sunnuntai 29. kesäkuuta 2025

Lankarakkautta

 


Kun lankahullu astuu sisälle käsitöiden ystävän karkkikauppaan, se on menoa. Katse ei irtoa toinen toistaan värikkäimmistä ja kauniimmista lankahyllyistä. Vaikka kauppaan astuessaan ajattelee tietävänsä, mitä on menossa ostamaan tai edes katselemaan, saa olla aika tarkkana, että lähtee "vain" etukäteen miettimiensä tuotteiden kanssa. 

Mutta jo pelkästään sen löytäminen, mitä meni hankkimaan, voi olla vaikeaa, kun tarjontaa on paljon ja ajatus lähtee harhailemaan sillä siunaaman sekunnilla, kun on kaupan kynnyksen yli sisään astunut. Ammattitaitoinen ja palvelualtis myyjä on silloin korvaamaton apu. 

Kävin tässä jokunen päivä sitten paikallisessa lankakaupassa ajatuksella, että "ihan vaan katselen" ja ehkä, siis ehkä voisin ostaa pari kerää lapasiin sopivaa lankaa. Kun noita aiempia keriä ei olekaan kuin loppuiän tarpeisiin... 

No, asiantuntevan myyjän avustuksella päädyin ostamaan ihanan hempeän värisiä Sandnes Garnin alpakka- ja merinovillalankoja muutaman kerän (kuvissa yllä ja alla). Laitoin puikoille lapaset, jotka teen kaksinkertaisesta langasta. Toinen lanka on merinovillaa ja toinen alpakkaa. Jo nyt huomaan, kuinka lämpimät ja pehmeät niistä tuleekaan. Neule jäi kesken odottamaan, että tytär tulee käymään, niin voin sovittaa lapasten istuvuuden, sillä hänen lapasensa eivät saa olla liian isot, vaan niiden pitää istua hyvin joka puolelta. 





Ja, vaikka lapaslankoja menin hakemaan ja ne myös sain, tarttui mukaani myös merinovillainen sukkalanka Järbo Merino Raggi. Tuon ainoa huono puoli on, että se on vyyhtinä ja  pitää siis keriä. Ja minun vyyhdinpuistani puuttuu stopparina toimiva puutappi, joten ne eivät oikein toimi tällä hetkellä. Olen unohtanut pyytää miestäni tekemään siihen jonkun "patentin", jotta se olisi taas käyttökelpoinen. 





Myös Dropsin Sky -alpakkasekoitelanka on suosikkini ja olen siitä tehnyt lukuisia kämmekkäitä. Samoin Dropsin ilmavan kevyt Air-lanka on taipunut sekä pannaksi että kämmekkäiksi. Minulla on hempeän vihertävää Air:a vielä yksi kerä odottamassa (yllä oleva kuva) ja ajattelin siitä tehdä paksut kämmekkäät, jotka lämmittävät kivasti loppusyksystä esimerkiksi sormikkaiden päällä.

Lankahuuman aivan uudelle tasolle saavat myös pehmeät mikropolyesterilangat, joista ainakin osaa kutsutaan myös chenillelangoiksi tai samettilangoiksi. Näissä on laatu- ja koostumuseroja varmasti, mutta yritän itse luottaa siihen, että jos hankin tunnetun merkin ns. sertifioituja lankoja, niiden luulisi olevan kunnollisia ja sopivan esim. lasten leluihin. Olen käyttänyt paljon Katia Bambi ja Katia Velvet Mini -lankoja, joissa on aivan ihania värejä. Tilasin netin kautta taas täydennystä näihin chenillelankoihin, joiksi niitä olen tottunut kutsumaan. Olenkin nyt viikonlopun aikana paitsi hypistellyt ja silitellyt niitä, myös virkannut pari pientä pehmolelua. Niistä kuvia sitten taas myöhemmin :)



Kesäloman alkuun on vielä muutama päivä. Paljon on vielä agendalla työjuttujen suhteen ennen kuin voi heittäytyä lomailemaan, mutta todellakin toivon tämän ihan mahdottoman kuluneen vuoden jälkeen, että loma tekee tehtävänsä ja nyt välillä ihan oikeasti välillä sakkaavat aivot ovat taas iskussa syksyn tullen. 

Viileä ja sateinen alkukesä ei ole oikein saanut kesätunnelmaa aikaiseksi. Mutta jos säästä jotain hyviä puolia etsii, niin eipä ole kotipihan nurmikko palanut korpuksi tänä kesänä eikä ole tarvinnut istutuksiakaan kastella kuin pari kertaa keväällä. Sen sijaan perennapenkit ovat ns. räjähtäneet kasvuun ja juuri eilen mietin, että pitäisi varmaan harventaa niitäkin. Ovat kuin pienoisviidakkoa. Pionit aloittavat juuri kukintaansa ja toivon todella, että ei tulisi nyt kaatosateita, jotta saisivat rauhassa kukkia kukintansa. 

Tällaista siis tällä kertaa. Ehkäpä nyt alkavalla viikolla olisi kuiviakin päiviä, jotta saisin otettua aurinkoisia kukkakuvia talvi-iltojen iloksi. 




