lauantai 27. tammikuuta 2024

Sittku - muttku


Sitten kun.... Mutta kun... 

Sittku on kesä... Sittku on olen laihempi... Sittku minulla on enemmän rahaa... Sittku lapset ovat isompia... Sittku olen siivonnut...Sittku en ole väsynyt... Sittku on aikaa... Sittku joulu on ohi, minä en syö suklaata... Sittku ja sittku - siitä seuraa mutta kun - muttku.

Muttku sitä suklaata vielä on... Muttku just nyt ei jaksa... Nyt olis hyvä hetki, muttku... Muttku lapset ovat vielä pieniä... Muttku lapset ovat jo niin isoja... Muttku minä olen tämmönen... Muttku täällä on niin sekaista... Muttku ei ole riittävästi rahaa... Muttku tuo on väärän värinen... 

Kuulostaako yhtään tutulta? 



Kuinka sietää keskeneräisyyttä? Sitä, että ei ole täydellinen, vaikka ehkä haluaisi. No, kun ikää tulee, tulee (useinmiten) myös enemmän ymmärrystä, että kaikki muuttuu koko ajan ja harvempi asia tulee koskaan täysin valmiiksi - ainakaan, jos puhutaan vähän epämääräisemmistä asioista kuin kahvin keittäminen tai sukan loppuun neulominen, mikä toki saattaa olla joskus pitkän tien takana sekin. 

Ihminen on harvemmin tyytyväinen juuri tähän hetkeen. Miksi? Minulla ei ole vastausta, vaikka tiedän, että asian tiimoilta on tehty tutkimuksia ja teeman ympärillä pyörii monenlaista valmennusta. Ajattelen kuitenkin, että asian avain on itse kunkin korvien välissä. Aina voidaan syyttää ympäristöä ja totuuden nimissä on sanottava, että tokihan sillä on vaikutusta. Usein paljonkin. Mutta silti, viime kädessä, jos joku voi asiaan vaikuttaa, se on yksilö itse. 

No, menemättä syvällisempiin - niihin ei nyt rahkeet riitä - mietin tuota sittku-muttku -kuviota, joka tuntuu ainakin itselläni olevan sisäänkirjoitettu toimintamalli. Arki kulkee, mutta muutosta ei tule, koska sittku-muttku. Ärsyttävää? On se. Jo nuo sanatkin itsessään ärsyttävät, kun niitä toistelee. 

Mutta kuinka usein sitä ihan rehellisesti sanottuna yllättääkään itsensä toistelemassa noita tai vastaavia, hakemassa tekosyitä tai niitä oikeita syitä, miksi joku asia ei onnistu, miksi sitä ei voi toteuttaa, mistä johtuu epäonnistuminen tai miksi joku asia on niin kuin se nyt on. 

Kuinka minä nauttisinkaan, jos osaisin elää hetkessä ja näkisin hopeareunuksen joka pilven reunassa, en murehtisi huomisesta tästä päivästä puhumattakaan. Enkä siitä, millainen olen tai en ole muiden mielestä, omasta mielestäni puhumattakaan.

Muttku - Niin, mutta kun en ole oppinut uskomaan kehuihin tai luottamaan, että osaan, vaikka osaankin ja olen kuitenkin tähän ikään mennessä huomannut, että kyllä ne asiat aina vaan jotenkin järjestyvät. Liekö syynä, että minun lapsuudessani ja nuoruudessani ei juuri kehuttu, että ei ylpistyisi. Mieluiten etsittiin kaikki heikkoudet, jotka nostettiin tikun nokkaan ja vahvuudet vaiettin kuoliaiksi.

Ehkäpä juuri tuo on osasyynä siihen, että en myöskään ole oppinut puhumaan itselleni kunnioittavasti, Ja se on asia, mitä yritän harjoitella. Ilman mitään muttia. 

Jospa sittku - muttku muuttuisi nytku tai Kyllä, koska 🌞🌷



Nytku - Nyt kun nuo yllä olevissa kuvissa olevat suklaat on syötä ja pukoilla olleet pikkusukat neulottu (laitan kuvia niistä erikseen myöhemmin), on olo itse asiassa ihan tyytyväinen. Tyytyväinen siihen, että jotain pitkään kesken ollutta on valmistunut ja käsityökorista jälleen yksi keskeneräinen neule saatettu valmiiksi ennen kuin aloitin uuden. 

