perjantai 3. helmikuuta 2023

Pienelle pehmeää


Ja niin vaihtui jo helmikuu! 

Mutta, koska talvi siis jatkuu, mennään dellisestä kesäkukkapostauksesta sitten taas sisähommiin eli käsitöiden pariin. 

Sinällään olisi kyllä tehtävä muitakin sisähommia alkaen ihan kodin perussiivouksesta. On nimittäin menty ultrakevyellä siistimisellä niin pitkään että hävettää edes miettiä...

Mutta, koska siivoaminen ei huvita, tässä pimeinä talvi-iltoina on tullut taas väkerrettyä monenlaista muuta. 

Ihan hissukseen kylläkin. Mutta kun näin talvella ei ole oikein muitakaan harrastuksia, on töiden vastapainona tullut nollattua aivoja käsitöiden parissa.  

Moni käsityön tekele on täysin kesken ja viime syksynä markkinoilta ostamani pajukori on niitä keskeneräisiä ääriään myöten täynnä tuossa nojatuolin vieressä. 

Neulottavista siellä taitavat olla kolmet sukat, kahdet kämmekkäät, yksi pipo ja yksi huivi kesken. 

Virkattavista sitten yksi unilelu, yksi helistin ja pari kirjanmerkkiä odottaaa loppuun saattamistaan.

Toki aina välillä saan jotain tehtyä loppuunkin, mutta usein tulee vain aloitettua jotain uutta, kun yhtäkkiä tulee mieleen jotain, 

mikä houkuttaa aiemmin aloitettua enemmän. Sanon näitä välipalakäsitöiksi, vaikka eivät ne kaikki niin pieniäkään aina edes ole.

Sitten jonkun ajan kuluttua en ole enää ihan varma, että millähän ohjeella jotain aloitti, vai oliko ohjetta ollenkaan tai mitähän mistäkin oli ajatus tehdä 😊




Mutta siis nyt kuvissa nämä viimeisimmät välipalat eli kaksi Unille-pupua, jotka olen tehnyt ns. omasta päästä -ohjeella.

Innostuin toissa kesänä virkkaamaan leluja ja ihan perinteisesti ensin puuvillalangasta. Esimerkiksi 'tästä' ja 'tästä' klikkaamalla löytyy juttua niistä.

Nyt nuo puuvillaiset ovat jääneet vähemmälle. Olen virkannut puuvillalangasta vain pari kolme helistintä. 

Sen sijaan olen tykästynyt pehmeään chenille-lankaan, josta tehdyistä Unille-pupuista oli kuvia aiemmin täällä blogissa. Pääset katsomaan niitä 'täältä'.

Lankana molemmissa on Katia Bambi ja nenä sekä silmät on tehty puuvillalangalla. Pään täytteenä on polyesteritäytevanu.  Koukku taisi olla 6 millinen.

Nämä valmistuivat melko nopeasti ja olivat siis nimenomaan välipalakäsitöitä.



Erinäisiä suunnitelmia kevääksi on jo olemassa. Siis kotipihaa koskien. Jotain pientä rakennusprojektia ehkä ja uusi istutusalue. 

Tai oikeastaan yhden jo olemassa olevan leventäminen / jatkaminen.

Olen nimittäin miettinyt pienen havuryhmän perustamista puolivarjoisaan tontin kohtaan, johon paistaa aurinko aamupäivän ajan ja 

jossa yhdellä sivustalla jo isoiksi hujahtaneet tuijat kaipaavat mielestäni matalampia kanssakasvajia lähistölleen. 

Toisaalta isohkot tuijat vievät vettä ja ravinteita tosi paljon ja olen huomannut, että niiden lähistöllä kasvavilta vaaditaan sitkeyttä.

Ehkä pesäkuusi, pallotuija, kynäkataja tms. ikivihreä sopisi. Mietin lähinnä sitä, miten pärjää juuristokilpailussa.

Ajattelen, että siihen voisi istuttaa myös kuunliljoja. Niiden juurakoita tuleekin runsaasti etupihalta, sillä siellä olevan isot kuunliljaistutukset on jaettava. 

Lisäksi mietin, että esim. limenvärinen syyshortensia voisi sopia niiden kaveriksi. 

Mutta sitten mietityttää, mitä muuta siinä voisi noiden lisäksi olla? Ehkä joku valkoisin kukin kukkiva perenna tai valkokirjavalehtinen pikkupensas? Olisiko ehdotuksia?

Tällaisia juttuja siis pyörii mielessä näin kevättä kohti mentäessä. 

Muuten ovat kovin vähäisiä nämä arkikuulumiset. Että tällaisella vähän köykäisellä sisällöllä mennään taas kerran 😊





Mukavaa alkanutta helmikuuta!

❄️❄️❄️

t. Satu









16 kommenttia:

  1. Ihania pupuja.
    Huomaan, etten ole mikään viljelijä lionnoltani. Yhtään en ole suunnitellut, mitä tekisin rikkakasvipalstallani. Ainoa varma on, etten aio siitä kuitenkaan luopua, vaikken jaksa sitä hoitaakaan. Muiden kiusana siellä pyörin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua puraisee aina näin keväällä puutarhanhoitokärpänen ja innostun kovasti. Innostuksen ylläpitäminen helteisen kesän yli onkin sitten toinen juttu :)

      Poista
  2. Suloisia pupuja, juuri sopivia pieneen käteen. Chenille-lankaa en tunne ollenkaan, mutta kuulostaakin pehmeältä ja pehmeää pitää pienille ollakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 🤍 Tuo ns. chenille-lanka on 100% polyesteria, mutta niin ihanan pehmoista ja kevyttä, että sitä tuskin tuntee :)

      Poista
  3. Nämä puput ovat niin söpöjä! :)

    VastaaPoista
  4. Söpösen pehmoista ja kaunista!
    Mukavaa sunnuntai päivää!

    VastaaPoista
  5. En ymmärrä miten tänne päädyin, näin kuvan pupusta ja klikkasin. Super söpöt virkkaukset, ilmeisen taitavalta tekijältä. Luomisen iloa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos 🌷 Ja kiva, kun käväisit - tervetuloa uudestaan 😊

      Poista
  6. Oi näitä syötävän suloisia pupuja ja ihanan pieniä runebergejä myös...

    VastaaPoista

Viestit lämmittävät aina mieltä, joten kerrothan käynnistäsi kommentilla.