Romanttiset Frillat

 

Siitäpä onkin aikaa, milloin olen neulonut sukat valmiin ohjeen mukaan.

Näiden Frillat -sukkien ohje on tyttäreltäni joululahjaksi saamassani ihanassa SiniSukat-kirjassa ja

juuri nyt, näinä helmikuisina päivinä, ne täyttävät romantiikan ja kauneudenkaipuutani.

Arki kun on arkea, kotipiha uinuu paksun lumikerroksen alla ja vähän turhan moni asia välillä mietityttää. 

Silloin on hyvä, kun on jotain kaunista, mitä katsella ja vähän ylisöpöä, johon varpaansa sujauttaa 😊

Keskeneräisiä sukkia kuvasin tammikuun alun hämäränä päivänä ja valo ei oikein riittänyt.

Valmiit sukat sain kuvattua sentään hieman aurinkoisempana tammikuun loppupuolen päivänä, 

joten niissä sävyt toistuvat oikeina.

Mutta, kuten te, jotka olette pitempään seuranneet näitä käsityökuvioitani, tiedätte, 

en taaskaan malttanut ihan täysin ohjetta noudattaa. 

Kantapää olisi ollut alkuperäisessä ohjeessa perinteinen vahvistettu, mutta minun mielestäni tämä ristiinvahvistettu on jotenkin suloisemman näköinen.

Vartta tein hieman lyhyemmäksi, sillä tykkään itse nilkkapituisista sukista. Jalkapöydän päälle tein neljällä kuviokerralla valepalmikkoa ohjeen kolmen rivin sijaan. 

Syynä jalkapöydän kuviokerran muokkaamiseen oli se, että vaikka silmukkamäärä oli oikea, minulla ei jotenkin kuvion kohdistus onnistunut niin, 

että olisin saanut nuo kolme riviä täysin keskelle, joten en jaksanut miettiä tai purkaa, joten teinpä sitten neljä. 

Onpa sitten vähän enemmän pitsintapaista näissä Frilloissa 😊

Ohjeen sukissa oli kauniit punaiset ruusut, mutta minulla oli jämälankakerä eri sinisen sävyillä pätkävärjättyä lankaa, 

joten minun sukkieni ruusut saivat siniset terälehdet.

Lankana on tuttu ja turvallinen Novitan Nalle. 

Sukkien hempeä vaaleansininen teräosa on myös Nalle-lankaa ja alunperin puhtaan valkoista.

Värjäsin sen itse viime kesänä kotipihan kukkapenkkeihin levinneestä pihakäenkaalista saatavalla "mehulla".

Samoin kukkien vihreät terälehdet ovat jostain itse menneinä kesinä punasipulin kuorilla vihreäksi värjäämästäni Nalle-lankakerästä.

Näistä värjäyskuvioistani olenkin kertoillut aiemmin useaan otteeseen.

Ovatko muuten "joskus sitten" tai "pitäisi" tuttuja?

Tai "joku", joka siivoisi tai tyhjentäisi kotoa jo ajat sitten muuttaneen esikoisen huoneesta osan tavaroista varastoon 

ja maalaisi huoneen pinttyneet tapetit valkoisiksi ja tekisi siitä minulle työhuoneen.

Meillä tämä joku ehkä joskus saa tämän kaiken tehtyä. Sitten joskus, kun aikaa ja viitseliäisyyttä on.
Tai oikeasti pitäisi puhua monikossa. 

Nämä jotkut (=lue: minä ja mieheni) eivät oikein saa asioita aikaiseksi arjen keskellä ja viikonloppuisin ei jaksa tai on jotain muuta 

ja lomapäiviä ei taas halua käyttää tällaiseen paljon aikaa vievään.

Hmmm - huomaatko sinäkin tässä kuviossa jotain 😂

Mutta. Mutta ehkä tänä keväänä on pienen pintaremontin paikka yhdessä huoneessa. Ehkä.

Minä tarvitsen nimittäin tilaa noille lukuisille keskeneräisten käsitöiden pussukoilleni, 

käsityökirjoilleni ja muille ohjeille, omille muistiinpanoille ja langoille. Niitä muuten lankahamsterilla riittää...

Mutta tarvitsen myös työtilaa. Ihan palkkatyötä varten. Teen siis pääasiassa etätyötä tietokoneen ja etäyhteyden välityksellä. 

