sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Tunnelmointia


Odotan Joulua.
Joulu on valon juhla ja näin ikävän harmaana syksynä joulua odottaa normaaliakin kovemmin.
Ehkä syy on osittain siinä, että päivä alkaa joululta pidentyä 
ja tammikuussa mennään jo kohti kevättä - ja valoa.


Ihan marraskuun alussa näyttäytyi vielä matalalta paistava syysaurinko, 
joka valaisi kodin kauniisti. Suorastaan häikäisi.
Oli pakko tarttua kameraan ja ikuistaa auringonsäteet syystähdessä, 
jolla nimellä itselle tuttua joulutähteä on kaupoissa tänä syksynä myyty.


Näinä päivinä sen sijaan kotia valaiset kynttilät ja valosarjat, 
joita olen jo usean viikon ajan polttanut.


Muutama pieni havunoksa sisällä toi heti suloisen havuntuoksun - joulun tuoksun.
Tuoksumuisto lapsuudesta, 
kun pimeänä joulunalusiltana koristelin mummon kanssa 
joulukuusta ja sen jälkeen piirtelin kuusen aitojen kynttilöiden loisteessa viereisen lipaston ääressä
piparkakkumuotteja hyväksi käyttäen  paperipipareita. 
Niitä sitten tarjoilin äidille ja isovanhemmille.


Kuinka paljon tuosta onkaan aikaa vierähtänyt.
Väliin mahtuu niin paljon.
Kuitenkin ehkä jo tuolloin syntynyt lapsen rakkaus kynttilöihin ja jouluun on ja pysyy.



Vaikka meillä on kotona hyvin vähän ns. bling blingiä,
löytyy meiltä kuitenkin muutama kristalliesine.
Ja, kun syysauringon säteet osuivat kristalliseen kynttilänjalkaan
ja kun pöydän pinta oli täynnä heijastuksia,
mitäpä minä tein muuta kuin hain kiireesti kameran ja otin kuvan jos toisenkin.
Ihan eivät taidot riittäneet todenmukaisen lopputuloksen aikaan saamiseen,
mutta tulipahan kuvattua.
Valon leikki yhtä hyvin auringonsäteissä kuin kynttilöissäkin
on jotain, mikä minut pysäyttää.



Kaunista marraskuun jatkoa ja valoisaa mieltä 💛


torstai 8. marraskuuta 2018

Lämpimät lapaset

Sain kesällä Viron tuliaisina paksua villasekoitelankaa.
Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä niistä sukat (yllätys, yllätys),
mutta päädyin lopulta lapasiin.


Paksut kirjoneulelapaset

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun aloitin tekemään itselleni ja matkan varrella saaja muuttui.
Koska neuloin 3,5 puikoilla paksusta langasta kirjoneuletta, neuloksesta tuli jämäkämpi,
kuin alunperin olin ajatellut ja lopputuloksesta siis aiottua pienempi. 
Alkuperäinen puikkosuositus kun taisi olla 4-5.



Ehkä juuri siksi, että alkuperäinen ajatus meni pieleen,
lapasten tekeminen kesti monta viikkoa.
Odottivat siis ihan liian kauan toisten projektien valmistumista ja omaa vuoroaan,
kunnes sain päätettyä, että en pura niitä, vaan tytär saa jälleen uudet lapaset.
On se vaan kumma, miten joskus jää joku hyvin yksinkertainen asia vaivaamaan,
tehdäkö niin vai näin!
Onneksi ei ole isompia ongelmia.


Lapasten kuvio on yksinkertainen,
 joten se on helppo tehdä ja toimii hyvin tämän tyyppisessä neuleessa.


Tässä lapasen kuviokaavio. Kuvio on jaollinen neljällä ja kokonaiskuvion korkeus on 16 silmukkaa.
Kuvion voi kuitenkin aloittaa ja lopettaa mistä kohtaa tahansa
ja se on siitä syystä helposti mitoitettavissa eri kokoisiin neuleisiin sopivaksi.
Muuten lapaset on pieniä mitoitusmuutoksia lukuunottamatta neulottu pääasiassa ns. aukkopeukalolapasten perusmallilla,
johon ohje löytyy mm. Novitan sivuilta.



