Oma merkki

On aika olla ylpeä tekemisistään 😊



Uteliaisuus siitä, mistä te lukijat tänne löydätte ja mistä tykkäätte ja toisaalta omat ajatukseni siitä,
mihin suuntaan tämä blogin kirjoittaminen tästä jatkuu, sai minut edellisessä julkaisussani kysymään siitä suoraan teiltä.
Sainkin ihania ja positiivisia vastauksia, joissa yhteisenä tekijänä oli nimenomaan oman linjan ja mielenkiinnon mukainen tekeminen sekä aitous.
Lämmin kiitos ihan teille jokaiselle, tästä on hyvä jatkaa 💗



Olen myös miettinyt paljon sitä, että en pysty paneutumaan käsitöiden tekemiseen siinä mittakaavassa kuin haluaisin.
Se taitaa olla aika tuttua monelle muullekin, oletan, mutta harmittaa siitä huolimatta. 

Silti kuitenkin haluan tehdä hyvin sen minkä teen - olla positiivisesti ylpeä aikaansaannoksistani.
Siihen liittyen ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin tilaamaan käsitöilleni omat ommeltavat merkit alkuvuodesta.

Olikin sen päätöksen tekeminen todella pitkällisen harkinnan takana
- reilusti yli vuoden vatkasin asiaa mielessä puoleen ja toiseen.

En oikein osannut päättää, millaiset merkit hankkisin.

Minkä väriset ja kokoiset, mitä materiaalia ja mistä.

Ja ennen kaikkea, millä tekstillä / kuvalla ja millä fontilla.

Itse tykkään omasta äidinkielestäni ja vierastan "fingelskaa" ja englannin sotkemista joka asiaan.

Niinpä lähdin ajatuksesta, että oma merkkini olisi suomeksi.

Lopulta päädyin tuohon Satun Neule -tekstiin.

Mietin erilaisia "käsin tehty", "käsityö" jne. muotoja, mutta tällä mennään nyt tässä vaiheessa.

No, yksi lopputulos on nyt nähtävillä näissä kuvissa.

Laittelin muutaman merkin kokeeksi tässä viime kuukausina valmistuneisiin neuleisiin.

Omasta mielestäni näyttää ihan kivalta!

Tilauksen tein Etsyn kautta Jennifer Archerilta Iso Britanniasta.

Pari viikkoa tilauksesta posti toi pahvisen kuoren,

jossa 24 kpl merkkejä oli siististi pakattuina pieneen muovipussiin kiitoslapun kera.

Merkki on mielestäni juuri sellainen, millaiseksi sen olin ajatellutkin. 

Olen tähän oikein tyytyväinen. 

Hintaa näille kyllä tulee, että ihan joka sukkaan en viitsi ommella 😊

Materiaali on keinonahkaa ja kulmissa on valmiit reiät.

Merkki ei ole kovin paksu, mutta mielestäni riittävän jämäkkä kuitenkin. 

Omalta osaltani vaatii vielä harjoittelua, että osaan ommella merkin riittävän siististi.

Nyt jäivät vähän kuprulleen, mutta otan opiksi seuraavan kerran.

Brittein saarilta tulleiden merkkien lisäksi tilasin Etsystä huomattavasti halvemmalla nahkaisia merkkejä kreikkalaiselta valmistajalta; 

ts. ymmärsin niiden olevan nahkaisia, mutta olivatkin ihan vastaavan tyyppistä ohutta keinonahkaa kuin brittiläisetkin merkit. 

Näiden kreikkalaisten lopputulokseen en ole yhtä tyytyväinen ja jatkossa tuskin tilaan siitä paikasta enempää. 

Toimituskin kesti melko pitkään.

Tässä alla vielä kreikkalaiset taitettavat, reunaan kiinnitettävät, merkit.

 Jälkikäteen ajatellen minun olisi tullut ymmärtää antaa niiden tekstin asettelusta 

tarkemmat ohjeet tilauksen yhteydessä, mutta en hoksannut. 