Nyt kun työelämässä puhaltaa navakka tuuli ja oma tieni vie kohti uutta, olo on sekä seesteinen että kaoottinen yhtä aikaa. Ajatukset poukkoilevat siellä täällä pakokauhusta kihelmöivään positiiviseen jännitykseen. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että minä pystyn ja osaan. Ja toistaiseksi yritän pitää ne muttku-ajatukset poissa ihan tietoisesti ja puhua itselleni, välillä ihan peilistä silmiin katsomalla, että hyvin se menee, sinä monesta selvinnyt vahva nainen osaat ja pystyt 🤍 Kyllä!


Kauniita tammikuun lopun päiviä!

Uskotaan itseemme ilman muttia🌷



lauantai 20. tammikuuta 2024

Kesää kohti


Taas alkaa olla se aika vuodesta, jolloin ainakin itselläni alkaa kevään odotus olla jo kova.

Vaikka ulkona on pakkasta ja talvi jatkuu vielä piiitkäään, yllätän itseni yhä useammin selailemasta sekä puhelimesta että tietokoneelta kesäkuvia ja selailemasta kukkiin taai pihaan liittyviä kirjoja tai verkkosivustoja. 

Kokosin sitten tähän viime kesänä heinä-elokuun vaihteessa ottamiani kuvia siemenestä kylvetyistä malvikeista. Minulla on yhden pihavalon ympärillä epämääräisen muotoinen pieni istutusalue, jonka yhdellä reunalla on kaksi valkoista pensashanhikkia ja niitä vastapäätä toisella puolella pallohortensia. Niiden väliin jää hieman tyhjää aluetta, johon sitten kaadoin kaksi pussillista malvikin siemeniä. Toisen valkoisia ja toisen vaaleanpunaisia. Hyvin ne kasvoivat, vaikka alkukesästä sai olla tarkkana, etteivät taimen alut kuivu korpuiksi alkukesän helteissä.



Malvikin kierteiset nuput ovat myös todella kauniita.




Välillä satoikin ja muistelen, että loppukesä olikin alkukesään huomattavasti sateisempi. Kävin silloin tällöin sateen jälkeen kuvaamassa kukkien ja lehtien päällä olevia pisaroita. Noina hetkinä olisin kyllä kaivannut parempaa, valovoimaisempaa ja makrokuvaukseen pystyvää kameraa.





Tällainen pikainen postaus tällä kertaa :)

Kesäkuvien katselu jatkuu.

🌞

Aurinkoisia talvipäiviä kesätaivaan myötä!



 

lauantai 13. tammikuuta 2024

Vihdoinkin valmis

 


Aurinkoista tammikuista viikonloppua! Pakkassäässä mennään, vaikka onneksi kylmyys on jonkun verran hellittänyt kuukauden alun lukemista. Koska talvi pitää meitä edelleen tiukassa otteessaan, villaisten neuleiden neulominen on tuntunut hyvinkin luontevalta ajankululta viime viikkoina. Tosin, ja rehellisesti sanottuna, minähän neulon nimenomaan kesähelteellä tummasta villalangasta ulkona (kun muuten ei oikein hyvin näe). Ja toki muutenkin, en oikein muita kuin villa(sekoite)neuleita osaakaan neuloa. Muista langoista sitten virkkaan ;)

Minulla on kaksi perinteistä isohkoa kahvallista pajukoria käsityökoreina ja niistä toisen vakiosijoituspaikka on olohuoneessa ikkunaa lähinnä olevan nojatuolin vieressä. Toinen on sitten enemmän kuljeskelevaa sorttia ja siirtyy mukanani minne minäkin, jos sillä päällä olen. Mutta se "ongelma" molemmissa on, että ne "keräävät" uumeniinsa pieniin pussukoihin tai jopa ihan irralleen, keskeneräisiä käsitöitä, aloitettuja lankakeriä sekä "kadonneita" virkkuukoukkuja ja puikkoja. Kummallista... Tunnistaako teistä joku vastaavaa ilmiötä?

Ja kun kori alkaa olla niin täynnä, että en sieltä enää mitään löydä, nostan korin/korit eteeni pöydälle tai sohvalle ja alan nostella sieltä sekä aloittamista vaille valmiita että oikeasti lähes valmiita (tai ainakin puoliväliin tehtyjä) käsitöitä.

