Pehmoisia lonkeroita

 

Välillä on pakko saada aikaiseksi jotain nopeasti valmistuvaa ja helppoa. 

Sellaista, josta näkee nopeasti lopputuloksen. Sellaisia ovat esimerkiksi nämä pehmoiset mustekalat.

Nämä ovat yhdenlaisia versioita pienille vauvoille tehtävistä turvalonkero-nimellä kulkevista leluista.

 Niiden lonkeroista on pienen käden helppo tarttua kiinni ja saada siten turvaa.

Nämä ovat mielestäni mukavia ja käyttökelpoisia vauvalahjoja, vaikka käyvät leluksi tai vaikka stressin purkamiseen / paijaamiseen kenelle tahansa. 

Noiden lonkeroiden näprääminen ja sormeilu osaa olla yllättävän meditatiivista (ainakin minusta).

Nämä kuvissa näkyvät kolme pehmoista lonkero-otusta on virkattu superpehmeästä chenille-langasta.

Vaaleanpunaisessa sekä vaaleansinisessä lankana on ohuempi Katia Bambi ja beigessä puolestaan paksumpi Alize Velluto. 

Molemmat ovat polyesteriä ja uskomattoman pehmeitä. 

Bambia on kerässä 100g eli 120 m, kun taas Vellutoa 100 g eli 68 m.

Väriskaala molemmissa langoissa on laaja, mutta jostain syystä aina mukaan tarttuu hempeitä tai ainakin vaaleita sävyjä.

Lelujen täytteenä on polyesteritäytevanu ja ne on kaikki virkattu muistaakseni 6 mm koukulla.

Vaaleansininen turvalonkero-mustekala on näistä kolmesta kaveruksesta pienin ja beige suurin. 

Sinisen lonkeroiden pituus venyttämättä on noin 13 cm ja pään korkeus noin 6 cm.

Vaaleansiniselle laitoin ns. turvasilmät. En ole niitä käyttänyt aiemmin, mutta tammikuussa kun tilasin Menitalta pipolankoja, 

tilasin muutaman parin erilaisia ja erikoisia lelujen silmiä. 

Niissä on tappikiinnitys ja tappiin laitettava "lukko-osa" menee kyllä tosi jämäkästi kiinni. Pujotin tapin silmukoiden tiukasta välistä niin, 

että lankaa jäi joka puolelle lukon ja silmän väliin. 

Ajattelen, että noin se pysyy varmimmin paikoillaan. Muuten on mielestäni mahdollisuus, että silmän lukkoineen saisi kaivettua silmukoiden välistä esiin, 

kun on kysymys paksusta langasta. Tämä ei kyllä lähde ilman, että lankoja katkaistaan. 

Onko sinulla tällaisista ns. turvasilmistä kokemuksia?

Sitten näiden kahden vähän isomman otuksen silmät on virkattu ohuesta tummasta puuvillalangasta ja ommeltu paikoilleen. 

Omasta mielestäni eivät ole hassumpia silmiä nämäkään.

Nämä lienevät sitten niitä todellisia välipalakäsitöitä, sillä valmistuvat suhteellisen nopeasti ja ei ole ohjeen noudattamisen stressiä. 

Jokainen turvalonkero kun on oma yksilönsä ja erilainen kuten kaikki  muutkin otukset, joita (neule/virkkaus)maailma päällään kantaa:) 

Mukaan luettuna me, jotka puikkoja tai koukkuja käsissämme heilutamme 😊

Seuraavaksi ajatuksissa on jatkaa lelujen virkkaamista. Puuvillalangasta tällä kertaa. 

Ostin viime kesänä pariin otteeseen aika paljon puuvillalankoja nimenomaan niitä varten ja noita lankavarastojani katsoessani 

taas muistin niiden olemassaolon. Pahoittelut siis jo etukäteen, että sellaista on luvassa jossain vaiheessa 😊

🤍🤍🤍

Kiireisen arjen keskellä on hyvä pysähtyä. 

Minulle se tarkoittaa (edelleen) kukkasia, käsitöitä ja teekupposta.