Rehellisyyden nimissä pitää tunnustaa, että vaikka sain vielä viestillä valokuvan koekappaleesta,

  en ymmärtänyt ennen lopputuloksen hyväksymistä antaa tarkempia ohjeita. 

Piuhat kun taitavat olla tuolla omassa pääkopassa aika pitkät; 

tuli vasta jonkun aikaa vahvistusviestin lähettämisen jälkeen mieleen, että olisihan tuohon voinut jonkun kommentinkin laittaa... 

No, tehty, mikä tehty.

Mutta kyllä nämäkin käytettyä toki tulevat.

Uusia merkkejäkin olen suunnitellut tilaavani,

mutta sitä ennen pitää vielä miettiä logo / teksti -juttu vielä kertaalleen. 

Oletko sinä tilannut omalla tekstillä tai logilla merkkejä jostakin? 

Jos olet, niin kuulisin mielelläni, mistä ja olitko tyytyväinen😊

Nyt toivottelen Sinulle aurinkoisia helmikuun lopun päiviä 

ja kaunista alkavaa kevättä 💛

Muutama kysymys sinulle blogivieraani

Hei juuri Sinä!

Sinä, joka luet tätä juuri nyt ja olet täällä vieraanani.

Kiitos, kun olet siinä ja tervetuloa!

On upeaa, kuinka moni on tässä menneen puolentoista vuoden blogin kirjoitteluni aikana

käynyt jättämässä pienen kommentin tai tervehdyksen.
Myös anonyyminä on mahdollisuus muutama sana kommenttikenttään halutessaan jättää.

Yhtä upeaa on ollut huomata, kuinka moni näyttää tilastotietojen mukaan tänne eksyneen.

Toivottavasti olette kaikki viihtyneet 💗

Vaikka ehkä tällaisen blogin puolella ei saa aikaiseksi keskusteluja, on hieno tunne saada 

jotain vastakaikua omiin päivityksiinsä, vaikka eivät nuo minun kirjoitteluni kovin syvällisiä olekaan.

Olisi myös kiva kuulla, mitä kautta sinä olet tälle blogisivulle tullut. 

Kirjoititko jonkun hakusanan googleen ja avasit sieltä otsikkolinkin, vai jonkun kuvahaun kautta, instagramin linkistä

 vai onko blogi lukemisto-listallasi, vai jotain ihan muuta reittiä?

Luetko tai silmäiletkö viimeisimmän postauksen 

vai käytkö kurkkaamassa muillekin välilehdille tai hakemiston kautta avautuvia aihepiirejä?

Olen tässä miettinyt, mihin suuntaan tämä oma blogin kirjoitteluni tästä etenee. 

Kirjoittelenko edelleen pintapuolisesti käsitöistä, leivonnaisista ja kukkasista? 

Kirjoittelenko kevyesti, yritänkö pohtia syvällisempiä, vai miten sitä jatkaisi?
Vai mentäisiinkö kuvapäiväkirjamuodossa?
Kuvia laittelen varmaan edelleenkin, sillä ne ovat alusta alkaen olleet
itselleni "se juttu".

Ohjeita en ole juuri laitellut, sillä en osaa niitä tehdä 😊

Takaraivossa siis kolkuttelee jonkunlainen uudistumisen halu,

mutta kun vanha tuttukin olisi niin turvallinen 😊

Kiitos, kun kävit ja luit tänne asti ja kiitos,

jos helpotat uteliaisuuttani antamalla muutaman vastauksen 💗

Mukavaa talvisen viikon jatkoa Sinulle
 tämän pari vuotta vanhan kuvan kera!