Siitä kiitos koronalle, jos sitä nyt mistään voi tai edes haluaa kiittää, niin tässä on kiitoksen paikka. 

Toki pandemian hellittäessä minunkin on välillä käytävä työpaikalla ja matkustettava kokousten perässä monen kymmenen kilometrin päähän, 

mutta pääasiassa voin jatkaa etätöitä ainakin niin kauan kuin nykyisessä työssäni olen. 

Siinä säästyy valtavasti vapaa-aikaa, kun ei tarvitse istua ruuhkabussissa joko täällä kotikaupungissa tai vielä pahempaa, 

pääkaupunkiseudulta tänne Uudenmaan laitamille. 

Olisipa etätyö ollut mahdollista, kun lapset olivat pieniä. Olisi ollut enemmän äiti kotona ja tarhapäivät lyhyempiä. 

No sille ei voi mitään, mutta tämä on taas tätä meikäläisen jossittelua, kun asiat tulevat mieleeni.

Jossittelua, joka joskus meinaa saada vallan, mutta jolle en halua luovuttaa. 

Tällaisilla, hieman sekavilla ajatuksilla täällä. 

Arkea, ja romantiikkaa ainakin sukissa ;) 

Mitäs sinun helmikuuhusi kuuluu?

Kauniita helmikuisia päiviä Sinulle!

 

Parit peruslapaset

 

Tällä kertaa tiedossa päivitystä lapasrintamalta.

Mutta ennen sitä pitää kauhistella tätä lumitilannetta, vaikka se vanha vitsi jo onkin.

Lunta on niin paljon, että vaikka tontilla on kokoa, ei tuon viime viikonlopun myräkän aikana satanutta märkää lunta jaksettu käsin kolaten siirtää tontin takanurkkaan. 

Riitti mainiosta muutama kymmenen askelta suuntaansa per kolallinen. Ja niitä kolallisia riitti monen tunnin askareisiin. 

 Ja lumitöitä on tullut tehtyä. Sanoin miehelle, että onhan tämä tietty hyvää hyötyliikuntaa. 

Hän siihen, ihan fiksusti kylläkin, että mitä hyötyä siitä on, että siirretään lumi sulamaan eri kohtaan. No ymmärrän enemmän kuin hyvin hänen työlästymisensä. 

Myös minun lumimittani tältä talvelta tuli täyteen viime viikonlopun Valtteri-myrskyn ja sitä seuranneiden lumisadepäivien myötä.

On todella raskasta tehdä lumitöitä monta tuntia päivässä, kun lumikin on märkää ja kola täyttyy yhdestä kohdasta. 

Tökkäät ja se on täynnä ja kiikutat sen nurkan taakse yhä vaan korkeampana kohoavan lumikasan päälle tai viereen. Mihin nyt jaksat. 

Eli kevättä odotellessa lähes hysteerisellä mielialalla täällä ;)

Mutta jatkuvasta valituksesta enemmän blogin oman aihapiiriin pariin:

Näköjään menee aiemmin tehdyistä käsitöistä postaamiseksi tämä, mutta laitanpa kuitenkin. 

Viime aikoina on tullut niin vähän uutta valmista ja muutenkaan mitään erityistä ei (onneksi ehkä) ole meneillään, 

että tässä vaiheessa on hyvä kertoilla näistä vanhoista. Taitaa toiset olla joskus aikoinaan näkyneet jo Instagramin kuvissanikin.

Viime kesänä heinäkuun helteisinä päivinä innostuin jostain syystä neulomaan talviasusteita perinteisten kesävirkkausten sijaan. 

Silloin valmistuivat myös nämä omiin käsiin suunnitellut ja istuvat merinovillaiset keskiharmaat peruslapaset.

Lankana näissä on Dropsin Merino Extra Fine, joka on pehmeä ja kutittamaton 100 % merinovillalanka.

Lapaset on neulottu kiilapeukalolapasten perusohjeella, joka löytyy mm. Novitan ohjesivuilta ja monesta muustakin paikasta netistä ja erilaisista lapasohjeista. 

Neuloin resorista riittävän pitkän, jotta se ulottuu hyvin villakangastakin hihan alle ja toisaalta lapaset istuvat näin paremmin käteen.

Ilmettä peruslapasille antaa kämmenselän pidennetty helmineule:

1. ja 2. krs: neulo *1 o, 1 n* ja toista tätä kämmenselän puikkojen verran.