Miten sinä rentoudut ?

Toivotan Sinulle kaunista viikonloppua ja mukavia lumisen helmikuun viimeisiä päiviä!

❄️❄️❄️

Parit lapaset

 

Talven mittaan olen saanut aikaiseksi neuloa kahdet lapaset. Toiset tyttärelle ja toiset itselleni. 

Yleensä lapastuotanto on ollut laajempaa, mutta kuluneena talvena virkkaaminen on kiinnostanut jossain määrin enemmän. 

Tyttärelle neuloin vaalean vanhan roosan sävyiset lapaset joululahjaksi. Näiden kuva onkin esiintynyt täällä blogissa jo aiemmin. 

Koska tykästyin malliin kovasti, neuloin samanlaiset itselleni tyttäreltä joululahjaksi saamastani liilan sävyisestä langasta.

Ohje on Novitan jossain viime vuoden lehdessä ollut Variaatio-lapasten ohje ja noudatin sitä omien lapasteni kohdalla pilkulleen. 

Linkki ohjeeseen on 'tässä'. Nämä minun neulomani ovat E-mallilla tehdyt.

Oletko sinä tehnyt näistä jotkut? Ja jos olet, millä mallilla.

Tyttären lapasissa on neljä silmukkaa vähemmän kierroksella eli niistä tuli kapeammat. Samoin pituus ja peukalo ovat ohjetta pienemmät. 

Ohjeessa on käytetty Novitan 7 Veljestä lankaa, mutta minä olen alkanut enenevässä määrin neuloa lapasia pehmeästä merinovillasta. 

Näissä lankana on Drops Merino Extra Fine ja tykkään sen tuntumasta kovasti.

Lanka ei toki ole yhtä kestävää kuin nuo vahvikkeelliset, mutta toimii lapasissa ja myssyissä mielestäni oikein hyvin.

Olen miettinyt, josko kokeilisin neuloa jonkun muunkin variaatiolapasversion, mutta se on toistaiseksi jäänyt. Ehkä sitten ensi talveksi. 

Kotia pitäisi laittaa vähän kevätkuntoon. Tämä tarkoittaa siis sitä, että olohuoneen koirankarvoja (ja kaikkea muuta, 

mikä jätetään mainitsematta) kerännyt matto pitäisi tehoimuroida ja viedä pesulaan. 

Olen lisäksi ajatellut, josko vaihtaisin olohuoneen läpinäkyvät valkoiset poikkiraidalliset verhot vähän peittävämpiin valkoisiin. 

Ohuisiin ja läpikuultaviin edelleen, mutta ei läpinäkyviin 😊

Värejä olen miettinyt, mutta palaan aina noihin valkoisiin. 

Kuviollisia ja eri värisiä verhoja on kaapissa riittävästi odottamassa "päivää parempaa" ja eipä niitä tule varmaan enää ikkunaan laitettua. 

Pellavakankaiset ja pellavanväriset ovat edelliset "värikkäät" ja niistäkin on jokunen vuosi aikaa. 

Ihailen kyllä toisen kotona ja kuvissa kauniita kuvioita ja värejä, hillyttyjä ja voimakkaampiakin, mutta omaan kotiini en niitä osaa enää tuoda. 

Ei ole juuri sisustussilmää ja siksi menen sieltä, mistä aita on kaatunut.

Meillä onkin kotona paljon valkoisen ja puun sävyjä huonekaluissa ja kankaissa.

Mutta tunnusttava on, että nyt taas keväällä tekee mieli edes sohvalle jotain ns. kevään väristä tyynyä ja kukkakimppu pöydälle. 

Ne aion saada hankituksi.

Millaisella värimaailmalla teillä mennään?

Hiihtolomien ja talvilomien aika alkaa olla käsillä. Minulla on lomaa vasta pääsiäisen jälkeen, paria maaliskuun vapaapäivää lukuun ottamatta.

Jos lomailet, toivotan sinulle mitä upeampia ulkoilukelejä olitpa sitten kotimaassa tai vieraalla maalla.