Tupsutehtailua

Itse tehty tekoturkistupsu

Erilaisia myssyjä ja pipoja on matkan varrella valmistunut lähinnä lasten koossa
ja ihan viime aikoina lopulta aikuisenkin päähän sopivina.
Ja, kun pipo on päässä, se kaipaa joskus kumppanikseen myös tupsun.
Onhan se silloin aika veikeän näköinen.
Monenmoista lankatupsua on matkan varrella väännetty ja onnistumisaste on ollut milloin mitäkin.
Yleensä kuitenkin sentään ihan kelvollisia.
Lankatupsuja on ollut kiva askarrella myös lasten kanssa ja niistä on saanut monenmoista
jännää aikaiseksi, punatulkuista kirjanmerkkeihin joulukuusen koristeista puhumattakaan.

Monen kaupasta ostetun pipon, ja enenevässä määrin myös käsin tehdyn pipon,
päälaella näkyy kuitenkin keikkuvan pörröinen tekoturkistupsu.
Ja käyväthän ne vaikka huivien tai avaimenperienkin koristeeksi.
Tuota huivijuttua pitäisi itse asiassa itsekin kokeilla 😊



Ostetut valmistupsut ovat mielestäni suhteettoman kalliita,
joten olen selaillut netistä ulkomaisia käsityösivustoja,
mutta toistaiseksi en ole päätynyt valmiita tupsuja tilailemaan.
Pari Kehrän tupsun olen ostanut, mutta en ole ihan vakuuttunut niiden laadusta.

Viime talvena innostuin tekemään itse tekoturkistupsuja ja
googlailemalla löytyi hyvinkin nopeasti tekoturkistupsun teko-ohje.

Olen parisen kertaa käynyt Eurokankaassa varta vasten tekoturkistostoksilla.
Alun perin menin hakemaan beigeä ja valkoista tekoturkista, sellaista, jossa olisi eri sävyjä
ja osa "karvoista" pitempiä, jotta tupsut olisivat ilmeikkäämpiä ja aidomman näköisiä.

Mutta valikoima olikin yllättävän suppea,
joten ensimmäisellä kerralla lähdin kaupasta mukanani kaksi 15 senttimetrin levyistä soiroa mustaa ja harmaata turkista.
Toisella kerralla mukaan lähti puolestaan 10 cm soiro valkoista.
Noiden turkisten karva on suhteellisen tasapituista ja noin kolme senttiä pitkää. 

Nuorehko naismyyjä oli asiantunteva ja antoi jotain hyviä neuvoja sekä tupsuihin, 

että muihin suunnittelemiini ompeluprojekteihini liittyen.

Tekoturkistupsun tekeminen

Piirsin kangasliidulla kahvikupin aluslautasta ja kahta eri kokoista mukia apuna käyttäen

turkisten nurjalle puolelle ympyröitä, jotka leikkasin pienillä saksien liikkeillä.

Tärkeää on nimenomaan pitää koko ajan saksien turkispuolella oleva terä karvan juuressa,

jotta ei vahingossa tule leikanneeksi viereisiä karvoja lyhyiksi.

Tämän jälkeen ompelin vajaan sentin päähän ympyrän reunasta harsinpistoja vahvalla puuvillalangalla

ja kiristin tupsun kiinni ja lopuksi tein vielä tiukan solmun.
Myyjän mukaan tupsua ei tarvitse täyttää, sillä siitä tulee muutenkin riittävän muhkea.
Päädyin kuitenkin täyttämään osan tupsuista kevyesti,
sillä varsinkin isompana niin niistä tuli vähän täytettynä mielestäni tasaisempia ja pyöreämpiä.
Täytteenä käytin joissakin tupsuissa tupsun teossa ylijääneiä pieniä tekoturkispaloja
ja joissakin askarteluvanua.
Toki ovat kevyempiä ja ehkäpä tosiaan ihan riittävän hyviä myös ilman täytettä,
pienimmät tupsut ainakin.
Lopuksi laitoin vielä samasta puuvillalangasta kaksinkertaiset kiinnitysnarut,
joilla tupsun voi kiinnittää pipoon,
tai ihan minne haluaakaan ja tupsu on kuitenkin irrotettavissa esimerkiksi pesun ajaksi.