Yhdellä tällaisella löytöretkellä löysin toisen korin pohjalta pienessä muovipussissa olevan harmaan huivin alun. Olin aloittanut sen muistaakseni pari vuotta sitten syksyllä. Alussa se eteni nopeasti, mutta sitten jostain syystä jäi jumittamaan. Viime talvena tein siihen muutaman kierroksen, mutta taas se jäi. Luulen, että jumitus johtui ehkä siitä, että huiville ei ole minkäänlaista ohjetta, vaan aloin tekemään sitä ihan summittaisesti. Muistan, että suunnittelin silloin laativani sille ihan oman ohjeenkin. Pitkän etsinnän jälkeen löysinkin yhdestä muistivihostani aloitettua suunnitelmaa. Mutta se oli (tietenkin) jäänyt kesken, enkä muistanut, miten olin ajatellut kavennukset ja levennykset, kuvioista puhumattakaan. Siksipä tällä korin uumeniin suuntautuvalla retkelläni päätin ottaa keskeneräisen tekeleen esille ja tutkia sitä tarkemmin. Pääsin lopulta suurin piirtein kärryille, mitä olin ajatellut ja päätin, että nyt teen sen vihdoin valmiiksi. Niinpä vuoden vaihtuessa muutamana lomapäivänä neuloin huiviin epämääräisiä reikäkuvioita entisten jatkoksi ja langan loputtua loppui huivin tekeminenkin. Eli valmista tuli vihdoinkin 🤍






Langan vyöte oli hävinnyt, mutta muistelen, että se on Novitan Lumous-lankaa. Googlettamalla selvisi koostumuskin, eli siinä on 44% akryyliä, 26% polyamidia, 15% merinovillaa ja 15% alpakkaa. Neuloin sitä 4 mm pitkillä pyöröpuikoilla. Olin tuota lankaa joskus tilannut Novitalta kolme kerää ihan kokeeksi ja yhdestä kerästä tehnyt lyhyet kämmekkäät, joista ei tullut hyvät. Mutta vaikka lanka pehmeää ja kevyttä onkin, en pidä sitä mitenkään helppona tai mukavana neuloa; esimerkiksi virheiden korjaaminen purkamalla on hyvin hankalaa, koska lanka ei helposti purkaudu. Siinä ehkä toinen syy jumille. Kokonaisuudessaan huiviin meni lankaa noin vajaa 100 g eli se on hyvin kevyt ja kooltaan ihan sopivan kokoinen takin kaveriksi kaulaan kiedottavaksi. Toki, jos lankaa olisi ollut vähän enemmän, olisin kyllä tehnyt huivista hieman pidemmään, mutta en paljoa. Kostutuksen ja hyvin kevyen pingottamisen jäljiltä huivin muoto tuli vielä paremmin esille ja se myös ikäänkuin kasvoi samalla.





Yhtenä tammikuun alun pakkaspäivänä kävin sitten pihalla ottamassa huivista kuvia. Pihakuusen oksille jäätynyt raskas lumikerros oli niin kova, että kevyt metallihenkari huiveineen pysyi kiinni lumessa. En nimittäin saanut ripustettua henkaria oksaan kovan lumen takia. Vaikka päivä oli periaatteessa aurinkoinen ja taivas selkeä, eivät matalta keskelläkin päivää paistaneen auringon säteet ulottuneet maahan asti eli kuusen alaoksille ja huiviin, joten varjoisia tuli kuvistakin. Mutta kyllä niistä saa sen verran selvää, että saa huivista käsityksen, mutta ei näe kaikkia niitä lukemattomia neulontavirheitä, joita se pitää sisällään :)

🤍

Tällaista tällä kertaa. Todeta täytyy, että olen tyytyväinen, kun käsityökorissa on yksi keskeneräinen ikuisuusprojekti vähemmän :)

🤍

Kaunista talven jatkoa Sinulle ❄️

🤍







lauantai 6. tammikuuta 2024

Pehmokavereita


Onnellista alkanutta vuotta 2024!

🍀

Toivottavasti uusi vuosi on alkanut sinulla mukavasti, turvallisesti ja kaikin puolin onnellisissa merkeissä. Toivon uuden vuoden tuovan kaikkea hyvää sinulle ja meille kaikille. Toivottavasti myös isommassa kuvassa myös maailman tilanne rauhoittuisi.

