Iloista harmaata

Harmaat perussukat.

Siitä eivät sukat parane!

Eräällä ruokakauppareissulla mukaan lähti taas yksi kerä keskiharmaata Novitan seiskaveikkaa.

Ajatuksena oli heti lähtökohtaisesti tehdä siitä harmaat perussukat itselleni. 

Ja sellaisethan niistä tuli.

Eikä tuntunut edes tylsältä niitä neuloa!

Sukat saivat pienen twistin mustasta ohuesta satiininauhasta,

josta tein niihin pienet rusetit. Nauha oli aavistuksen liian ohutta,

mutta muutakaan ei ollut jemmassa, joten tällä mentiin.

Sukissa on joka toisella kierroksella toteutettu nauhakavennus, 

joten kärjestä tuli hieman suipompi, mitä yleensä olen itse tottunut tekemään. 

Ja kärjen päättelyn tein silmukoimalla.

Tulikin vähän istuvampi kärki nämä kaksi tapaa yhdistämällä.

Sukkien toinen juju on kantapäässä, 

jossa on yhdistetty sekä sileää että vahvistettua neuletta.
Mutta tuota ei juuri huomaa, mutta tulipahan tehtyä.

Koska harmaata lankaa jäi kerästä reilusti yli, 

käytin sitä myös vanhan roosan värisen seiskaveikan kanssa 

koon 34  nilkkapituisiin raitasukkiin.

Molemmat sukat ovat kuvissa tyttäreni jaloissa.

Isommat harmaat ovat hänelle vähän turhan isot ja raidalliset taas liian pienet.

Onneksi villasukat joustavat sen verran,

että yllättävän hyvin jaloissa kuvauksen ajan toimivat.

Ja olihan kuvien ottamisessa muitakin mutkia matkassa 😊

Tytär ystävällisesti suostui kuvausmalliksi ja äiti pääsi toteuttamaan visiotaan,

miten sukat saisi kuvattua jaloissa ulkona portailla ja kivellä.

Kaipa minulla oli päässäni mielikuva hienoista käsityökuvista,

joita olin ihaillut 😊
Ihan en siihen päässyt, mutta yritys hyvä kymmenen!

Nauruksihan se nimittäin meni, kun tytär yritti istua pensaan juurella olevalla terävällä kivellä

ja pitää jalkansa viereisellä kivellä.

Juuri ja juuri saatiin muutama kuva napattua, ennen kuin hän keikahti kiveltä 

ja armahdin hänet, sillä muurahaisetkin alkoivat jo kiinnostumaan meidän puuhistamme.

Niinpä kuvauspaikkaa vaihdettiin pihan tasoja erottaville puurappusille

 ja saatiin homma hoidettua kunnialla loppuun.

Iso kiitos pitkämieliselle nuorelle naiselle äidin kotkotuksiin mukaan lähtemisestä.

Tällaisia sukkatarinoita tällä kertaa. 

Nämä molemmat sukat valmistuivat ja kuvattiin muutama viikko sitten lupiineiden ja sireenien kukkiessa. 

Sen jälkeen on käsityörintamalla ollut vähän hiljaisempaa.
Jotain pientä on kesken, mutta mitään valmista ei oikein tule..

Liekö syynä helteinen kesäkuun loppu vai sateinen heinäkuun alku (ja loma), vai mikä,
mutta jotenkin intoa ei ole löytynyt.
Pääasiassa on tullut mietittyä, mitenhän elämä eteenpäin tästä kulkee.

Mutta kyllä se taas tästä.
Nyt nautitaan aurinkoisesta vuodenajasta!

Lämpöisiä heinäkuisia päiviä Sinulle!