Tässä vielä linkkejä muutamiin teksteihini, joissa näitä, ja muitakin, tekemiäni tupsuja on näkynyt:
Valepalmikkomyssy, Valkoinen pipo, Joulutossut, Pienelle pehmeää, Lapsen myssy ja tuubihuivi.
Ja kaikista viimeisimpänä Pipottelua.



Pientä harjoittelua vielä ja sitten alkaa näiden tuotekehittely olla huipussaan 😀
❅
Kivoja kevättalvisia päiviä Sinulle
eteläisen Suomen vesisateesta!
❅

Pipottelua

En ole yhtään pipoihminen.
Sitä on tullut hoettua tänä(kin) talvena useamman kerran.

Ja arvaapa vain, kenelle olen neulonut kaksi tummanharmaata pipoa.

Aivan oikein - itselleni tietysti 😊

Tupsupipo

Sitä näköjään vanhetessaan alkaa olla aiempaa viluisempi.
Kylmä ottaa päähän, ihan sananmukaisesti,
vaikka tänä talvena onkin ollut todella oudon leutoa.
Ruusutkin rupesivat työntämään uutta kasvua tammikuun puolessa välissä
ja lämpötila on ollut plussalla valtaosan talvesta.
Joten eipä auttanut muu kuin aiemmasta turhautumisesta ja valkoisen pipon syndroomasta huolimatta kokeilla uudestaan.
Kuvion mietin uusiksi valkoiseen pipoon verrattuna ja silmukkamääräkin muokkaantui ylöspäin.

Pipo on neulottu 40 cm pitkillä 3 pyöröpuikoilla Dropsin Merino Extra Fine -langasta.
Silmukoita oli tällä kertaa 104.
Resori on noin 6 cm korkea ja se on neulottu 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustinneuleena.
Kierroksia resorissa on  17 ja korkeutta noin 6 cm.
Itse pipon kuvio on eräänlainen versio ns. kennokuviosta ja jaollinen neljällä.
Tuossa alla olevassa kuvion mallissa tummat ruudut ovat nurjia silmukoita ja valkoiset oikeita.



Pipon korkeus ennen kavennuksia on 22 cm.
Tällöin päälaelle jää hieman löysää ennen tupsua.
Kavennus on tehty ns. ruttukavennuksena, eli kavennukset on tehty kahdella viimeisellä kierroksella.
Molemmilla kavennuskierroksella on neulottu koko matkan ajan kaksi oikein yhteen.
Jäljelle jääneiden silmukoiden läpi on vedetty lanka, kiristetty ja päätelty.



Pipon valmistumisen jälkeen pääsin tupsun tekoon.
Tupsun olen itse tehnyt, kuten monta muutakin tupsua viime aikojen neulomuksiini.
Olen tosiaan tähän mennessä tehnyt lankatupsujen lisäksi harmaita ja mustia tekoturkistupsuja
pipoihin.
Tästä pääset katsomaan reilun vuoden takaista neulomaani pipoa ja sen tupsuvariaatioita 😊

Merinovillainen pipo

Toinen myssy tuli myös tehtyä ihan saman tien, koska kyseistä lankaa jäi juuri yhden pipon verran yli. 

Tässäkin myssyssä silmukoita on 104, vaikka jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut pudottaa silmukkamäärä 102:een 

ihan vain käytön tuoman venymisen kompensoimiseksi.

No, kaikessa innostuksen huumassa se jäi tekemättä 😉

Tähän myssyversioon tein vähän yksinkertaisemman kuvion, 

joka osoittautui yllättävän hankalaksi, kun menin laskuissa sekaisin vähän väliä.

Tumman langan neulominen iltahämärässä telkkaria katsellessa ei ihan toiminut...

mutta valmistakin tuli lopulta. 

Tässä alla vielä tämän pipoversion yksinkertainen kahdella jaollinen kuviomalli, 

joten ei kun kokeilemaan 😊

Harmaat ruudut nurjia ja valkoiset oikeita silmukoita

Mukavia helmikuisia päiviä Sinulle
- ehkä pipoakin vielä tarvitaan 💙