä tässä oikein selitän, kaivaisi vaan kieliopin esille. Mutta enpä viitsi 😊 Kertokaa te. 

Jossain vaiheessa sain tänne blogiinikin kommentin, että blogin nimen tulisi olla Sadun Tuulia, ei SatunTuulia. No, tuohon totesin, että blogini nimellä on ihan muut taustat kuin kielioppisäännöt - ja se osuus pätee edelleen.

Mutta pääasia siis oli jälleen kerran mieleen pulpahtanut ajatus siitä, kuinka monipuolinen ja -vivahteinen ja välillä monitulkintainenkin suomi on. Kuten myös Suomi.

Päivän varsinaiseen aiheeseen vihdoin päästäkseni. Kanervan varvun kaveriksi postauksen ensimmäiseen kuvaan pääsivät ohuesta vauvamerinosta neulotut pikkulapaset.

Olen näitä vastaavia pikkulapasia tehnyt tässä viime vuosina muutamia sekä roosan että sinisen eri sävyisillä varsimakkaroilla. Lankana on Drops Baby Merino ja puikot vähän käsialan ja mielentilan mukaan vaihdellen 2,5, 2,75 ja 3,00 mm. välillä. Varren aloituksessa on 44 silmukkaa ja viimeisen makkaran jälkeen on neulottu yksi kierros valkoisella oikein ja sen aikana vähennetty tasavälein yhteensä 4 silmukkaa eli jokaisen puikon lopussa on neulottu 2 s oikein yhteen. Ranneresorissa on siis 40 silmukkaa samoin kuin kämmenosassa. 

Vauvan lapaset

Samasta langasta valmistuivat myös alla olevassa kuvassa näkyvät sukat ja lapaset, joiden ohjeen löysin Kardemumman talo -blogista. 

Vastaava löytyy myös myös muista blogeista joko samalla tekstillä tai muuten linkitettynä. Näiden sukkien nimi on Lise Loten pikkuiset sukat. Tein sekä sukista että lapasista vähän isommat ja vähän pienemmät versiot. Pienemmät ovat arviolta noin vastasyntyneen kokoa.

WILLASTA siksak-myssy

Vähän kylmempää roosan sävyä, vai onko tämä nyt sitten enemmän jo liilaan vivahvaa, löytyy puolestaan tästä vauvan siksak-myssystä ja sen pariksi neulotuista pikkulapasista. Lankana hieman paksumpi merinovilla Drops Merino Extra Fine. Lapasissa on 1 oikein 1 nurin -joustinvarsi ja lapasten kuvion muodostamat pilkut syntyvät tasavälein luonnonvalkoisen lomaan neulotuista värillisistä silmukoista. 

Pipon tupsun olen tehnyt itse tekoturkiksesta, jota löysin viime syksynä Eurokankaasta. Oma ohjeeni tekoturkistupsun tekemiseen löytyy aiemmasta postauksesta, kun klikkaat  "tästä" tai "tästä".

Kanervien lisäksi kuvaan on päässyt ihana orkidea. Ne ovat lempihuonekasvejani, vaikka hyvin harvoin saan ne uudestaan kukkimaan. Joskus se sentään onnistuu minultakin. Mutta onneksi niiden kukat kestävät pitkään. 

Ennätys on kuvassa näkyvä pikkukukkainen orkidea, joka kukki siis meillä peräti kolmatta kertaa ja viimeksi kasvatti yhden kukkavarren alkukesällä 2023. Ensimmäiset kukat siihen puhkesivat heinäkuussa -23 ja näissä kuvissa kukinta on meneillään tammikuussa 2024. Saman kukkavarren viimeiset kaksi kukkaa kukkivat vielä syyskuussa 2024 eli hyvinkin reilu vuosi ensimmäisen kukan puhkeamisen jälkeen. Upea ja sitkeä kasvi siis, kun näin vaatimattomalla hoidolla jaksaa kukoistaa.

Aurinkoisia syyspäiviä!

t. Satu

Iloa syyskuuhun

 

Syksy on tullut. Puissa alkaa näkyä jo keltaisia lehtiä, mutta vaikka juuri tänään on satanut vettä, on lähipäivinä ollut aivan ihania aurinkoisia ja kesäisen lämpimiä päiviä. Vähäisestä vapaa-ajasta huolimatta olen silloin tällöin saanut otettua aikaa istua pihakeinussa neulomassa illan suussa. Näinä hetkinä ovat syntyneet kuvissa näkyvät lyhytvartiset villasukat. Molempien lanka on Novitan Nallea eli ihan peruskauraa niin sanoakseni. Sama lanka, eri väri ja lopputulos hyvinkin erilainen.

Minulla on kyllä ihan liikaa lankaa ja lisää tulee ostettua liian usein. Suunnitelmia ja ajatuksia on monenlaisia, mutta aikaa toteuttamiselle ei ole läheskään riittävästi. . Neulominen on vähentynyt tämän vuoden aikana, mutta toki koko ajan hiljakseen valmistuu aina jotain 😊Luulen, että moni käsityöharrastaja tunnistaa tämänkin tunteen - vai pitäisikö sanoa tuskan.