Kauniita kesäpäiviä Sinulle!

t. Satu






lauantai 7. kesäkuuta 2025

 


Se on kuulkaas kesä nyt 😊 Ulkona on juuri nyt niin kova tuuli, että terassin pöydällä ollut ruusu keramiikkaruukkuineen oli tippua äsken lattialle. Ehdin viime tipassa ottamaan sen kiinni ja laittamaan lattialle seinän viereen. Välillä sataa ja välillä paistaa ja vaikka keli on periaatteessa ihan ok, juuri nyt tuntuu hyvältä ajatukselta istua sisällä läppäri sylissä ja kirjoittaa tätä. 


Pihakeinussa istumista ja neulomista silmällä pitäen tarpeeksi lämpimiä päiviä tai iltoja on ollut harvassa, vaikka sitkeästi olen muutaman kerran sitäkin harrastanut - ihan periaatteesta, koska se on minun kesärutiinini. Tässä kesäkuun alussa oli kuitenkin muutama vapaapäivä ja loput pihatyöt, mitä keväältä jäi, tuli hoidetuksi. Eli todella monta vuotta sitten tyttären siemenestä kasvattamien kolmen omenapuun juuristoalueella oli heinä päässyt villiytymään pahasti. Nyhdin sen pois, lisäsin vähän multaa ja laitoin reilusti kuorikatetta ja lopuksi vielä suojaverkot takaisin paikoilleen. Nyt on taas piha siltä osin siisti. Ko. omenapuiden kasvattaminen on kysynyt kärsivällisyyttä, mutta tänä keväänä niistä yksi teki noin kymmenkunta kukkaa! Lajikkeesta ei ole mitään käsitystä, mutta mielenkiinnolla odotan, onnistuiko pölytys ja saadaanko jokunen omena maistiaisiksi syksymmällä. 


Omenankukka


Käsityörintamalla on välillä hiljaista, mutta heti, kun on muutama ylimääräinen päivä töistä vapaata, pyrin tarttumaan puikkoihin ihan jo rentoutumissyistä. Juuri nyt on keskeneräisenä kolme pikkutyötä; yhdet perinteiset alpakkakämmekkäät, yhdet merinolapaset, yksi vauvan siksak-myssy. Näiden lisäksi puikoilla on myös yksi vähän isompi työ eli alla olevissa kuvissa näkyvä huivin alku. 



Lankana on Rowan Alpaca Classic, jossa on 57 % alpakanvillaa ja 43 % puuvillaa. Väreiksi valitsin paikallisessa lankakaupassa poistomyynnissä olleet keskiharmaan harjatun version sekä sileämmän tumman viininpunaisen. Mielestäni ne sopivat aika hyvin yhteen. Yllä olevassa pienemmässä kuvassa lankojen värit ovat mielestäni suhteellisen totuudenmukaiset, mutta huivineulekuvissa normaalia vaalempia. Jotenkin noista väreistä tulee mieleen perinteinen jussipaita 😉

Huivi levenee yhden silmukan joka 2. krs eli siitä tulee pitkähkö, toisesta päästä kapea ja toisesta leveähkö. Siinä on nyt 110 silmukkaa ja tavoite on vielä saada 30 silmukkaa lisää, mikä tarkoittaa 60 lisäkerrosta. Ohjetta ei ole, vaan neule etenee siten, mikä parhaimmalta sillä hetkellä tuntuu. Pääajatus oli kuitenkin käyttää kahta lankaa. Aloitin harmaalla ja sitä meni 1,5 kerää. Sitten siirryin viininpunainseen, jolla teen loppuun. Ostin molempia keriä kolme eli yhteensä kuusi kerää. Luulen, että saan noista aikaiseksi kaksi huivia siten, että aloitan ja päätän neuleen päinvastaisilla väreillä.  



Mutta koska on kesä, kierrän päivittäin kotipihalla ihastelemassa kukkasia sekä tuoksuttelemassa. Syreenien kukinnan aloitti pihasyreeni 'Alba'. Sen vieressä kasvaa valkoinen Isabellan syreeni, joka availee myös nuppujaan. Pihajasmikekin näkyy olevan täynnä nuppuja ja odotan kovasti sen ahomansikan makeaa tuoksua. 



Perennatkin ovat aloittaneet kukintansa ja iloitsen pionien lukemattomista nupuista. Todellakin toivon, että kylmä kevät ei vioittanut nuppuja liiaksi ja ne jaksavat kukkia. 

Mutta harmiakin löytyy. Olen nitistänyt ensimmäiset liljakukot liljojen varsista ja kerännyt kymmenittäin lehtokotiloita. Ne ovat todella ärsyttäviä! Mutta sitkeästi yritän niitäkin torjua, jotta eivät ihan kaikkea tuhoa. 


Japaninakileija





Viikonloppu on nyt puolessa välissä. Maanantaina alkaa arki ja ensi viikko tietää ylipitkiä työpäiviä. Mutta sen jaksaa, sillä kohta on juhannus ja sen yhteydessä taas ylimääräinen vapaapäivä ja kesälomakin siintää muutaman viikon päässä. 


Mitä sinun kesääsi kuuluu? 


Kauniita kesäpäiviä, 

t. Satu