Pauluu virkattujen pikkuotusten luokse.
Vaikka jokunen aika sitten totesin, että viime vuoden käsityöt on pääasiassa esitelty täällä blogissa, en kuitenkaan malttanut olla palaamatta saman aiheen pariin ja laittaa kuvia vielä näistä pikkuotuksista, joita noin vuosi sitten ja viime kesänä virkkasin ohuesta mikropolyesterilangasta. Lankana näissä värikkäissä pikkuotuksissa on ohuehko Katia Velvet Mini, joka ainakin minun sormilleni on ihan vastustamatonta hypisteltävää.
Nämä pienet lohikäärmeet olivat aika hurmaavia. Vihreän ja ruskean version lötkössä vartalo-osassa on täytteenä vain rapinamuovi, jota käytetään usein pienten lasten leluissa ääniefektin mahdollistajana. Liila-roosa lohikäärmeen poikanen taas on kokovartalotäytetty polyesteritäytevanulla, jota on myös sen kavereiden pään täytteenä.
Samaisesta langasta syntyi myös yllä olevassa kuvassa näkyvä vaaleansininen ehkä vähän perhosta muistuttava helistin. Helistinpallo on kätketty vanun sisälle perhosen päähän ja kuuluva ääni on vaimeahko, joten se ei toivottavasti rasita kenenkään korvia.
Keväällä valmistui myös virkattu pehmositruuna kavereineen.
Viime aikoina on jälleen ollut töissä liian kiireistä, mistä syystä myöskään vapaa-ajallakaan ei ole päässyt oikein riittävästi rentoutumaan. Mutta siitä huolimatta, tai sitten siitä syystä, käsitöistä lähiviikkoina ovat valmistuneet parit sukat, lapaset ja kämmekkäät. Laitan niistä kuvia sitten seuraaviin postauksiin, kunhan saan neuleet viimeisteltyä.
Uusien neulomusten aloittamisen sijaan ajatuksissa pyörii nyt uusien lötköpehmojen virkkaaminen, sillä tuota tässä esillä olevaa chenillelankaa on vielä pari aloittamatonta kerää ja lukuisia pikkunöttösiä. Aloittaminen tuntuu vaan jostain syystä vaikealta, vaikka sormia jo syyhyttäisikin tarttua puikkojen sijasta koukkuun. Ehkä, kun ei ole oikein "visiota", mitä alkaisi tehdä, ei viitsi ihan summassa alkaa vaan virkata "jotain". Jotenkin koen, että neulomisessa "vaan sen jonkin" aloittaminen on helpompaa kuin virkkauksessa. Mistähän sekin johtunee.
Koukuista puheenollen. Alla olevassa kuvassa on kaksi 3,50 mm koukkua. Vihreä on Knit Pro ja keltainen Novitan ergonominen koukku. Minua hämmästyttää, kuinka erilaiselta koukut tuntuvat ja kuinka paljon isommalta Novitan koukkuosa vaikuttaa, vaikka millimetrikoko pitäisi näissä olla täsmälleen sama. En ole kokeillut virkata mallitilkkua esim. puuvillalangalla molemmilla, jolloin mahdollinen todellinen kokoero tulisi paremmin näkyviin kuin tällä pehmolangalla. Tai ehkä eroa ei tosiasiassa olekaan, vaan sellainen vain vaikuttaa olevan. No, mene ja tiedä.
Viime viikonloppuna oli ihanan aurinkoinen ja keväinen keli. Aloitin vähän siivoilemaan pihaa ja leikkelin isojen pensaiden oksia ja vanhoja kukintoja pois.
Ajattelin, että olisin nyt viikonloppuna aloittanut haravoimaan, mutta on tuolla ulkona vaan sen verran kylmä tuuli ja pilvistä eikä lämpöäkään kuin ehkä reilut viisi astetta, niin en sitten viitsinyt. Sen sijaan aktivoiduin pitkästä aikaa tämän blogin kanssa. Ja kohta sitten onkin aika ruveta ruoan laittoon ja koti-illan viettoon puolison ja koiran kanssa. Eli, tällaisissa melkoisen peruskuvioissa menee tämä viikonloppu ja kesäaikaan siirtyminen 🤗
💛
Kauniita kevätpäiviä ja hyvää pääsiäistä !
💛