Niin on ollut pakkasta, että sekä koirat että ihmiset ovat hytisseet pakollisilla ulkoilureissuilla. Onneksi on takassa voinut tulta polttaa, että on tullut vähän pehmeää lämpöä sähkölämmityksen lisäksi. Nyt, kun sähkönkin hinta on ollut välillä huippulukemissa, on tullut mietittyä normaalia enemmän omaa kulutustaankin. Ihan hirveästi ei näillä pakkasilla ole sähkölämmitteisessä talossa tehtävissä, mutta toki jotain sentään. 

Tämän pienen ihmisen pienessä kuvassa palaan käsitöiden maailmaan. Näin uuden vuoden alkajaisiksi toteutan loppuvuoden "uhkaukseni" ja laitan tänne blogiini kuvia pehmoleluista, joista viime vuoden puolella olen tehnyt ns. välipalakäsitöinä. Niiden suloinen pehmoisuus ja hellyttävät värit ovat olleet oikeaa kosketus- ja väriterapiaa stressaavan työelämän vastapainoksi 🤍


Viime kesän ja syksyn aikana innostuin hankkimaan erivärisiä pehmolankoja. Koska päätän värit omien mieltymyksieni mukaan, ne ovat pääasiassa hempeitä pastellivärejä tai sitten aika neutraaleja, vähän maanläheisiäkin. 

Olen Katian Bambi-langasta virkannut jo muutaman vuoden aikana erilaisia unileluja vähän erilaisilla toteutuksilla; Unille-yksisarvisen (kuva ihan ylinnä), Unille-nalleja ja viimeksi Unille-hauvan ja Unille-bambin, joista kuvia tässä alla:


Unille-hauva


Unille-pupu

Unille-Bambi


Koska pehmolelujen virkkausinnostus on aika laajaa, on erilaisia lankojakin tullut kivasti tarjolle. Ostin ehkä reilu vuosi sitten myös paksumpaa Alize Velluto -lankaa, jota silloin ei ollut vielä ns. joka paikassa myynnissä. Nyt sekin on yleistynyt. Se on hinnaltaan halvempaa kuin Katian Bambi. Mutta koska se on paksumpaa, niin 100 g kerässä on lankaa huomattavasti vähemmän (n. 68 m), kuin saman painoisessa Bambi-kerässä (n, 120 m), joten loppujen lopuksi hinta vs. riittoisuus menee näillä aika tasan.

Mutta siis. Vellutosta syntyi mm. pieni mintunvihreä pupu sekä erilaisilla väriyhdistelmillä hieman pulleampia lyhytlonkeroisia pehmomustekaloja. Omasta mielestäni nämä ovat aika suloisia 😊







Täytteenä näissä on laadukas polyesteritäytevanu. Silmät, suut ja nenä ovat puuvillalankaa. Täytevanu kestäisi  95 asteen pesun, mutta lanka itsessään ei, joten vaikka kaikki nämä ovat toki pesunkestäviä, mielestäni kuitenkin mieluiten käsinpesu / hienopesu matalassa lämpötilassa on fiksumpi valinta :)

Tällainen kattaus pehmeyttä tammikuun alkuun 
💗😊

Olisi myös kiva kuulla, miten sinun vuotesi on alkanut?




Hyvää loppiaista ja mukavaa alkanutta vuotta!


Nautitaan talvesta 

❄️❄️❄️



lauantai 16. joulukuuta 2023

Joulu mielessä

 

Vuosi lähenee loppuaan ja pikkuhiljaa on aika rauhoittua  joulun aikaan. Samalla voi luoda katseen olkansa yli menneeseen vuoteen ja muistella sen hyviä hetkiä, haikeita kuitenkaan unohtamatta. Vuodenvaihteen juhlapyhillä on aivan oma tunnelmansa; hämyistä, lämpöistä kynttilän valoa ja joulun tuoksuja. Ehkä on myös mahdollisuus tavata läheisiä tai vain hemmotella itseään. Odotuksetkin voivat olla korkealla tai sitten pelko, miten pyhien yli jaksaa - syystä tai toisesta.  