Tytär sai siis jälleen uudet lämpöiset lapaset.
Onneksi kelpasivat 😊
Lankaa jäi yli sen verran, että niistä syntyy toiset vaikkapa isommat lapaset
esimerkiksi päinvastaisella värityksellä.
Ehkäpä itselleni...



Talvi on jo paikoin saapunut, vaikka meillä täällä etelässä se antaa odotuttaa itseään
ja samalla myös paksujen lapasten pakkaskelit ovat vielä edessäpäin.
Siitä huolimatta, tai juuri siksi,
on hyvä aika tunnelmoida kynttilöiden ja valosarjojen loisteessa
ja aloittaa hiljalleen loppuvuoden hämyisään tunnelmaan  laskeutuminen.




Lämpöä marraskuuhun 💙

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Sydämellistä

Juuri nyt on niin aurinkoinen marraskuun sunnuntai.
Voiko sellaista olla?
Omassa mielessäni yhdistän marraskuuhun harmauden, mustan maan ja vesisateen.
Ja oma mieli on sen mukainen.
Totuuden nimessä on toki todettava, että ei ole montaa päivää, 
kun keli täällä eteläisessä Suomessa oli nimenomaan tuollainen perinteisen marraskuinen
 ja itse asiassa ensi viikon ennusteet lupaavat vastaavan myös palaavan ensi viikolle.
Mutta tänään nautimme auringosta ☀ 

Virkattu sydän

Näin syksyllä on kiva tunnelmoida kynttilän valossa 
ja huomio kiinnittyy ainakin itselläni taas enemmän sisällä tapahtuviin asioihin 
ja kauniisiin sisustusjuttuihin.
Eikä niiden tarvitse olla niin isoja asioita, kalliita tai muodikkaita, 
vaan usein jokin pieni asia piristää. 
Omalla kohdallani marraskuu on viime vuosina ollut ajankohta, jolloin mielessä pyörii hyvin monenlaisia asioita. 
Ja kun työviikotkin ovat hektisiä ja illat lyhyitä, 
sitä tuntee elävänsä enemmän juuri viikonloppuisin, 
jolloin on aikaa käsitöille ja muille pienille omille jutuille.



Olen vuosien mittaan virkannut eri malleilla ja väreillä "sisustussydämiä".
Näissä kuvissa on mukana yhdenlaisia, omasta mielestäni kaikkein helpoiten toteutettavia.
Sydämistä voi tehdä asetelmia, koristella lahjapaketteja, 
laittaa vaikkapa juuttinarua tai silkkinauhaa ripustuslenkiksi ja 
käyttää somisteena sisälle tuodussa kauniissa oksassa tai vaikka joulukuusessa.


Nämä sydämet on virkattu kiinteillä silmukoilla puuvillalangasta.
Silmukoiden ja kerrosten määrää muuttamalla myös sydämen koko muuttuu.
Kaksi virkattua sydäntä yhdistetään reunoistaan virkkaamalla kiinteitä sydämiä reunojen ympäri.
Vähän ennen kuin sydän on kokonaan suljettu, sisään laitetaan täytteeksi askarteluvanua, 
jolloin sydämen voi myös tarvittaessa pestä käsin.
Lankaa vaihtamalla myös sydämen luonne muuttuu; 
valkoisesta pörrölangasta saa aikaiseksi herkän lumisydämen ja juuttilangasta rosoista kauneutta.



Meillä loppuvuoden juhla-aikaan laskeudutaan hiljalleen ja 
tulevasta joulusta muistuttavia tunnelmanluojia on ilmaantunut paikoilleen 
itse asiassa on pitkin syksyä. 
Kynttilän liekkiä katsoessa kiire häviää ja ajatukset rauhoittuvat.