❄️❄️❄️

Mukavaa helmikuun jatkoa!

t. Satu

Herkuttelua

 

Tänään saimme pitkästä aikaa herkutella tyttären leipomilla leivonnaisilla. 

Runebergin päivän kunniaksi hän teki ison satsin pieniä Runebergin torttuja. 

Pienimmissä on mausteena mukana manteliöljyä, mutta isommissa ei, jotta ne maistuvat myös isälleen.

Nämä ovat juuri sopivan kokoisia ja makuisia. Kaikissa on kostukkeena tummaa rommia ja päällä kotimaista vadelmahilloa 💗

Eilisen ruokakauppareissulla mukaan lähti kimppu tulppaaneja.  

Ovat itse asiassa ensimmäiset tälle talvelle, mitä olen ostanut. 

Pari viikkoa sitten ostin ruusukimpun ja yleensä nuo marketruusut ovat kestäneet todella hyvin. 

Tuo kimppu oli kuitenkin poikkeus ja erinäisistä pelastusyrityksistä huolimatta, kukat nuutuivat parissa päivässä. 

Siksipä siis tällä kertaa mukaan lähti tulppaaneja, jotka eivät yleensä myöskään ole pitkäikäisiä, vaikka kauniita ovatkin.  

Huomenna on taas ihan normaali työpäivä, mikä minulla tarkoittaa toimistoaikaan tehtävää etätyötä 

ja lähes koko päivän kestävää palaveriputkea. On se jännä, miten kaikki asiat kasaantuvat alkuviikkoon. 

Onneksi kuitenkin loppuviikosta on ainakin näillä näkyvin väjempi kalenteri ja taas ehkä hetki aikaa ajatella ja ehkä saada jopa jotain oikeasti aikaiseksikin. 

Seuraavat lomapäivät ovat reilun kuukauden päästä, jolloin on viikonlopun yhteydessä pari vapaapäivää. Mutta sitä ennen ehtii vielä vaikka mitä :)

Miltä sinun helmikuusi näyttää?

Mukavaa Runebergin päivän iltaa ja kohta alkavaa uutta viikkoa!

Pienelle pehmeää

Ja niin vaihtui jo helmikuu! 

Mutta, koska talvi siis jatkuu, mennään dellisestä kesäkukkapostauksesta sitten taas sisähommiin eli käsitöiden pariin. 

Sinällään olisi kyllä tehtävä muitakin sisähommia alkaen ihan kodin perussiivouksesta. On nimittäin menty ultrakevyellä siistimisellä niin pitkään että hävettää edes miettiä...

Mutta, koska siivoaminen ei huvita, tässä pimeinä talvi-iltoina on tullut taas väkerrettyä monenlaista muuta. 

Ihan hissukseen kylläkin. Mutta kun näin talvella ei ole oikein muitakaan harrastuksia, on töiden vastapainona tullut nollattua aivoja käsitöiden parissa.  

Moni käsityön tekele on täysin kesken ja viime syksynä markkinoilta ostamani pajukori on niitä keskeneräisiä ääriään myöten täynnä tuossa nojatuolin vieressä. 

Neulottavista siellä taitavat olla kolmet sukat, kahdet kämmekkäät, yksi pipo ja yksi huivi kesken. 

Virkattavista sitten yksi unilelu, yksi helistin ja pari kirjanmerkkiä odottaaa loppuun saattamistaan.

Toki aina välillä saan jotain tehtyä loppuunkin, mutta usein tulee vain aloitettua jotain uutta, kun yhtäkkiä tulee mieleen jotain, 

mikä houkuttaa aiemmin aloitettua enemmän. Sanon näitä välipalakäsitöiksi, vaikka eivät ne kaikki niin pieniäkään aina edes ole.

Sitten jonkun ajan kuluttua en ole enää ihan varma, että millähän ohjeella jotain aloitti, vai oliko ohjetta ollenkaan tai mitähän mistäkin oli ajatus tehdä 😊

Mutta siis nyt kuvissa nämä viimeisimmät välipalat eli kaksi Unille-pupua, jotka olen tehnyt ns. omasta päästä -ohjeella.