Joulu on ihanaa aikaa, mutta samalla on hyvä olla itselleen armollinen. Koko maailman, tai edes sen oman olemisen, ei tarvitse olla valmista ja täydellistä ennen joulua. Jos ei jaksa, ei tarvitsekaan 🤍 Ja jos jaksaa, mikään ei estä nauttimasta ja touhuamasta täysin palkein 😊 Joulu tulee ja menee ihan kuten muutkin päivät. 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän joulua odotan. Tai ehkä se ei niinkään johdu iästä, vaan siitä, että ei ole niitä pienten lasten odotusta hehkuvia kasvoja ympärillä, joista aiemmin joulun tunnelma muodostui. Nyt sitä tunnelmaa hakee joululaulujen, kynttilän valon ja vain olemisen kautta. Siivoamiset jäävät minimiin tämänkin joulun alla, mutta siitä huolimatta on kiva laittaa kohtuudella joulukoristeita kotiin. Niitä samoja, joita on käytetty vuosikausia. Uusia en ole hankkinut. 




En malta olla kertomatta kuulumisia myös käsityörintamalta. Neuloin aika paljon villasukkia kesällä ja alkusyksystä. Vauhti on kuitenkin hiipunut loppuvuotta kohden ja olen viettänyt monia päiviä peräkkäin niin, että minulla ei ole ollut mitään käsitöihin viittaavaa käsissäni tai edes lähettyvillä. Ihan hyvä oikeastaan niin. Kohtuus nimittäin kaikessa 😊Laitan tähän kuitenkin mukaan pari kuvaa syksyllä valmistuneista sukista:

Yllä olevassa kuvassa näkyvät raitasukat neuloin alkusyksystä Novitan 7 Veljestä -langasta ja sukat pääsivät uudelle omistajalle joku aika sitten. 

Alla olevat Drops Nord - alpakkasekoitelangasta neulotut ohuehkot sukat päätyvät todennäköisesti joulupakettiin. 



Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.

Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.

Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.

– Z.Topelius –


🎄❤️🎄

Oikein ihanaa ja lämminhenkistä Joulun aikaa Sinulle!


sunnuntai 19. marraskuuta 2023

Pikkujuttuja ja kuluneen syksyn kuulumisia



Uskomatonta, miten aika menee nopeasti. Monta kertaa on ollut tarkoitus tarttua "härkää sarvista" ja alkaa kirjoittaa tänne kuulumisia. Aina vaan on tullut tilalle jotain muuta. Mutta jos nyt  🤍

Kulunut syksy painottui käsitöiden suhteen pieniin juttuihin. Muutamia pantoja on tullut neulottua ja sitten lisäksi olen neulonut useita ihan pienelle tarkoitettuja sukkia, lapasia ja myssyjä pehmeästä merinovillasta. Pitkästä aikaa kaivoin esille myös perinteisen vauvan siksak-myssyn ohjeen ja tein useamman saman tien, kun vauhtiin pääsin ja sain muokattua ohjeesta sopivan. Pari niistä on jo löytänyt itselleen pikkuisen pään, jota lämmittää, mutta muutama odottaa vielä vuoroaan. Tässä alla olevissa kuvissa näkyy osa myssyistä.





Lokakuun lopun ja marraskuun alun muita kuulumisia hallitsee korona. Olin säästynyt siltä tänne asti, mutta lokakuun puolivälin kieppeillä se sitten löysi meillekin ja "iloa" siitä onkin sitten riittänyt. Useampi påivä meni ensin tolkuttomassa päänsäryssä ja sitten kuumeessa ja kun siitä selvisi, on edelleen ns. huono/kylmä hiki koko kehossa ollut jatkuva seuralainen heti, kun pystyasennossa jotain yrittää tehdä. Lisäksi yskä ja tukkoisuus jatkuvat näköjään ties kuinka kauan. Koiratkin ovat saaneet tyytyä minimiulkoiluihin, kun niiden palvelijat eivät jaksa tai jos muuten jaksaisivatkin, yskivät ulkona ja sieltä tulon jälkeen melkein itsensä tainnoksiin. 

Onneksi kuitenkin pääsin näinkin vähällä, mutta jo tällä kokemuksella voin todeta, että ei kiva, ei ollenkaan. Siitä johtuen myös kotipiha jäi haravoimatta ja muutkin viimeiset pihahommat tekemättä, koska tekijät eivät jaksa. No, totesinkin miehelle, että ei oteta pudonneista puunlehdistä stressiä. Ne odottavat kyllä kevättä :)




Virkkauspuolella valmistui jälleen muutamia pienten leluja; unipupuja kavereineen sekä erilaisia puuvillaisia mustekaloja/turvalonkeroita viime keväänä ja kesänä valmistuneiden kaveriksi. Niiden lisäksi innostuin virkkaamaan pehmolangasta vähän pulleampia lonkero-otuksia lyhyillä lonkeroilla. Pari niistäkin on jo löytänyt kaverin itselleen. Näistä tuli ainakin omasta mielestäni aika hurmaavia, vai mitä olette mieltä?