Sydämellistä marraskuuta 💜

torstai 1. marraskuuta 2018

Halloween


Soppaa.
Padallinen kakkuvelhon keitoksia.

Halloween-kakku

Hurjia ja kammottavia naamiaisasuja ja -meikkejä näkyy nyt medioissa 
upeista leivonnaisista puhumattakaan. 
Vaikka Halloween-kuvat ovat omalla tavallaan pelottavia, ei voi olla
ihailematta meikkien ja leivonnaisten taidokkuutta. 
Monet on todellakin tehty aikaa ja vaivaa säästämättä.


Halloween on juhla, jota meillä ei varsinaisesti vietetä. 
Mutta koska vaihtelu virkistää myös leivonnaisissa, 
niin miksipä sitä ei voisi kerran vuodesta vaikkapa noidan padasta syödä 😊


 Tyttären tekemässä Halloween-kakussa kelluvat mustekalan lonkerot, silmämuna ja 
ranskalaisen manikyyrin saanut sormi yhdessä lepakon kanssa.
Vahtina padan reunalla mustanpuhuva hämähäkki.
Kakku vaati jälleen aikaa ja paneutumista, ja mielestäni se myös kannatti.
Ja, on se vaan karmean näköinen.



Keiton ainekset on tehty sokeri- ja muotoilumassasta sekä värjätty elintarvikeväreillä.
Liemenä puolestaan on kermavaahtoa.
Pata ja muut mustat osat on maalattu PME Airbrush -kynällä suihkuttaen, 
jolloin koko massaa ei tarvinnut värjätä ja pinnasta tuli rautapataa muistuttavan elävä.



Halloween-kakkumme hyytävän pinnan alta paljastui kuitenkin herkullinen yllätys - 
appelsiinitäytteinen suklaakakku.
Kakussa on mehevä ja aito appelsiinin maku,
joka saatiin aikaan kostuttamalla kakkua aidolla vastapuristetulla appelsiinin mehulla sekä käyttämällä appelsiinia ja mehua täytteessä.
Ihan parasta!


On se jännä, miten ihminen reagoi, kun näkö- ja makuaisti eivät täsmää.
Jotenkin sitä on ihan ihmeissään, 
kun perinteisesti ajateltuna ei niin herkullisen näköisen makumaailma on
ihan erilainen, mitä kuoren kammotukset antavat olettaa 😄


sunnuntai 28. lokakuuta 2018

SikSak


On hienoa, että perinteiset lastenneuleet kiinnostavat myös 
tämän päivän vanhempia.
Yksi parhaista ja käytännöllisimmistä myssyistä vauvan päätä lämmittämään
on perinteinen siksak-myssy.
Kun lämpötila ei ole paljoa pakkasella, tai paljon vaunuissa nukkuvana,
pikkuinen ei välttämättä toppahattua tai muuta liian paksua hattua tarvitse, 
sillä jos tulee liian kuuma, on olo tukala ja itku tulee helposti.
Siksi minun mielestäni hengittävästä luonnonkuidusta valmistettu päähine on paras.


Myssy istuu hyvin päähän ja suojaa kunnolla korvia ja myös pientä otsaa.
Kovemmilla pakkasilla tai kovallla tuulella alla voi 
käyttää ohempaa kypärämyssyä, jolloin pikkuinen pysyy vielä lämpimämpänä.



Tällainen siksak-neule on helppoa, mutta helppouteen tuudittautuessa 
unohtuu lähes poikkeuksetta kerrosten laskeminen.
Jälkikäteen niitä sitten olen laskeskellut ja itsekseni manaillut, 
kunnes älysin ottaa käyttöön synttärilahjaksi saamani kerroslaskurin 😊

Vauvan myssy

Olen jo aiemmin todennut, kuinka kiva näitä on neuloa. 
Langan laatu ja paksuus määrittelevät suoraan, millaiseen käyttöön ja mihin vuodenaikaaan myssy sopii parhaiten.
Lankana on tällä kertaa paksuhko Novitan Baby Wool -merinolanka ja myssystä tuli noin 6-12 kk
ikäiselle lapselle sopiva. Malli on siitä hyvä, että se joustaa, joten myssy sopii pitkään.
Neulottu 3 puikoilla, eli langan ohjearvoa vähän ohuemmilla, 
jotta neulos on riittävän napakkaa.