Innostuin toissa kesänä virkkaamaan leluja ja ihan perinteisesti ensin puuvillalangasta. Esimerkiksi 'tästä' ja 'tästä' klikkaamalla löytyy juttua niistä.

Nyt nuo puuvillaiset ovat jääneet vähemmälle. Olen virkannut puuvillalangasta vain pari kolme helistintä. 

Sen sijaan olen tykästynyt pehmeään chenille-lankaan, josta tehdyistä Unille-pupuista oli kuvia aiemmin täällä blogissa. Pääset katsomaan niitä 'täältä'.

Lankana molemmissa on Katia Bambi ja nenä sekä silmät on tehty puuvillalangalla. Pään täytteenä on polyesteritäytevanu.  Koukku taisi olla 6 millinen.

Nämä valmistuivat melko nopeasti ja olivat siis nimenomaan välipalakäsitöitä.

Erinäisiä suunnitelmia kevääksi on jo olemassa. Siis kotipihaa koskien. Jotain pientä rakennusprojektia ehkä ja uusi istutusalue. 

Tai oikeastaan yhden jo olemassa olevan leventäminen / jatkaminen.

Olen nimittäin miettinyt pienen havuryhmän perustamista puolivarjoisaan tontin kohtaan, johon paistaa aurinko aamupäivän ajan ja 

jossa yhdellä sivustalla jo isoiksi hujahtaneet tuijat kaipaavat mielestäni matalampia kanssakasvajia lähistölleen. 

Toisaalta isohkot tuijat vievät vettä ja ravinteita tosi paljon ja olen huomannut, että niiden lähistöllä kasvavilta vaaditaan sitkeyttä.

Ehkä pesäkuusi, pallotuija, kynäkataja tms. ikivihreä sopisi. Mietin lähinnä sitä, miten pärjää juuristokilpailussa.

Ajattelen, että siihen voisi istuttaa myös kuunliljoja. Niiden juurakoita tuleekin runsaasti etupihalta, sillä siellä olevan isot kuunliljaistutukset on jaettava. 

Lisäksi mietin, että esim. limenvärinen syyshortensia voisi sopia niiden kaveriksi. 

Mutta sitten mietityttää, mitä muuta siinä voisi noiden lisäksi olla? Ehkä joku valkoisin kukin kukkiva perenna tai valkokirjavalehtinen pikkupensas? Olisiko ehdotuksia?

Tällaisia juttuja siis pyörii mielessä näin kevättä kohti mentäessä. 

Muuten ovat kovin vähäisiä nämä arkikuulumiset. Että tällaisella vähän köykäisellä sisällöllä mennään taas kerran 😊

Mukavaa alkanutta helmikuuta!

❄️❄️❄️

t. Satu

Kesää odotellessa

 

No niin. Hiipiihän se kesä jo ajatuksiin näin tammikuun loppupuolella. 

Yhä useammin huomaan katselevani tietokoneelta menneiden vuosien kukkakuvia. 

Laitanpa niistä tännekin muutamia ihan vaan kesän kaipuuta helpottamaan (tai pahentamaan 😉 )

Osa niistä on ehkä täällä blogissakin ollut jo aiemmin, mutta ei kuitenkaan haitanne, jos tulevat uudestaan. 

Huikaiseva kevään aurinko. Sitä kaipaan, mutta ihan kohta se on taas täällä :) 
Alla olevassa kuvassa näkyvät loistotäydykkeet ovat levinneet kotipihassa vähän sinne tänne. Olen niitä välillä kitkenyt aktiivisesti, 
mutta ne ovat pitäneet pintansa. Niiden kukinnot ovat mielestäni herkän kauniita ja sävy vaihtelee myös valaistuksen mukaan.

Loistotädyke

Purppuraheisiangergon kukkia

Jalopähkämöt ja ukonkellot leviävät vauhdilla. Varsinkin ukonkellot ovat tulleet pyytämättä ja leviävät, minne haluavat, 

mutta koska ne ovat kauniita, saavat kasvaa. Rajoitan niitä toki jossain määrin 

Jalopähkämöt ja kuunliljat kilpailevat talon itäpuolen puolivarjoisassa penkissä elintilasta.