3. ja 4. krs: neulo *1 n, 1 o* ja toista.

Toista kerroksia 1–4 kämmenselän kahdella puikolla.

Kesällä ajattelin, että neulon useampia lapasia syksyn mittaan ja 

laitan niistä sitten tänne näytille yhtä aikaa kuvia ja muita speksejä, 

mutta niin se on vaan jäänyt.

Mutta mukaan pääsivät sentään vielä nämä toissasyksynä neulomani kapealinjaiset paksut harmaat lapaset. 

Alla olevat kuvat löytyivät luonnostilaan jääneestä postauksesta ja kopioin ne tähän samaan.

Lankana on muistaakseni tummanharmaa Novitan 7 Veljestä.

Lapaset ovat lämpimät ja pysyvät hyvin käsissä.

Lapasissa on 13 krs ennen peukaloaukkoa.

Ennen kärkikavennusten aloittamista on neulottu 64 krs.

Kavennus on tehty joka kierroksella nauhakavennuksena.

Vaikka talvi ei ole väistymässä vielä hetkeen, on ihana, kun päivät alkavat pikkuhiljaa pidentyä ja saamme nauttia välillä ihanista ulkoiluilmoista.

Kevätpuuhat alkavat tulla mieleen yhä useammin ja olen yllättänyt itseni jo selailemasta puutarhasivustoja, pohtimassa puutarhamuutoksia ja miettimässä kesäkukkia 😊

Mitenkäs siellä?

Mukavia ja toivottavasti aurinkoisia helmikuisia päiviä!

Itse värjätyille langoille käyttöä - sukkia siis

 

Nämä omasta päästä -periaatteella neulotut ja Kesän muisto -nimisiksi nimeämäni sukat valmistuivat marraskuussa.

Niissä asuu todellinen kesänmuisto, sillä niiden lankojen värjäämiseen on käytetty kotipihan ja lähitienoon kasveja.

Ja näiden sukkien jälkeen valmistui vielä samoista langoista kahdet muut, vähän yksinkertaisemmat sukat "äkkiä valmiiksi" -periaatteella.

Lankoja on tullut hankittua sen verran runsaasti, että nykyisellä neulomistahdilla niiden kulutus on ihan liian hidasta.

Mutta yrittää pitää, sekä käyttää olemassa olevia että pitäytyä ostamasta uusia. 

Ja, kun en muuta keksi, niin neulonpa sitten sukkia. 

Menneinä kesinä olen kokeillut omaksi iloksi ja ihan puhtaasta kokeilun halusta hyvin pienimuotoisesti kasveilla värjäystä. 

Tuotoksia pääset katsomaan esimerkiksi "täältä" , "täältä" ja "täältä" .

Elintarvikeväreillä ja langoilla leikkimistä kesältä 2018 puolestaan "täältä".

Käytän hyvin vähän vihreitä ja keltaisia vaatteita tai lankoja, 

mutta niitä värejä eri sävyissä tulee näitä tavallisia, kädenulottuvilla olleita kasveja hyödyntämällä.

Joten siinäpä taitaa olla varsinainen syy, 

miksi periaatteessa kauniin väriset langat ovat jääneet odottamaan päivää parempaa. 

Parisen vuotta olen kehitellyt ajatusta lapasista ja sukista, joihin ikuistaisin kesäisen maiseman 

hyödyntäen itse värjäämiäni lankoja. Toteutus on vaan jäänyt.

Tosin yhden sukkaparin aloitin puolitoista vuotta sitten loppukesästä itse värjäämästäni seiskaveikasta ja se oli kesken viime marraskuuhun saakka, 

ennen kuin luovuin alkuperäisestä ajatuksestani ja ajattelin viimeinkin saattaa tämän tarinan päätökseen

 hylkäämällä alkuperäisen ajatuksen ja menemällä sieltä, missä aita on matalin. 

Pääasia, että saisin vapautettua puikot muuhun käyttöön ja langat viimeinkin "tuhottua".

Enää ei ollut muita suuria suunnitelmia, kuin että pitää tulla valmista ja äkkiä. 

Mielessäni oli siis pyörinyt ajatus kesäisestä maisemasta; sinisestä taivaasta, keltaisista kukista ja vihreästä rantaniitystä.

Yritin mielikuvaani ikuistaa neuloessa ns. matkan varrella silloin alkuvaiheessa,

mutta sitten loppui inspiraatio ja tuli muita käsitöitä ja siihen se jäi.

