Kirsikka-aika

Kotipihan pieni suklaakirsikkapuu on ilahduttanut jo vuosikausia 

paitsi upealla valkoisella keväisellä kukinnallaan myös happaman makeilla marjoillaan.

Ja antanut minulle monta aasinsiltaa myös blogikirjoituksille.

Niin myös tällä kertaa.

Kun käsityörintamalla on hyvin vetämätön kausi meneillään, ja vähän muutenkin, 

ajattelin kertoa paitsi meneillään olevasta neuleprojektista myös kerrata 

aiempia postauksia, joita tuo kirsikkasatoa tuottava puu on innoittanut 😊

Ihka ensimmäinen blogikirjoitukseni oli "Kirsikoiden aikaan". 

Aloitinhan tämän blogitaipaleeni parhaaseen kirsikka-aikaan heinäkuussa parisen vuotta sitten. 

Palaan silloin tällöin muistelemaan niitä aikoja ja katsomaan, 

miltä bloggailun alkutaival näytti; tuolla kertaa kerroin tyttären leipomista ihanista pienistä mantelista lisämakua saaneista kirsikkapiirakoista, 

joista ovat myös seuraavat kuvat:

Suklaakirsikkajuustokakkua saimme myös samana kesänä:

oli muuten tosi hyvää tämäkin, suklaalle perso kun olen!

Viime kesänä suklaakirsikka kukki poikkeuksellisenkin runsaasti. 

Kiertelin puuta kameralla tähtäillen monena päivänä.

Silloin syntyi "Kirsikan lumoa" -kuvapläjäys noista upeista valkoisista kukkasista.

Kirsikat, suklaa, valkosuklaa ja kaura toimivat hyvin yhteen.

Lisänä ehkä vielä pehmeä vaniljakastike tai -jäätelö ja ah, niin hyvää!

Neulottuakin on tullut "kirsikkahengessä". 

Nämä viininpunaiset villasukat seiskaveikasta neulottuna valmistuivat vuosi sitten kesällä. Niistä oli juttua "Kirsikkasukat"-tekstissä. 

Mallin kehittelin itse sitä mukaa, kun neuloin ja virheitä tuli jälleen senkin sata, mutta kivat kotisukat niistäkin tuli.

Tällä hetkellä tekeillä on merinovillasta pipo-setti, josta etukäteismaistiaisena kuva piposta tuossa alla. Palataan sen pariin sitten myöhemmin. 

Luonnonvalossa pipo näyttää juurikin samanväriseltä kuin suklaakirsikan kirsikat, mutta yritäpä saada väri vangittua kuvaan...

Valokuvien ottamisessa viininpunainen lanka ja kirkas auringonpaiste tai sisätilat eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä 

- värit eivät toistu oikein eivät sitten millään.

Vika varmaan enemmän kameran käyttäjässä kuin kamerassa.

Mutta näillä mennään tässä vaiheessa.

Kirsikat ovat mielestäni parhaita nimenomaan tuoreina suoraan puusta suuhun napsittuina. 

Sen lisäksi tosiaan paistoksissa ja piirakoissa niiden maku pääsee hienosti oikeuksiinsa.

Pakastetuista en niinkään tykkää.

Toissavuonna oli mahdottoman hyvä kirsikkavuosi, joten tytär teki leivonnaisten lisäksi kirsikoista myös likööriä 

ja kunnon tekeytymisajan jälkeen se maistui erittäin hyvältä ja täyteläiseltä. 

Suosittelen kokeilemaan sitäkin.

Nyt on aika lopetella tällä kertaa ja ottaa alkavan viikon loman pari ensimmäistä päivää rentoutumisen kannalta. Juuri nyt on tunne, että tulee ns. tarpeeseen.

💗 Mukavaa alkavaa elokuuta 💗

Kakkumuisto kesäkuulta

Kesä on meillä syntymäpäivien aikaa.

Kesäkuussa tytär leipoi itselleen synttärikakuksi yhden version suklaajuustokakusta 

ja täyteläisiä suklaamuffinseja.

Ja, koska isänsä ei ole juustokakkujen ystävä, 

minä leivoin vielä pitkästä aikaa perinteisen tiikerikakun, jotta jokaiselle oli kahville jotakin.

Mutta eikös ole kauniit kuviot kakussa!