En ollutkaan aikoihin tehnyt tupsuja, joten nyt oli hyvä aika kerrata
tupsuntekotaitokin. Jossain on ostettuna muoviset tupsuntekovälineetkin, mutta
koska niitä ei nyt tarvitessa sitten tietenkään löytynyt, päädyin
tekemään tupsutkin ihan perinteisesti;
leikkasin ohuesta pahvista kaksi ympyrää ja niihin lovet ja kieputin lankaa niiden ympärille.
Langalla kiinni sekä pientä tasaamista lopuksi ja niin olivat tupsutkin valmiit.

Siksak-myssy
Mietin pitkään, laitanko yhden vai kaksi tupsua.
Mutta kaksi tupsua antaa jotenkin vielä söötimmän ilmeen myssylle,
joten sellaisilla viritelmillä siis varustettiin tämä myssy.


Myssy on kuvattu lokakuun alun lempeässä ilta-auringossa, joka toistaa
langan värit yllättävän hyvin. 



Mukavia lokakuun loppupäiviä
💜


torstai 25. lokakuuta 2018

Sitruunapiiraset

Mikä onkaan ihanampaa kylmänä, pimeänä loppusyksyn iltana, 
kun tulla töistä kotiin ja aistia heti ovella suloinen leivonnaisten tuoksu!


Aina kokeilunhaluinen tyttöni mun oli tehnyt muropohjaisia sitruunapiirasia muffinssivuoissa
mukaillen bebe-leivosten makumaailmaa. 
Muropohjan päällä on raikas sitruunainen hilloke, 
jonka päällä sitruunavaniljakreemi.
Reseptiä näihin ei ole, vaan hän oli leiponut nämä "omasta päästään". 
Ei olisi minulta onnistunut, sillä kuulun niihin, jotka noudattavat leivonnassa ja ruoanlaitossa 
reseptiä pilkun tarkasti. 


Ja tottakai minä halusin ikuistaa leivonnaiset valokuviin, vaikka
luonnonvaloa ei ollutkaan käytettävissä ja sävyt eivät ihan täsmälliset olekaan. 
Mutta riittävästi sinnepäin kuitenkin


Pienet piiraset olivat saaneet valkean tomusokerihunnun ja 
koristeekseen sekä makeutta taittamaan hasselpähkinän.
Olikin herkullinen yhdistelmä.
Ja vaikka makeita olivat, upposivat ne todella pian parempiin suihin.


Milloinkahan leivontainnostus iskisi minuunkin? 
Joulu on tulossa ja reseptejä on ihana lukea ja niiden kuvia vieläkin ihanampi katsella. 
Mutta, että ihan itse tekemään ... jaa-a. 


Tämän lokakuun alun rantakuvan myötä 
toivotan kaunista loppuviikkoa 💜

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Vastavärejä


Vastakohdat täydentävät toisiaan, sanotaan.
Koulussa aikoinaan oli opeteltava väriympyrä ja sen mukana vastavärit.
Opettaja sanoi, että paitsi samansävyiset, myös vastavärit sopivat yhteen.
Olen itse ollut hillittyjen värien ystävä aina ja olen sitä edelleenkin.
Siitä huolimatta kaupan lankahyllyllä silmät osuvat ensimmäisenä voimakkaan värisiin lankakeriin.
Niin kävi myös loppukesästä, kun syksyn uudet langat tulivat kauppoihin.
Tuolloin mukaan lähti myös kerä violetin ja keltaisen sävyjä sisältävää Novitan 7 veljestä Polarista.