Turhauttavaa, mutta tappio oli tunnustettava😉

Tällaiset rouheat "Kesän muisto" -sukat niistä sitten loppujen lopuksi tuli.

 Sukkien kirkkaan keltainen lanka on lupiinin lehdistä saatua, 

vaaleansininen pihakäenkaalista ja tumman vihreän eri sävyt punasipulista.

Lopuksi sain päähäni, että virkkaan tähän irtokukkia. Muutaman sain tehtyä ilman ohjetta ja tuollaisia ihme sykeröitä niistä sitten tuli. 

Tuo yhden sykerön oranssi väri on saatu keltasipulin kuorista ja on itselleni vähän turhan oranssi.

Kun sykeröiden virkkaamiseen kyllästyin tein yksinkertaisilla linnunsilmäpistoilla muutaman "kukan" sinne tänne. 

Ajatuksena kai oli, että yritän näin tavoitella sitä alkuperäistä kukkaketoajatusta 😊

Onnetonta vaan, että vuoden vaihteen jälkeen näitä kuvatessani en saanut kameran valaistusta osumaan kohdilleen, 

joten kuvista tuli jotenkin sinisävyisiä. Ajattelin kuitenkin, että saavat nämä kuvat nyt kelvata. 

Ehkä myöhemmin keväällä otan vielä jonkun kuvan luonnonvalossa ulkona, jos en ole sitä ennen ottanut sukkia käyttöön. 

Ja, koska lankaa oli (ja itse asiassa on vieläkin) jäljellä,

ajattelin uhrata yhden viikonlopun vapaahetket ja neuloa niistä parit raitasukat ihan vain niistä jotain tehdäkseni. 

Yllä ja alla olevissa kuvissa näkyvissä paksumpiraitaisissa sukissa on keltasipulin kuorilla värjättyä voimakkaan oranssinkeltaista ja 

lisäksi näissäkin on punasipulin kuorista saatuja tummanvihreän sävyjä sekä pihakäenkaalista saatua sinistä. 

Monta eri värjäyserää ja liian vähän värjäysvaiheessa tiiviissä purkissa liikuteltua lankaa,

 joten sen mukaisesti tuli "eläväpintaista" värjäystä, vähän meleeratun näköistä epätasaista sekä toki eri kerroillakin eri sävyjä.

Ohutraitaisten, varrettomien nilkkasukkien lankana on Novitan Nalle ja niiden resori ja siitä puoliväliin jalkapöytää 

oleva vaaleanvihreä on saatu horsman kukista, päkiän seutuvilla oleva vaaleanvihreä taas punasipulivärjäyksen "loppumehusta", 

kirkkaankeltainen kultapiiskun kukinnoista sekä kannan ja kärjen tuttu vaaleansininen ihanasta pihakäenkaalista, 

joka on näissä värjäyksissä lempparini 😊 

Viime kesänäkin pihakäenkaalivärjäystä tuli kokeiltua ja voi olla, että ensi kesänkin kokeilen,

mutta oikeastaan toivon, että saisin pidettyä itseni sen verran aisoissa, että en alkaisi tuottaa taas vihreää ja keltaista lankaa...

Minkä verran olet kasvivärjäystä kokeillut tai teetkö sitä enemmänkin?

Minun mielestäni se on koukuttavaa, mutta jotenkin pitäisi saada eri sävyjä aikaiseksi, 

mikä taas vaatisi vähän enemmän paneutumista ja viitseliäisyyttä kasvi- ja pureutusainehankinnoissa.

Sukkajuttuja siis kuulumisina tällä kertaa. Puikoilla on paraikaa pipo ja lapaset, mutta niistä toisen kerran enemmän. 

On ihana, kun päivät ovat alkaneet selkeästi pidentyä. 

Helposti ylipitkäksi venähtävät työpäivätkään eivät tunnu niin väsyttäviltä, kun valoa ja kevättä kohti mennään. 

Taas on se aika vuodesta, että pitää ihan kalenteria katsoen laskeskella, missä vaiheessa pääsee pihahommiin. 

Samalla on tullut jo ajatuksissa sijoitettua muutama kärhö uuteen paikkaan, isosta perennapenkistä nyt puhumattakaan.

Tästä se taas lähtee!

Mitenkäs siellä?

Mukavaa tammikuun loppua Sinulle!

