Kunhan neuloin

Ihminen kuluttaa aikaansa ja viettää joskus hyvinkin vähäistä vapaa-aikaansa 

mitä kummallisimmilla tavoilla. Esimerkiksi neulomalla 😊

Vaaleanharmaa Novitan 7 Veljestä -lanka on minulle ns. peruslanka, 

jota käytän paljon ja jota on aina jonkinlainen, isompi tai pienempi, nöttönen lankakorin pohjalla.

Tilasin alkutalvesta Adlibrikseltä pariin otteeseen lankoja ja
ostin kokeeksi myös kerän violetinsävyistä Socki-lankaa.
Saapumisestaan asti kyseinen lankakerä on vaivannut minua.
Langassa ovat periaatteessa juuri ne sävyt, joista tykkään,
mutta jotenkin en kuitenkaan innostunut tekemään siitä mitään, en edes perussukkia.

Lopulta päädyin siihen, että käytän Sockin kuviolankana jonkun toisen kanssa. 

Luonnostelin paperille lapaset, joihin arvelin Sockin sopivan kuvioita muodostamaan. 

Lähes samantien huomasin, että langan vaalein sävy oli niin vaalea, 

että se ei juuri vaaleanharmaasta pohjalangasta erottunut ja sydänkuvioksi tarkoitetut kuviot 

eivät oikein näyttäneet yhtään miltään.

 Niinpä päädyin pätkäisemään ihan vaaleimmat langankohdat pois.

Aika järjestöntä hommaa, mutta tulipahan tehtyä. Näin sain lapasista enemmän ajatusteni mukaiset.

Sitten jäljellä oli edelleen riittävästi harmaata sekä nippu vaaleanliiloja langanpätkiä ja loput Sockista. 

Koska halusin viimein koko violetista langasta eroon ja käyttää sen kuitenkin järkevästi, 

käytin pätkät ja muun loppulangan näiden raitasukkien tekemiseen. 

Ihan pikkuinen lankakerän poikanen jäi odottamaan jotain tulevaa: 

saa siitä pari raitaa johonkin toiseen tarkoitukseen.

Lapasten alkuun on neulottu yksinkertainen kierrereunus 

resorin tilalle. Tarkoitus oli jälleen kerran tehdä lapaset itselleni, 

mutta jälleen kerran näistä tuli vähän liian kapeat,

joten tytär sai jälleen uudet lapaset.

Muuten sukat on neulottu ihan pereinteisellä sukkamallilla

ja tasaraitahan on tosi nopeaa neuloa, joten näiden sukkien neulomiseen

ei vapaa-aikaa paljoa mennyt 😉

Ihan hyvät kotisukat näistä tuli. Vähän väljät kylläkin, mutta eivät sentään ihan pyöri jaloissa.

Ja vielä on ulkonakin sen verran viileä, että tällaiset paksut villasukat ovat ihan omiaan jalkoja lämmittämään.

Harmaan ja violetin yhdistelmä on periaatteessa mielestäni ihan kiva. 

Ihan kiva, mutta ei ihan loistava.

Ehkä näin keväämmällä harmaan parina voisi olla

joku kirkkaampi väri; ehkä turkoosi, pinkki tai siihen suuntaan. 

Sain joululahjaksi tällaisia käsitöihin ommeltavia merkkejä.

Ne viimeistelevät neuleen kivasti ja ovat mukava yksityiskohta, 

vaikka sukat tulivatkin suoraan omaan käyttöön. 

Kaunista viikonloppua sinulle 😊

Vaaleansiniset sukat

Langanloppujen kulutusta.

Nämä vaaleansiniset pienen lapsen kokoa olevat sukat syntyivät

vain ja ainoastaan tarpeesta saada muista neuleista jäänyt

vaaleansininen Novitan 7 Veljestä lanka käytettyä johonkin järkevään.

Joskus aiemmin olen tehnyt lähes kaikista isojen sukkien langanlopuista pieniä sukkia. 

Nyt olen kuitenkin ihastunut pehmoiseen merinovillaan ja nämä "aikuisten" sukkalangoista 

neulotut lasten sukat tuntuvat karheammilta.

Mutta kestävämmät nämä toki ovat esimerkiksi kumpparikäytössä ja 

jos alla on ohuempi sukka, eivät kutitakaan.

Tätä blogia taaksepäin katsellessani huomasin, kuinka vaaleanpunavoittoinen

neulontakausi minulla onkaan ollut. Erikoista, sillä pidän myös sinisestä ja 

tämä hempeä vaaleansinisen sävy on yksi iso suosikkini.