Suklaavoittoista on meillä herkuttelu.

Sen huomaa varsinkin kuvista, kun niitä näin jälkikäteen katselee.

Mutta eipä siinä sen kummempaa. Hyväähän se on 💗

Tällainen lyhyt herkkuvoittoinen postaus tällä kertaa.

Makeissa tunnelmissa heinäkuun loppupuolelle.
Juuri nyt on kiirettä töissä, mutta kesäloman toinen pätkä odottaa
heti elokuun alussa. Jaksaa, jaksaa 😊

💗 Leppoisia kesäpäiviä sinulle 💗

Iloista harmaata

Harmaat perussukat.

Siitä eivät sukat parane!

Eräällä ruokakauppareissulla mukaan lähti taas yksi kerä keskiharmaata Novitan seiskaveikkaa.

Ajatuksena oli heti lähtökohtaisesti tehdä siitä harmaat perussukat itselleni. 

Ja sellaisethan niistä tuli.

Eikä tuntunut edes tylsältä niitä neuloa!

Sukat saivat pienen twistin mustasta ohuesta satiininauhasta,

josta tein niihin pienet rusetit. Nauha oli aavistuksen liian ohutta,

mutta muutakaan ei ollut jemmassa, joten tällä mentiin.

Sukissa on joka toisella kierroksella toteutettu nauhakavennus, 

joten kärjestä tuli hieman suipompi, mitä yleensä olen itse tottunut tekemään. 

Ja kärjen päättelyn tein silmukoimalla.

Tulikin vähän istuvampi kärki nämä kaksi tapaa yhdistämällä.

Sukkien toinen juju on kantapäässä, 

jossa on yhdistetty sekä sileää että vahvistettua neuletta.
Mutta tuota ei juuri huomaa, mutta tulipahan tehtyä.

Koska harmaata lankaa jäi kerästä reilusti yli, 

käytin sitä myös vanhan roosan värisen seiskaveikan kanssa 

koon 34  nilkkapituisiin raitasukkiin.

Molemmat sukat ovat kuvissa tyttäreni jaloissa.

Isommat harmaat ovat hänelle vähän turhan isot ja raidalliset taas liian pienet.

Onneksi villasukat joustavat sen verran,

että yllättävän hyvin jaloissa kuvauksen ajan toimivat.

Ja olihan kuvien ottamisessa muitakin mutkia matkassa 😊

Tytär ystävällisesti suostui kuvausmalliksi ja äiti pääsi toteuttamaan visiotaan,

miten sukat saisi kuvattua jaloissa ulkona portailla ja kivellä.

Kaipa minulla oli päässäni mielikuva hienoista käsityökuvista,

joita olin ihaillut 😊
Ihan en siihen päässyt, mutta yritys hyvä kymmenen!

Nauruksihan se nimittäin meni, kun tytär yritti istua pensaan juurella olevalla terävällä kivellä

ja pitää jalkansa viereisellä kivellä.

Juuri ja juuri saatiin muutama kuva napattua, ennen kuin hän keikahti kiveltä 

ja armahdin hänet, sillä muurahaisetkin alkoivat jo kiinnostumaan meidän puuhistamme.

Niinpä kuvauspaikkaa vaihdettiin pihan tasoja erottaville puurappusille

 ja saatiin homma hoidettua kunnialla loppuun.

Iso kiitos pitkämieliselle nuorelle naiselle äidin kotkotuksiin mukaan lähtemisestä.

Tällaisia sukkatarinoita tällä kertaa. 

Nämä molemmat sukat valmistuivat ja kuvattiin muutama viikko sitten lupiineiden ja sireenien kukkiessa. 

Sen jälkeen on käsityörintamalla ollut vähän hiljaisempaa.
Jotain pientä on kesken, mutta mitään valmista ei oikein tule..

Liekö syynä helteinen kesäkuun loppu vai sateinen heinäkuun alku (ja loma), vai mikä,
mutta jotenkin intoa ei ole löytynyt.
Pääasiassa on tullut mietittyä, mitenhän elämä eteenpäin tästä kulkee.

Mutta kyllä se taas tästä.
Nyt nautitaan aurinkoisesta vuodenajasta!

Lämpöisiä heinäkuisia päiviä Sinulle!