Kettukaulahuivit

Aika vähän on tullut sukulaisille lahjaksi neulottua, 

kun kaikilla on jo kaikkea ja pikkuisilla varsinkin mummoja pitämässä heidät kotitekoisissa neuleissa,

jos niitä halutaan käyttää.

Mutta en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta muokata parisen vuotta sitten tekemästäni 

pienen lapsen kettukaulahuivista hieman isompaa versiota esikoululaisen kokoon.

Ja sitten sen valmistuttua myös ns. välikokoon muutaman vuoden ikäiselle neitokaiselle. 

Nämä menivät joululahjaksi ja joulun jälkeen kuulin, että mitä ilmeisemmin toimivat hyvin myös leikeissä 😊 

Pääasia, että on käyttöä.

WILLASTA - käsintehty Lasten kettukaulahuivit

Esimerkkinä tosiaan toimivat 2019 lokakuussa esittelemäni Kettuhuivit, joiden kuvat näet 'täältä'.

Alkuperäisen idean olen muutamia vuosia sitten saanut jostain Pinterestissä näkemästäni 

vastaavanlaisen kuvasta ja hyvin samannäköisen tuosta ensimmäisestä siniharmaasta ketusta silloin kuvan perusteella neuloin. 

Pari vuotta sitten tekemistäni esikuvistaan poiketen nämä tässä olevat on  neulottu kaksinkertaisesta langasta. 

Tavoitteena oli saada huiveihin paitsi kokoa, myös paksuutta ja lämpöä.

Lankoina ovat ohut merinovillalanka Drops Baby Merino ja jo myynnistä poistunut pehmoistakin pehmoisempi pörröinen Novitan Pilvi, 

jossa on akryylia, polyamidia ja polyesteriä ja jota minulla on vielä pari kerää jemmassa. 

Ajatuksena olisi tehdä niistä ja/tai muista vastaavista "turkis"langoista esim. kissahuivi. 

Ja muitakin eläimiä on mietinnässä, mutta ei ole ollut vaan oikein aikaa ruveta suunnittelemaan toteutusta.

Toisin sanoen ns. kasvosuunnitelma ei ole vielä hahmottunut omassa päässäni.

Ikävä vaan, että huivien valmistuminen meni niin lähelle joulun aikaa, 

että kuvaaminen sisällä eikä ulkona ollut kovin antoisaa, kun valovoima ei kamerassa harmaina päivinä riittänyt. 

Ja kuvissa neulos näyttää mielestäni sotkuisemmalta kuin luonnossa 😉

Huiveissa on ketun pään takana ns. pujotusaukko, johon häntäpään saa pujotettua ja laitettua juuri sopivalle kireydelle, 

jolloin huivi toimii ns. perinteisen aukkokaulahuivin tavoin. 

Lisäksi pituuden pitäisi riittää siihen, että huivi kääräistään kerran kaulan ympäri ja yhdelle ns. alkusolmulle edestä, 

jolloin sekä pää että häntä asettuvat ikään kuin päällekkäin.

Pään valkoinen poskiosuus on tehty yksinkertaisella Pilvi-langalla ja tosiaan sen takana on koko pään korkuinen pujotusaukon suikale, 

joka on neulottu pään "jatkeeksi" ja käännetty niskasta kaksinkerroin ja ommeltu kuonopäästä kiinni leukaan ja alaposkiin. 

Silmät ja kuono on virkattu myös Baby Merinosta ja ommeltu lopuksi paikoilleen.

Korvien keskiosa on virkattu merinovillasta ja ulommainen kierros Pilvi-langalla.

Ruseteista pinkki on virkattu, mutta vaaleanpunainen neulottu samasta merinovillasta.

Edellisissä huiviversioissa neuloin häntäpään kolmionmalliseksi kaventamalla molemmissa reunoissa joka toisella kierroksella. 

Näiden kettujen häntä on epäkettumainen tupsu, joka on tehty käyttäen apuna isoa tupsukiekkoa ja tupsun halkaisija on n. 8 cm.

Tupsu siksi, koska muistelin pikkuneitien tykkäävän kovasti nimenomaan tupsuista.

Varsinaista kaulahuivia on loppupäästä kavennettu kaksi kertaa eli neljän viimeisen kierroksen 

aikana joka toinen kierros kaventamalla 1 s molemmissa reunoissa ennen kierroksen viimeistä silmukkaa.