Vastavärisukat
Kyllä minä tätä lankaa pitkään olen käsissäni pyöritellyt ja 
kerran tuossa aiemmin loppukesästä siitä jopa yksivärisen langan kanssa yrittänyt raitasukat tehdä.
Mutta ei, ei vaan miellyttänyt silmää.


Koska lanka ja se, että en saanut siitä mitään järkevää aikaiseksi, häiritsi minua, 
päädyin neulomaan siitä itselleni varrettomat perussukat. 
Muutaman tuumaustauon kyllä tarvitsin matkan varrella,
mutta koska kesken olevia neuleita on tälläkin hetkellä tuolla ihan riittävästi,
vein nämä vauhdilla loppuun, kun kerran olin päättänyt ne tehdä.


Ja, vaikka lopputuloksen ulkonäkö ei edelleenkään ole ihan "minua", ei niistä nyt
sitten kuitenkaan ihan mahdottomat tulleet.

Syysasteri

Samalla heräsin huomaamaan, että näinhän se on, vastavärit täydentävät toisiaan.
Upeasti syysauringossa kukkiva syysasteri esimerkiksi, mitäpä muuta sen kukinnoissa onkaan kuin vastavärejä - keltaista ja violettia.


Ja kauniistihan nuo värit sopivat toisiinsa sukissa 
ja hehkuvat loistavina myös lokakuisen auringon valossa.


Syksy on nyt täällä ja ilmat viilenevät ja illat pimenevät vauhdilla.
Mikäpä lämmittäisi viluvarpaita paremmin kuin auringonsäteistä
muistuttavat paksut villasukat 😊


Mitä mieltä olet näistä väreistä?


Kaunista lokakuista sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa 💛💜

tiistai 16. lokakuuta 2018

Syksyn makea herkku

Se tunne, 
kun on kauan halunnut jotain ja sitten sen saa.


Paljonhan sitä olisi, mitä mieli tekisi, isompaa ja pienempää, kalliimpaa ja edullisempaa.
Mutta useinmiten iloa tuottavat yksinkertaiset pienet arjen luksushetket.
Kuten herkkuhetki kotona leivotun herkun parissa,
varsinkin, kun se herkku on jonkun muun tekemä. 


Yksi tuollainen kauan, viime vuoden syksystä asti, odotettu asia minulla oli puolukkakinuskikakku.
Makuyhdistelmä ja siitä jäänyt makumuisto olivat niin voimakkaita,
että odotin uusintaa kuin kuuta nousevaa.


Ja, kuten meillä nykyään lähes poikkeuksetta, leipuri en ollut minä, vaan ihana tyttöni. 
Olin siis esittänyt jo aiemmin toiveen,
että hän teksisi tänäkin syksynä samantyyppisen kinuskikermavaahdolla
kuorrutetun puolukkakakun kuin viime syksynä.
Mutta, koska uusia asioita on kiva kokeilla,
tyttö päätyi tekemään edellisvuotiseen verrattuna uudenlaisen version.

Puolukkakinuskikakku

Hän toteutti kakun muokkaamalla Kinuskikissan Puolukkamuffinsit kinuskikuorrutteella -ohjetta ja ideoi aivan ihanan syyskakun.



Kuohkeaa kakkua, jossa sisällä reilusti raikkaita puolukoita.
Päällä kerros itse tehtyä kinuskia 
sekä lisäksi vielä aimo annos aivan ihanaa laktoosittomasta Valio Eila vispikermasta 
ja kotitekoisesta kinuskista tehtyä samettista kinuskikermaa. 
Ja kaiken kruununa lisäksi kirpakkaa puolukkaa ja Fazerin Marianne-kuulia.


Ja, vaikka kakku olikin erilainen kuin vuosi sitten, erittäin hyvää oli tämän vuotinenkin.
Kannattaa siis aina kokeilla jotain uutta.

Niin se vaan ilo tulee pienistä isoista asioista,
käsillä tekemisestä, kauniista asioista, itsensä toteuttamisesta, 
herkkuhetkestä rakkaiden kanssa, 


Ihanaa viikon jatkoa 💙