Mukavaa viikon jatkoa Sinulle 💙

Kevään keltaista ja SUKLAATA

Se on sitten tosiaankin kevät.

Juuri tällä hetkellä taivas on pilvinen ja enteilee sadetta. 

Eilen sen sijaan aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lumet hupenivat silmissä.

Joten kyllä se kevät vaan on, usko pois.

Havahduin taas tässä viikolla siihen, että ihan kohta pääsee pihahommiin.

Ajankäyttö menee hyvällä tavalla uusiksi, 

sillä tulee kulutettua vähemmän vapaa-aikaa sisällä istuen (ja neuloen) tai tietokoneen ja puhelimen parissa.

Onneksi pääsiäinen on huhtikuun loppupuolella, että saan käytettyä jäljellä olevat neljä lomapäivää yhdistämällä ne pääsiäiseen. 

Näin sain kymmenen päivän loman pätkän. 

Aivan ihana tulossa oleva breikki tähän kiireiseen kevääseen.

Ja toivottavasti silloin kevät on jo niin pitkällä,

että pääsen viimeistään silloin aloittelemaan jo pihahommia. 

Auringon valo ja sen kultaisten säteiden leikki keltaisten kukkien terälehdillä.

Voiko keväisempää olla, kun ulkona on vielä lunta maassa.

Ja, jos ei ole tullut jo aiemmin selväksi, olen perso makealle 😊

Varsinkin tummalle suklaalle ja kaikelle siitä leivotulle.

Auringon ja ruusujen kaverina päivääni piristivät eilen nämä tyttäreni leipomat 

tuhdin suklaiset muffinsit samalla kun vastaleivotun makea tuoksu leijaili kotona 😊

Muffinssit maistuvat Fazerinalle, sillä muffinsseihin on tummien suklaapalojen lisäksi

upotettu Fazerina-suklaan paloja suklaiseksi sydämeksi.

Hyvää viikonloppua ja aurinkoisia kevätpäiviä Sinulle!

Nurmilintu-huivi

Monenlaista huivia on tullut neulottua ja virkattua vuosien varrella; ihan yksinkertaisia peruskaulahuiveja, 

erilaisia tuubihuiveja itselle ja tyttärelle sekä viimeksi viime talvena Novitan Elegia-langasta pitsineuleella kolmiohuivi, 

jota olen pitänyt vain pari kertaa kotona sisällä.

Koska haluan aina tehdä jotain uutta ja kokeilla erilaisia lankoja ja tekniikoita 

ja ennen kaikkea saada vähän erilaista aikaiseksi, oli taas uuden mallin aika.

Olin jo viime talvena miettinyt Heidi Alanderin Nurmilintu-huivin tekemistä

 ja toteuttamisen aika tuli, kun itseä miellyttävä lanka löytyi, 

Langaksi valikoitui täysin sattumalta ihan pelkästään värin ja paksuuden perusteella 

Dropsin Big Delight -lanka, kun sellaisen kaupan hyllyssä näin.

Lanka on ihan tietoisesti paksumpaa kuin ohjeessa mainittu, koska tarkoitus oli nimenomaan neuloa huivi pakkasille.

Langan puikkosuositus oli 5. 

Alkusilmukat tein sukkapuikoilla, 

mutta hyvin nopeasti siirryin käyttämään pyöröpuikkoja niiden helppouden takia. 

Nämä kuvat on otettu viime lokakuun puolivälin kieppeillä matalalta paistavan syysauringon loisteessa.

Kauniisti kukkiva syysasteri sopi mielestäni neuleen väreihin kivasti, joten senkin kukkasia pääsi mukaan kuviin.

Välillä oli jälleen, itselleni tyypilliseen tapaan, pidettävä useampi kunnon tuumaustauko, kun aina oikein neulominen alkoi puuduttaa.

Toisaalta neule eteni alkuun hyvää vauhtia paksun langan ja helpon mallineuleen ansiosta.

Huivi oli ollut puikoilla viikon jos toisenkin ja syysasteritkin olivat  jo kuihtuneet ajat sitten ja huivi oli kesken edelleenkin,
sillä jostain syystä neulontainto hiipui vuoden loppuun mennessä ja huivintekele unohtui kolmeksi kuukaudeksi käsityökorin pohjalle.

Tammikuun lopulla päätin tarmonpuuskassani tehdä keskeneräisiä käsitöitä loppuun. 

Niitä oli siis muitakin kuin tämä huivi. 