Sitten silmukat on päätelty ja päättelylangalla vielä ommeltu/kiristetty huivin pää suppuun niin, 

että se muodostaa "kupin" ns. nurjalle puolelle. 

Sen jälkeen siihen on kiinnitetty tupsu ja se on irrotettavissa. 

Toisin sanoen tupsun ohuet kiinnitysnarujen rusetit ovat aika hyvin piilossa tuon "kupin" sisällä.

Huiveista tuli ihan reilun kokoisia ja olisivat varmasti toimineet hieman kapeampanakin ainakin takin kauluksen ulkopuolelle laitettuna. 

Laitan tähän huivien perusmittoja, mutta varsinaista ohjetta en ole vielä puhtaaksi kirjoittanut.

Toisaalta tämä on helppo toteuttaa myös ns. omasta päästä kuvan mukaan, ainakin jos on edes jonkun verran neulonut, 

sillä siinä on vain oikeita silmukoita sekä lisäyksiä ja kavennuksia niissä kohdin, missä haluaa leventää tai kaventaa😊 

Valkoisen huivin pituus kuonon päästä häntätupsun kärkeen on 95 cm ja huiviosan leveys 17,5 cm.

 Valkoisen ketun pään leveys leveimmältä kohdalta on 16 ja koko pään korkeus kuonosta niskaan 15 cm.

Vaaleanpunaisen huivin koko pituus on 83 cm ja huiviosan leveys 16 cm. Tämän ketun pään leveys on 16 cm ja korkeus 14 cm. 

Molempien kettujen korvien korkeus on n. 4 cm ja leveys 3 cm ja ne on muotoiltu hieman soikioiksi ja ommeltu kiinni pään yläosaan.

Ehkä mitoista on sinulle apua, jos haluat kokeilla omia versioitasi näistä.

Mielelläni myös kuulisin ja näkisin, miltä sinun kettuversiosi näyttävät, 

joten jos päädyt kokeilemaan, linkitäthän joko tämän blogin tai instagramista @sini_satu tai @willastatehty.

🤍

Tällaisia kettumaisia väkerryksiä ja kuulumisia täältä tällä kertaa.

Arki rullaa muuten tässä radallaan ja kevättä odotellaan.

Nyt toivotan sinulle leppoisaa viikonlopun jatkoa ja valoisia tammikuisia päiviä!

Vauvalle lahjaksi

Vaikka tänne blogiin tulee näköjään laitettua aina samantyyppisiä kuvia samantyyppisistä käsitöistä,

haluan vielä laittaa kuvat näistä loppuvuodesta pyynnöstä vauvalahjaksi tekemistäni.

Eli neulottu vauvan norjalaismyssy ja virkattu Unille-uninalle.

Lankana myssyssä on tuttu Drops Merino Extra fine ja koon puolesta arvioin sen sopivan noin 0-4 kk pikkuisen päähän. 

Päälaelle tein lankatupsun pienen muovisen tupsukiekon avulla. 

Myssyn solmiamisnauhat voisi neuloa icord-tekniikalla eli 

neljällä silmukalla oikein ympyränä neuloen tai vaikkapa langasta punomalla tai ompelemalla esim. satiininauhat.

Itse olen kuitenkin viime aikoina tykästynyt helppoon tapaan virkata nauhat.

Esim. tässä virkkasin n. 24 cm pituisen pätkän ketjusilmukoita. 

Kun tämä oli valmis, käännyin virkkaamaan takaisinpäin; jätin yhden silmukan väliin ja koukusta alkaen toiseen silmukkaan tein piilosilmukan. 

Ja sen jälkeen jokaiseen ketjusilmukkaan yksi piilosilmukka, kunnes koko nauhan pituus oli virkattu takaisin aloitussilmukkaan asti. 

Kiinnitin nauhat myssyn resorin sisäpuolelle sekä nauhan aloituksessa että lopetuksessa jääneillä langanpäillä.

Viimeistelyvaiheessa höyrytin myssyn ja nauhat silitysraudalla kevyesti harsokankaan läpi. 

Samalla hieman kippuraan pyrkivät nauhat oikenivat ja lopputulos on mielestäni siisti. 

Viime vuoden puolella elokuussa virkkasin muutaman erilaisen unilelun, joiden kuvia löytyy 'Pikkuisille'-postauksesta.

Syyskuussa puolestaan tein eräälle toiselle pikkuiselle vauvalahjan,

josta laitoin tänne blogiinkin kuvia ja tekstiä. Löydät sen 'täältä'.