Italian herkkua

Kun lapset ovat jo nuoria aikuisia, 

toiveet synttärikakun suhteen muuttuvat myös enemmän aikuiseen makuun sopiviksi.

 Tytär kyseli veljeltään, millaisen kakun tämä haluaisi syntymäpäivänään,

kun tämä oli tulossa kotiin viikonlopuksi.

Vastauksena oli ollut "joku tiramisukakku".

No sellainen herkku sitten valmistui 

Ohjenuorana on kuulema joku "random" netistä haettu englanninkielinen tiramisukakun ohje.

Ostoskorin perusteella kakkuun tuli ainakin Anni Helenan kakkuvehnäjauhoja, kananmunaa, hienoa sokeria, tomusokeria, 

mascarpone-juustoa, Philadelphia-juustoa, vispikermaa, espressopikakahvia, Baileys Irish Creamia,

tummaa kaakaota... nyt ainakin.

Ja olihan taas hyvää 😊

Kostea ja kahvin makuinen.

Käy muuten hyvin jälkiruokakakuksikin.

Helteisen kesäkuun jälkeen sateinen heinäkuun alku on tuntunut todella kolealta, jopa syksyiseltä.

Toisaalta luonto ja puutarha kiittävät vedestä, mutta toki vähempikin riittäisi - minun mielestäni,

mutta kun miettii, harvemmin on tosiasiassa sellainen keli, mistä ei olisi sanomista.

Mutta ei se mitään, tyytyväinen olen tähänkin. 

En tykkää hirmuhelteistä ja istutusten jokailtainen kasteleminen alkoi jo käydä työstä.

Nyt on voinut hyvällä omalla tunnolla istua sohvan kulmassa neulomassa, 

lukea blogeja ja kirjoittaa omia juttuja. 

Olen jotain omia neuleohjeitakin pyrkinyt kirjoittamaan puhtaaksi.

Onpahan sitten taas helpompi neuloa uudestaan samanlaista,

jos sille päälle joskus sattuu. 

Lomaakin olisi vielä muutama päivä jäljellä tällä erää. 

Sitten taas vähäksi aikaa töihin ja elokuussa saa taas pienen tauon.

Ihan kiva näin pätkissäkin on lomailla, onpahan lyhyt aika odottaa seuraavaa lomaa!

Lomalla kun on aikaa miettiä, iskee minuun aina myös tarve hieman uudistaa kotia.

En ole kova sisustamaan tai muutenkaan en oikein edes osaa mitään noita trendijuttuja.

En raski laittaa kaikkea uusiksi muutaman vuoden välein ja kun mietin, mitä tekisin/laittaisin,

jää helposti sitten kokonaan tekemättä. 

Mutta aina sitä jotain pientä kuitenkin tulee tehtyä. 

Nyt odottaisi esikoiselta jääneen huoneen maalaaminen ja joku pieni lipasto tms. olisi tarve hankkia. 

Ajattelin, josko noita joka puolella nyt säilössä olevia lankoja ja käsityötarvikkeita laittaisi yhteen kohtaan.

Ehkäpä viimeiset lomapäivät kuluvat noissa puuhissa.

💜 Leppoisaa heinäkuista viikonloppua 💜

Parit sukat omiin jalkoihin

Novitan kevätlehti ilmestyi toukokuussa juuri oikealla hetkellä.
Minulla oli silloin nimittäin odottamassa kämmekkäitä varten lanka ja äitienpäivälahjaksi saatu Käsineitä kesästä talveen -kirja
ja siitä etsittynä kämmekkäiden malli.
Kuitenkin jäin miettimään, että halusinko sittenkään aloittaa villakämmekkäiden neulomista +20 asteen lämpötilassa.
No, jäivät tosiaan aloittamatta, kun lehti tuli postilaatikkoon ja bongasin siitä romanttiset valkoiset "Morsiussukat".
Ne pääsivätkin sitten saman tien puikoille ja kämmekkäille tarkoitettu pinkki
Atsalea- nimeä kantava Novitan Nalle -lanka päätyi pitsisukiksi.

No, olihan se edelleen villalangan neulomista lämpimässä kevätkesän säässä,
mutta se ei haitannut, sillä neuloin lähinnä viileinä iltoina ja sukat valmistuivat hitaasti useamman viikon aikana.
Muokkasin mallia vain hiukan; jätin yhden kuviomallikerran varresta pois,
sillä tykkään ylipäätään lyhytvartisista sukista ja toisekseen näistä tuli minulle nimenomaan kesäsukat.