Niinpä sisulla jatkoin ja televisiota katsoessa tämäkin projekti valmistui tammi-helmikuun vaihteessa.

Oikaisin ohjeesta muutamasta kohtaa ja muokkasin ohjetta pikkuisen, 

koska huivista näytti tulevan minun käsialallani ja tällä langalla hieman liian iso kaulahuivitarkoitukseen. 

Huiviin kului lankaa tasan kaksi kerää.

Olin varannut lankaa kolme kerää, joten nyt on yksi ylimääräinen taas odottamassa,

mitä siitä keksisi tehdä.

Nämä valmiin huivin kuvat on kuvattu helmikuun alun häikäisevässä auringonpaisteessa

hohtavalla hangella ja pienen pihavaahteran oksilla.

Huivista tuli lopulta oikein sopivan kokoinen ja toimiva villakangastakin kanssa pidettäväksi.

Lanka on villaa ja löysästä neuloksestaan huolimatta huivi lämmittää oikein mukavasti.

Olen tyytyväinen, kun tämäkin on vihdoin valmis.

Nyt teen pienempiä käsitöitä taas jonkun aikaa.

Syksystä kevääseen.
Käyhän se näinkin 😊

Kohti kesää -sukat

Vuoden vaihduttua ja valon määrän lisääntyessä, 

ajatukset alkavat suuntautua yhä enemmän kevättä ja kesää kohti. 

Huomaan myös, että kevät on tullut itselleni myös käsityörintamalle,

mistä selkeänä merkkinä on vaaleiden ja hempeän väristen lankojen lisääntyminen puikoilla.

 

Jostain syystä olen nukkunut tänä talvena vähän katkonaisesti

 ja ajatukset pyörivät unen katkosten aikana epämääräisesti milloin missäkin. 

Mutta yhtenä yönä syntyi kuitenkin yksi järkevä ajatus 

-

nimittäin ajatus Kohti kesää -sukista.

Tiesin, että minulla on ihan liikaa erilaisia lankoja odottamassa käyttöä,

joten päätin jo yöllä, että niillä langoilla ja väreillä mennään, mitä kaapista löytyy.

Heti aamulla otin ruutuvihkon ja lyijykynän 

ja pikaisesti luonnostelin siihen yöllä syntyneen ajatuksen sukkien kuviosta, jotta se ei unohdu.
Aika sekava siitä tuli ja kolmelle sivulle ulottui,
mutta yllättävän hyvin onnistuin laskemaan silmukat ja saamaan kuviot kohdilleen.

Seuraavaksi kaivelin esiin sopivat langat päätyen valkoiseen ja vaalean liilaan.

En yhtään muista, mihin tuo liila on hankittu, mutta se ei oikein ole "minua", 

vaikka tosi nätti väri onkin.
Ajattelin sen kuitenkin keväisenä värinä sopivan tähän sukkaprojektiin,
joka siis innostuneen alun jälkeen vaati hetken jos toisenkin pohdintaa ja motivaation
keräämistä.

Lankana on siis Novitan Nalle valkoisena ja liilana.

Toinen sukka on neulottu Novitan 3 koivupuikoilla ja toinen Prymin 3 ergnonomiapuikoilla, 

jotka olivatkin minulle uusi ja mielenkiintoinen tuttavuus.
Molemmat puikot ovat näkyvissä yllä olevissa kuvissa.

Koivupuikot istuvat kuitenkin edelleen kaikkein parhaiten minun käsiini.

Sukissa on varressa 62 silmukkaa  jakautuen niin,
että etupuolen molemmilla puikoilla on 16 ja takapuolen 15 silmukkaa. 

Sukkien kuvio on epämääräinen.
Siinä pitäisi olla jotain lehti- ja kukkakuvioita sekä kaaria sinne ja tänne.
Ihan ei lopputuloksessa alkuperäinen ajatus välity,
mutta tällaisena yöllä pähkäiltynä neuleena menettelee ja tyytyväinen olen,
 että sain sen noinkin hyvin onnistumaan.
Seuraavan kerran pitää kuitenkin muokata mallia vähän paremmin laskeskellen ja sommitellen.

Ohuessa langassa toisen värin nurjalla olevat kiinnityskohdat näkyvät turhan selkeästi; 

osansa asiassa on ehkä myös vaihtelevalla käsialalla ja illalla hämärässä "käsikopelolla" neulomisella.

Mutta kyllä näillä saa varpaansa lämpimänä pidettyä.

Mukavia kevätpäiviä!