 Kuunliljoja pitää jakaa tulevana keväänä, sillä juurakot kasvavat jo kovin ahtaasti.

 Melkoista käsipeliä on saada eroteltua jalopähkämöiden haarautuvat juuret ja maavarret juurakoiden ympäriltä.

Rakastan valkoisia kukkia. 

Siksipä muutamaa liilaa syreeniä ja vaaleanpunaista pikkuangervoa lukuunottamatta kotipuutarhan pensaat kukkivat valkoisin kukin.

Kukkapenkeissä on sitten lisänä punaisen ja sinivioletin eri sävyjä, mutta vähemmän esim. keltaista.

Toivottavasti nautit kesän aurinkoista kukkamuistoista ☀️

Kesää odotellessa 💗

Mukavia tammikuisia päiviä Sinulle!

T. Satu

Hyvää alkanutta vuotta ja pukin paketeista löytynyttä

 

Hei taas ja onnellista alkanutta vuotta!
 Nopeasti kului joulun ja uuden vuoden aika pyhineen ja viikon loma siinä sivussa.
Ja niin on taas tammikuukin jo erinomaisesti vahdissa. 
Joulun ja uuden vuoden välipäivät olivat vapaata ja pari viikkoa on jo ollut töitä. 
Arjen rutiinit palautuivat saman tien. 
Mitenkäs ruudun sillä puolella - miten on vuosi lähtenyt käyntiin?

Onneksi oli sentään välissä loppiaisen pitkä viikonloppu ja pitkästä aikaa myös aikaa kaivaa oma tietokone sekä valokuvatiedostot esiin 

ja kuvitella, että saisi bloginsa päivitetyksi ja toisten blogeja luetuksi.

Mutta homma jäi ns. vaiheeseen ja jatkoin nyt perjantai-illan ratoksi viikko sitten kesken jäänyttä hommaa. 

Vaikka joulu on jo reilusti takana päin ja kuusi sekä koristeet tänään vihdoin korjattu pois odottamaan ensi joulua, ajattelin, 

että laitan tänne kuvan muutamien joulupakettien sisällöistä.

Yllä olevassa kuvassa olevat joulusukat sain äidiltäni ennen jo ennen joulua.

Ne jalassa vietinkin sitten joulun pyhät 💗

Alla olevassa kuvassa näkyvät sukkaplokit ja käsityökansion sain tyttäreltä joululahjaksi.

Hän oli tilannut ne samasta paikasta, mistä toissajouluna saamani sukkaplokitkin, joita pääset katsomaan 'tästä'. Ne on tehty vanerista ja koristeltu laserkaiverruksilla. Ovat aivan ihania!

Kansiossa on sisällä pieniruutuista paperia välilehtineen ja olenkin jo useamman arkin täyttänyt kuviosuunnitelmilla. 

Vaikka tietokoneella on ns. helppo tehdä esim. kirjoneulesuunnitelmia, olen sitä mieltä, että värikyniä ja ruutupaperia ei mikään voita 😊

Syksyllä hankin kymmenkunta kerää hempeän vaaleansinistä Alize Velluto - chenillelankaa ajatuksenani neuloa niistä torkkupeitto tyttärelle.

Ja kuinka ollakaan, sain toteutettua suunnitemani ja peitto valmistuikin hyvissä ajoin ennen joulua. 

Virkkasin vielä peiton ympäri toistaen *1 kiinteä silmukka + 1 ketjusilmukka" saman langan valkoisella värillä. 

Näin reunat tuli huoliteltua ja peitolle ehkä pari senttiä lisäpituutta/-leveyttä.

No, selityksenä  nopeahkolle valmistumiselle oli, että lanka on neulottu 8 mm paksuilla puikoilla aina oikeaa.

 Lisäksi se ei ole ihan ns. täysikokoinen, vaan koko on noin 140 x 150 cm. 