Pitsisukat  - Novitan morsiussukkien mallilla

Sukat ovat kokoa 39 +, eli lisäsin yhden ylimääräisen oikein neulotun rivin ennen kavennusten alkamista.
Istuvat nyt omiin jalkoihini ihan hyvin, mutta ehkä olisi kaivannut vielä pari lisäriviä.
Onneksi neule kuitenkin joustaa, joten ei ole niin tarkkaa 😊

Ja vaikka välillä sitä saa aikaiseksi juuri sen mitä haluaakin juuri siinä toivotussa aikataulussa,

on rehellisyyden nimissä todettava, että välillä ei vaan oikein huvita.
Niin kuin elämässä yleensä, myös harrastuksissa, jollainen neulonta minulle on,
on hetkiä, milloin koko juttu ei voisi vähempää kiinnostaa tai muuten vaan toteutus tökkii.
Ja kun aikaa kuluu, aiempi idea ei enää tunnukaan hyvältä ja mieleiseltä ja tekisi mieli laittaa pillit pussiin. 

Menneen kevään viimenen ikuisuusprojekti (tai vaihtuihan tuossa jo kevät kesäksi ja heinäkuuksi)
oli ohuesta Dropsin Baby merinosta 2,75 puikoilla koko talven ja kevään kesken olleet olosukat.

Näiden kuviota muokkasin ja muodostin sitä mukaa, kun neule eteni.

Ja sen huomaa. Sukista tuli vähän eripariset ja kuvio on vähintäänkin epämääräinen,

kunhan nyt välillä vaaleanpunaista ja välillä harmaata puikoille nostelin.
Välillä yritin jotain sydänkuviota muodostaa,
mutta, kun ei laske silmukoita, ei oikein osunut kohdalleen ja en viitsinyt niihin enempää
uhrata ajatusta.
Lopulta vain nostelin lankoja puikoille, jotta saan ne valmiiksi.
Joskus näköjään on tällaisiakin projekteja.
Mutta sitä kai se on käsitöissäkin - välillä sujuu ja välillä ei.

Kuviakin otin näistä kahteen eri otteeseen.
Ei auta, eivät ne siitä sen paremmaksi tule, vaikka kuinka valaistusta ja kuvakulmaa muokkaisi 😊

Sukkien varsinainen juju on pohjassa;
vaaleanpunainen kantapään alus (varmasti näkyy kanta-astujalla jokainen likatahra)
ja kapeaa raitaa päkiän alta varpaiden kärkeen.

Vaikka en millään meinannut saada kerättyä motivaatiota tehdä näitä loppuun, olen nyt iloinen, että tuli tehtyä.

Hyvät ja pehmoiset kevät-, kesä- tai syksysukat näistä omiin jalkoihin lopulta tuli,

vaikka ulkonäkö ei silmiä hivelekään.

Ja tämä oli tosiaan myös viimeinen koko talven kesken ollut neuleprojekti,

joten sitäkin suuremmalla syyllä on voittajaolo 😊

Kesäpuuhana neulominen on ajoittaisesta takkuamisesta huolimatta silti ylitse muiden.

Ja talvipuuhana, ja kevätpuuhana ja syksypuuhana 😊

Vai mitä olet mieltä?

Mikä on sinun lempipuuhaasi?

Näin kesällä vietän mahdollisimman paljon aikaa töiden jälkeen takapihan terssin pihakeinussa neuloen.
Alkukesän helteet veivät kyllä voimia ja illat kuluivat istutuksia kastellessa.
Niinpä tällä viikolla kesäloman alkaessa alkaneet sateet olivat enemmän kuin tervetulleita
(kunhan ei koko lomaa sentään sataisi 😊 )
Sen lisäksi kiertelen ihailemassa huimalla vauhdilla etenevää kukintaa
ja yritän vangita kukkien kauneutta tulevan talven varalle valokuviin.
Koska rakastan paitsi käsitöitä myös kukkia,
olen lisännyt 'SatunKukat-blogiini ' paljon juuri näitä kuvia, joita kesäisten aamujen ja iltojen aikana olen kotipihalla ottanut.

Nyt on taas aika toivotella kaunista kesäisen viikon jatkoa!