Alla olevassa kuvassa oleva oikeanpuoleinen Unille-nalle on ensimmäinen tuolloin elokuussa virkkaamani vauvan unilelu

 ja se on siitä asti toiminut minulla ns. mallikappaleena, jonka mittojen mukaan näitä myöhempiä olen tehnyt. 

Toki hieman muokkauksia tulee tehtyä kulloiseenkin nalleen, 

mutta noin pääpiirteittäin samasta muotista tehdyksi ne tunnistaa.

Lankana nyt viimeksi valmistuneessa nallessa on pehmeä Sandnes Garnin Mandarin Petit.

Tuossa aiemmin valmistuneessa versiossa on kiiltävämpi ja hieman kovempi Schachenmayer Catania.

100 % puuvillalankoja molemmat.

Olen vähän kehitellyt ohjeversiota tästä Unille-nallesta.

Mitä luulet, onko sinulla (ylimalkaiselle) ohjeelle tarvetta, jos sellaisen päädyn täällä blogissa julkaisemaan? 

Näitä vastaavia tulee varmasti tehtyä jatkossakin, 

mutta hieman jo nyt kevättä kohti mennessä houkuttaa kokeilla kirkkaampia värejä ja 

katselinkin tuolta lankapussuksasta, millaisia värejä löytyy. 

Ja onhan niitä, mutta aika vähän kutakin puuvillaista virkkauslankaa, että aikamoinen värikavalkadi tulee, 

jos niistä jotain kehittelee. Toisaalta voisi olla hauskakin lopputulos 😊

Pitääpä katsoa, mitä tässä keksii.

Arki on alkanut vuoden vaihteen pyhien ja lomapäivien jälkeen ja tekemistä taas riittää.

Vastapainoksi sitten tarvitaan taas tällaista väkertämistä.

Mitäpäs sinulla on vapaa-ajan tekemisenä?

Kauniita tammikuisia päiviä Sinulle!

Ihanaa alkanutta vuotta!

2022

Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan?

Ikäviä asioita en halua listata, niitä tuntuu tässä maailmassa riittävän ihan ilman, että niitä kaivelee.

Mutta sen sijaan, kun miettii, mitä kaikkea hyvää vuosi voisi tuoda tullessaan, 

mitä kaikkea sitä suunnittelee tekevänsä normaalissa elämässä, niin siinähän sitä jo onkin 😊

Itse ajattelen, jälleen kerran, josko saisi vähän olotilaansa kevennettyä.

Ja saahan sitä, kunhan motivaatio pysyy. 

Käsityörintamalla on ollut jumituskausi loppuvuonna. 

Siihen toivon helpotusta ja 

olenkin pohdiskellut, mitä kaikkea kivaa jo olemassa olevista langoista saisin aikaiseksi.

Ennen joulua tuli neulottua kahdelle pienelle sukulaistytölle kettukaulahuivit, 

joista laitan myöhemmin kuvia tännekin. 

Tällä hetkellä puikoilla on sukat kerrankin ihan ohjeen mukaan.

Eli tuloillaan on joululahjaksi saadusta SiniSukat-kirjasta Frillikset ja vaikka itse sanonkin, 

aikas nätit tulee!

Lisäksi tiedän, että kohta päivän pidentyessä alkaa itse kullakin ns. multasormi syyhytä. 

Kesäkukkien ja muiden istutusten suunnittelu on kevään pakollista ja ennen kaikkea mieleistä tekemistä. 

Ihanaa kevään aurinkoisten päivien ja vehreyden odottamista.

Kaunis kiitos Sinulle kuluneesta vuodesta ja siitä, että olet jaksanut käydä täällä blogissa lukemassa ja kommentoimassa

 ja että olet vastannut kysymyksiini, vaikka itselläni onkin vuosi ollut passiivisempi.

Kaunis kiitos Sinulle myös siitä, että saan lukea ajatuksiasi ja 

että saan sinulta vinkkejä kauniista käsitöistä, upeista pihaistutuksista, kukkien hoidosta ja kasveista. 

Ja, että saan ihailla noita kaikkia kauniista kuvistasi.

🤍

Toivon sinulle ja läheisillesi terveyttä ja hyvää mieltä sekä 

kaunista, ihanaa ja lempeää alkavaa vuotta!

🤍

t. Satu