Mutta ihan passelin kokoinen siitä tuli noinkin. Ja on ollut kiva huomata, että se on päässyt heti aktiiviseen käyttöön.

Vaikka olin ajatellut, että tekisin villasukkia karsastavalle miehelleni mahdollisimman pehmeästä ja 

ohuesta merinosukkalangasta sukat joululahjaksi, se jäi, kun ajattelin, että ei niitä kuitenkaan pitäisi. Mutta, enkä ensi jouluksi sitten.

Sen sijaan neuloin vanhalle työkaverilleni uudet violetit sukat aiemmin neulomieni, jos rikki menneiden tilalle. 

Ne päätyivät parissa päivässä perille kirjekuoressa ja yllättivät saajansa 💜

Lisäksi samalla mallilla neulomiani villasukkia valkoisina päätyi kolmeen muuhun pakettiin perhepiirin ulkopuolelle.

Siinä vaiheessa "urakkaneulominen" olikin saanut minut jo kyllästymään tämän mallin neulomiseen. 

Niinpä myöhemmin on ollut puikoilla kirjoneulesukkia ja kohoneulelapaset sekä koukulla kirjanmerkkejä, kukkia, Unille-pupu ym. 

Niistä sitten juttua myöhemmin.

Vaikka nyt vettä sataa lotistaakin kuin syksyllä konsanaan, oli tuossa joku päivä sitten ihanan aurikoista.

Oli pakko ottaa työpöydän kulmalla nököttävästä kukkaruukusta kuva tammikuun auringon säteiden osuttua siihen. 

Tämän jonain pakkaspäivänä otetun kuvan myötä toivotan sinulle oikein 

onnellista, valoisaa ja ihanaa alkanutta vuotta!

T. Satu

Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika rauhoittua joulun aikaan.

🎄🎀

Pienet jäljet hangella, 

tiu´un kilahdus ja oksan kohahdus. 

Kuka siellä? 

Kirkkaat silmät, punainen nuttu. 

Tonttuhan se, niin rakas ja tuttu.

Tästä alkaa joulun juttu.

❤️✨ 

Pian vaihtuu myös vaiherikas vuosi.  

Vuoden vaihtumisen toivoisin tapahtuvan rauhallisesti, ilman ilotulituksia, 

koska koiramme pelkäävät tykistökeskitystä muistuttavaa pauketta todella paljon 

ja meillä ihmisilläkään ns. uuden vuoden vastaanottamisen juhlistamisesta ei siksi tule mitään. 

Valitettavasti joudumme antamaan koirille rauhoittavaa lääkettä, joka toivottavasti auttaa. 

Siksi en jaksa innostua ilotulituksista, koska tiedän, miten tuskallista se pauke eläimille on.

Muillekin kuin meidän koirillemme. 

Mutta, mutta. Paukkeen määrä ja kesto korttelissa vaan lisääntyy vuosi vuodelta...

No eihän tälle mitään voi. Harmittaa vaan kovasti. 

Itse keksisin niille rahoille muutakin käyttöä kuin savuna ilmaan paukuttelun.

🤍

Kuitenkin, kun uuden vuoden juhlinnasta on päästy, päästään aloittamaan uusi vuosi. 

Se tuo tullessaan omat haasteensa ja ilonsa. Toivottavasti iloa on runsaasti enemmän.

Rauhaa, rakkautta ja hyvää mieltä.

🤍

'

Joulu kuulostaa kulkuselta.
Joulu tuntuu pumpulilta.
Joulu maistuu piparilta
tai namuselta
tai mantelilta.
Joulu näyttää tähtöseltä.
Joulu näyttää kynttilältä.
Joulu tuoksuu vihreältä
tai punaiselta
tai ruskealta.
Sillä joulukuusi on vihreä
ja kuusen oksan kätkössä
on piparipossun seurana
kirkkaanpunainen omena.

– Kaarina Helakisa -

Lämmin kiitos Sinulle kuluneesta vuodesta

ja tapaamisiin 2023!

🤍

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa 

ja onnea alkavaan vuoteen !

 

Joulurauhaa 

t. Satu