Keltaiset sukat

Lapsena keltainen oli lempivärini. 

Aikuisena olen sitä vaatteissa kartellut viimeiseen asti. 

Tähän asti keltaiset silmääni miellyttävät asiat ovat olleet pääasiassa keltaiset kukat, jotka talvella ja keväällä ilahduttavat kesän airueina. 

Nyt sitten, kun olen jossain määrin jäänyt koukkuun lankojen värjäämiseen, on keltaista alkanut ilmaantua myös käytössä oleviin lankoihin ja sitä kautta villasukkiin.
Aina en ole sitä väriä tosiaankaan tavoitellut, mutta olen saanut sitä silti.

Yllä olevassa kuvassa vielä kertaalleen viime kesänä  elintarvikeväreillä värjättyä lankaa (linkki tekstiin tässä),
josta syntyivät toiset alla olevassa kuvassa olevista sukista ja jota oli raitalankana noissa toisissa kuvassa olevista sukista.

Viime kesänä värjäsin Novitan Nalle -lankaa mm. kultapiiskun kukinnoilla.

Pääset katsotaan sitä koskevan tekstin täältä.

Lopputuloksena oli murrettua keltaista lankaa, joka puolestaan on alla olevassa kuvassa oikealla. 

Olen miettinyt, mitähän tuollekin langalle tekisin. Minulla oli mielessä eräät tietyt lapaset, 

joiden kuviota olen mielessäni kehitellyt ties kuinka pitkään. 

En kuitenkaan ole siinä päässyt toteutusasteelle, joten päätin käyttää edes tämän keltaisen kerän johonkin järkevään. 

Sillä on samanvärinen kaveri, mutta se jäi vielä odottamaan vuoroaan.

Koska muista projekteista jääneitä jämälankoja on ties kuinka paljon, 

päädyin tekemään jälleen yllätyksettömät raitasukat. 

Tällä kertaa kultapiiskun keltainen lanka toimi pohjalankana

 ja valmiiksi raidoitettu Nalle-lanka raitalankana.

Päädyin tekemään valmiiksi raidoitetulla Nallella aina kolme kerrosta 

ja väliin yhden kerroksen kultapiiskulla.

Jälkikäteen ajatellen lopputuloksesta olisi tullut seesteisempi, jos molempia kerroksia olisi ollut aina kaksi kerrallaan. 

Pääasia kuitenkin, että sain molemmat langat hyötykäyttöön.

Sukkien valmistumispäivänä oli lämmintä ja aurinkoista.

Niinpä suuntasin pihalle sukat kainalossa ja kamera kaulassa.

Rekvisiitaksi pääsi meille jostain levinnyt ja kesä kesältä lisää tilaa valloittava kellokukka,

jonka oikeaa nimeä en tiedä. Ja mukana myös yksi jättipoimulehden kukinto. 

Molemmat pärjäsivät vielä kuvaussession jälkeen useamman päivän sisällä kukkamaljakossa.

Olen arvuutellut, olisiko kukkani 'Ukonkello', mutta en osaa varmaksi sanoa.
Tunnistatko sinä?

Samaa korkeavartista ja pystykasvuista kukkaa löytyy meidän pihaltamme nykyään sekä puhtaan valkoisena että siniviolettina. 

Kaunis se kyllä on, vaikka jonkun verran kirvoja kerääkin ja tilaa valtaa.

Mutta kasvakoon silti rauhassa ainakin toistaiseksi.

Keltaista on siis kotiutunut minun asusteekseni kuin varkain värjäyskokeilujen myötä.

Eikä se nyt sitten ehkä kuitenkaan huono ole ollenkaan.

Varsinkaan kesäisissä villasukissa 💛

 Toivotan sinulle mukavaa ja iloisen värikästä viikonloppua 😊