Lisäksi syksyn mittaan koukulta on tipahtanut muutama Unille-pupu, -nalle ja -hauva 😊 Ajattelin, että vaikka olen jo aiemmin tänä vuonna lupaillut, että en jatkuvasti laita näitä lapsille suunnattuja juttuja, en ehkä kuitenkaan malta olla tekemättä näistä omaa juttua kuvineen tässä talven mittaan. Jostain syystä nämä ovat itselle sydäntä lähellä. 

Juuri koronasta sen verran toivuttuani, että kykenin töihin, olivat käsityömessut, joihin otin osaa ensimmäistä kertaa eläessäni myyjänä. Ja messuilla kävijät olivat myös kiinnostuneita juuri nåistä pehmoleluista sekä vastasyntyneelle tarkoitetuista myssyistä, sukista ja lapasista 🤍 Kiva ja jännittävä kokemus.



Myös suloisen pehmeitä kämmekkäitä on tullut tehtyä. Lankana on ollut pääasiassa Dropsin alpakkasekoitelanka Sky, mutta myös muita on päätynyt puikoille. Tarkoitus on tehdä vielä yhdet kämmekkäät ennen joulua pukinkonttiin. Mutta sitten saa riittää siltä saralta tältä talvelta ;) 


Alpakkaiset WILLASTA-kämmekkäät


Seuraavaksi tarkoitus on neuloa harmaat perussäärystimet joustineuleella itselleni tulevien pakkasten varalle. En vuosiin ollut käyttänyt säärystimiä, mutta viime talvena sellaiset neuloin ja kovaan käyttöön pääsivätkin. Enää en voisi kuvitella meneväni pakkasella ulos ilman niitä. Siksipä ostin ihan varta vasten eilen ruokaostosreissulla Prismasta pari kerää 7 veljestä-lankaa, kun oli sopivasti asiakasomistajatarjouksessa :) 

Mutta, jotta joku järki olisi näissä tekemisissä, sitä ennen on kuitenkin tehtävä kärkikavennukset pienen neidin merinovillaisiin pitsisukkiin, jotka odottavat valmistumistaan tuossa nojatuolini vieressä lattialla nököttävässä ruskeassa pajukorissa. 




Tajusin tässä yhtenä päivänä, että voisi varmaan alkaa laittaa jo kausivalojakin pihalle. Ei niitä tule paljoa, koska olen kyllästynyt niiden heikkoon kestävyyteen. En halua joka vuosi ostaa uusia, kun entiset eivät enää toimikaan kuin ehkä osittain. Mutta pitää sitä jotain kuitenkin laittaa. Samalla hoksasin, että joulukin on ihan kohta. Tänä viikonloppuna laitoin viimein joulutähdet ikkunoihin ihan vaan pimeän karkoittamiseksi. 




Kauniita marraskuun loppupuolen päiviä ja ihanaa joulun odotusta 🤍❄️




 

sunnuntai 10. syyskuuta 2023

Ruusun- ja vadelmanpunaista (ja ihan muuta)

 


Hei taas 🤍

Niin se vaan kuukausi taas on päässyt vaihtumaan ja syksyssä jo mennään. Mutta todeta täytyy, että kyllä tässä välillä on ollut aivan ihanan kesäisiä päiviä. Töiden jälkeen ja nyt viikonloppuna en ole halunnut (enkä viitsinyt) tehdä mitään fiksua eli kotitöitä tms, vaan olen nauttinut pihakeinussa kesäisestä säästä ja neulonut sydämeni kyllyydestä. Niin tänäänkin iltapäivällä, kunhan viikonlopun ns. pakollisista kuvioista oli selvitty.