Syyskuun alussa on myös synttärien aika ja saimmekin viikonloppuna tyttären leipomaa herkullista ja raikasta sitruunajuustokakkua. Ei sillä, että enää tässä vaiheessa vanhenemisessa olisi mitään juhlimisen aihetta, mutta ehkä voi ajatella siltä kannalta, että saa kakkua 😊 Ja ehkä siltä kannalta, että lapset tulevat käymään kotona ja toki myös siltäkin kannalta, että tietää olevansa edelleen elossa 😊 Arki kulkee eteenpäin ja minä siinä mukana, kuten tietysti muutkin. Arjessa ei vaan tule riittävän usein pysähdyttyä hengittämään ja ajattelemaan, vaan sitä puskee eteenpäin. Ja eihän se hyvä ole sekään. Nyt jo edesmennyt työkaverini totesi kerran, että "muista elää". Noita sanoja aina mietin ja vähän aikaa muistan taas niiden merkityksen, kunnes arki vie taas mennessään.

Pitkästä aikaa tartuin tänään tähän blogiin ja kävin läpi, mitä on tullut tämän vuoden aikana tänne talletettua. Aika hiljaista on ollut, todeta täytyy, mutta jotain toki kuitenkin. Silti ajattelen, että laitan tänne aina välillä jotain. Ehkä aktiivisemmin taas, kunhan aikaa ja innostusta siihen on enemmän. 

Siispä toivotan sinulle ihanaa alkavaa syksyä ja voimia arkeen, jos sen oravanpyörässä olet mukana. Muistetaan hengittää!

Mukavaa alkanutta syyskuuta ja aurinkoisia syyspäiviä!

🌞🌞🌞

Heinäkuun kuulumisia

Sateinen heinäkuinen perjantai-ilta alkaa hämärtyä. Aurinko on painunut mailleen ja niin ikävää kuin se onkin todeta, päivä on alkanut lyhentyä ja loppukesän tunnelma alkaa hiljakseen hiipiä lähemmäksi. Yhtään kynttilää en ole vielä sytyttänyt kesäiltojen iloksi, mutta eiköhän niidenkin aika tule kuitenkin aika pian. Tilasin viime keväänä muutamia hunajakennolevyjä ja sydänlankaa tarkoituksenani askarrella kynttiöitä, mutta sekin jäi. Ehkäpä saan ne tehtyä tässä ennen syksyä.

Minulla on kuitenkin loma! Lyhyt sellainen, vain parisen viikkoa, mutta loma kuitenkin. Takana on todella kiireinen alkuvuosi töissä ja stressitason on ollut sen mukainen. Nyt viikon huilaamisen jälkeen alkaa tuntua sitlä, että eiköhän tästä taas selvitä. Samalla olen huomannut, että kun on aikaa ajatella, jopa jotkut jotenkin solmussa olleet töihin liittyvät kuviot ovat selkeytyneet. Aivoille tekee siis hyvää välillä olla vähemmällä kuormituksella. 

Kesään kuuluvat myös kesäkäsityöt. Tänä kesänä en ole aloittanut mitään virkkausprojektia, sillä ne (yhtään isommat sellaiset) ovat tupanneet jäämään vain kesken ja sitten häirinneet minua valmistumiseensa asti käsityökorista pilkistäessään ja muistuttaessan jälleen yhdestä keskeneräisestä työstä. Siksipä, jälleen kerran, olen tehnyt nopeita ja helppoja juttuja. 

Yksi tällainen helppo juttu oli leveä ja muutenkin reilun kokoinen panta. Lankana on Dropsin ilmava Air (65% Alpakkaa, 28% Polyamidia, 7% villaa) ja mallikerta helppo: 1 oikein, 1 nurin -joustin. Minulla oli kaksi kerää tuota Airia ja tähän meni vajaa yksi kerä. Nyt sitten mietin, mitä teen lopusta langasta :)

Pionien kukinta on kesän odotettu kohokohta. Tänä kesänä niiden kukinnan alkuun osui kuiva hellekausi ja loppuun kaatosateet. Niinpä ainakin tässä kohtaa taivaan alla, kukinta jäi jossain määrin ns. normaalikesää lyhyemmäksi. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, en malttanut olla taas ihailematta niitä monta kertaa päivässä. Ja tulihan noita kuvattuakin useaan otteeseen. 

Alkukeväästä siirsin muutaman huonossa kohtaa kasvaneen pionin, jotka olivat jo taantuneet muutaman menneen kesän aikana. Nyt ne lähtivät parmmin kasvuun, mutta kukinta jäi niiden kohdalla väliin. Ehkä ensi kesänä sitten on niidenkin vuoro. 

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

🤍

Mukavaa heinäkuista viikonloppua ja kivoja kesäpäiviä!

t. Satu