Ajattelin, että laitan tähän kuvan ihanan pehmoisista ja pörröisistä alpakanvillasukista, jotka neuloin alkukesästä. Kuten kuvista näkyy, syreenit olivat kukassa, kun aloitin vartta neulomaan. Lanka on merkiltään Katia Alpaquina ja se on ohutta, noin 2,50 mm puikoilla neulottavaa. Ostin tuota lankaa pari vyyhtiä viime tammikuussa; vaaleanharmaana ja vaaleanpunaisena. Ylimmässä kuvassa ne ovat jo "kakutettuina".



Lanka on suloisen pehmeää ja kevyttä ja ennen kaikkea lämmintä. Mutta se pölisi! Ts. siitä irtosi pieniä karvoja/kuituja, mitä lie, mutta aina sen käsittelyn jälkeen sain käydä helmani kopistelemassa tai harjata tekstiiliharjalla. Piti ottaa ihan kuva (alla), miltä mustan viskoosimekon helma näytti pian neulomisen aloittamisen jälkeen :) No, kun sukat valmistuivat, heiluttilin ja huiskuttelin niitä ulkona ja höyrytin sitten kevyesti. Aika hyvin tuo pöllyäminen lopulta asettui. Mutta toki jos niitä mustaa vaatetta vasten käyttäisi, tarttuisi karvoja varmasti. Harmaa odottaa vielä puikkoihin tarttumista. Ehkä jossain vaiheessa talven mittaan sitten. 




Kun äsken selailin kesän aikana ottamiani kuvia, huomasin, että olin ottanut sukista "vaihekuvan" kesällä heinäkuun alussa, jolloin veljeni perheineen kävi vierailulla. Tytär leipoi silloin myös herkullisen paistetun vadelmaisen suklaajuustokakun, josta en malta olla laittamatta kuvia tähän myös, vaikka eivät ihan ajankohtaisia olekaan. Suklaa ja vadelma - siinäpä vasta sellainen makupari, mistä tykkään. Ja kovasti tykkäänkin 😊



Ja sitten ne valmiit sukat; niistä kuva tuossa alla. Ne ovat samalla mallilla, millä olen neulonut lukemattomia sukkia. Pienillä variaatioeroilla vaan. Sukat ovat uskomattoman pehmeät jalassa ja toimivat hyvin myös unisukkina. Lahjoitinkin ne iäkkään anopin jalkojen lämmikkeiksi. 




Sain tuossa kesällä myös päähäni alkaa tehdä avaimenperiä ja laukkukoruja yms. Minulla oli erilaisia puu- ja silikonihelmiä jo valmiina, mutta tilasin sitten kuitenkin lisää helmiä, nauhaa ja heijastavia helmiä. Olen tehnyt muutamia avaimenperiä, silmukkamerkkejä ja heijastavia pikkuenkeleitä, jotka toimivat esim. laukkukoruina tms. En ole lainkaan taitava näiden kanssa, mutta huomasin, että on kiva välillä askarrellakin ja tehdä muitakin käsitöitä kuin neuloa tai virkata.




Jälleen uusi työviikko on alkamassa ihan muutamien tuntien kuluttua. Jotenkin olen viime aikojen härdellin keskellä miettinyt, mitä ja miksi täällä oravanpyörässä rimpuillaan. Mutta kovin kummaisiin johtopäätöksiien en ole päässyt - toistaiseksi ainakaan. Käsityöt tuovat muuta ajateltavaa tai oikeammin helpottavat pään tyhjennystä ja olenkin miettinyt, onko niiden lähes pakkomielteinen tekemisinnostus jotenkin seurausta työhön liittyvästä stressistä ja epävarmuudesta. No, mene ja tiedä. Toistaiseksi ajattelin nauttia tulevat pari iltaa vielä keinussa neulomisesta. Jos sääennustukseen on luottamista, alkuviikosta on vielä kesäinen keli. Ajatus olisi, josko saisin tekeillä olevat viininpunaiset sukat valmiiksi auringon valossa. Sisällä kun tuntuu, että valaistus ei riitä tummemman langan neulomiseen. Tai pitäisi olla riittävän tehokas kohdevalo. Olen illalla käyttänyt kaulassa roikkuvaa led-käsityövaloa, jollaisia näkyy nyt olevan myynnissä vähän joka puolella. Se ei ole kovin tehokas, mutta auttaa toki jotain hämärässä. 

Millaisia kohdevaloja teillä on käytössä helpottamaan käsitöiden tai muun tarkan tekemistä hämärtyvinä iltoina?




Aurinkoisia syyspäiviä Sinulle!