keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Tuli taas värjäiltyä


Yllätyksellisyys kiehtoo.
Ja yllätyksiä, vaikka tällä kertaa aika odotettuja sellaisia, 
tuli tälläkin kertaa, kun kattilaan pääsi sipulinkuoria ja pihakäenkaalia. 
Eri kerroilla sentään tosin!


Tänä kesänä on ollut vähän vetämätön olo. 
Töitä on ollut paljon eikä selän ja jalan hermosärky ole helpottanut asiaa. 
Siitä syystä myös istuminen koneen ääressä blogia kirjoittaen tai niitä lukien saati sitten käsitöiden tekeminen on ollut vähäistä. 
Monikaan asia ei ole innostanut ja ilmassa on ollut monia asioita,
joista harmaiden hiusten lisääntyminen ohimoilla voi johtua.
Toisaalta, kuten tuossa elokuun lopulla kirjoitin, "elämä on"
eikä siitä sitten sen enempää.


Mutta koska jatkuvalle istumiselle piti saada vastapainoa,
kävelemään ei pitempiä matkoja pystynyt
eikä kukkien kastelua tai valokuvaamista kummempia pihatöitä alkukesän jälkeen juuri pystynyt tekemään,
piti keksiä muutakin tekemistä kuin kirjojen lukeminen tai telkkarin edessä makoilu. 
Siispä pakotin itseni kiinnostumaan taas pienimuotoisesta langan värjäyksestä. 
Siis tosiaankin pakotin, sillä olin jo päättänyt, että jätän sen hupsutuksen tältä kesältä väliin.
Sekin kun tuntui ylivoimaisen vaikealta.
Mutta niin se vaan vetäisi jälleen mukaansa 😊
Aivan kuten viime vuonnakin ja sitä ennenkin -
jos haluat, pääset kurkkaamaan edelliskesien värjäilyjä mm. "täältä" ja "täältä".



Ensimmäisenä parturoin kattilaan kuistin vieressä kukkapenkin vieressä kivikolla ja nurmikolla kasvavaa pihakäenkaalia.
Sainkin taas siivottua sen osan pihaa tästä meille jostain eksyneestä tummanvioletista kasvista.
Kokemukseni mukaan sen avulla saa ihanan vaaleansinistä lankaa.
Esimerkiksi yhdet viime kesäiset värjäykset näet 'Kasviväreillä ilottelua'-jutusta.
Yllä olevissa kuvissa on sitten tämän kesän tuotokset,
kolme pientä kerää vitivalkoista Novitan Nalle ja 7 veljestä -lankaa värjättynä vaaleansiniseksi pihakäenkaalilla.
Jotenkin tykkään tästä väristä todella kovasti.


Keitin hiljakseen pihakäenkaalin punaisia lehtiä ja varsia parisen tuntia ja niistä lähtikin väriä oikein hienosti.
Tummanpunainen viinimarjamehua muistuttava mehu oli kyllä kauniin väristä. 
Olin pureuttanut langat parin vuorokauden verran alunavedessä ja nostin märät langat siivilöityyn kuumaan väriliemeen.
Mokan tein siinä, että nostin vielä kasvin osat sisältävän siivilän purkin päälle,
kun langat jo olivat siinä ja puristin lusikan avulla ns. viimeisetkin mehut lehdistä.
Siinäpä ei tullutkaan sitten enää kauniin punaista vaan ruskehtavaa nestettä.
Huomasin heti, että ne langat, joihin tuo ruskehtava neste osui,
muuttuivat likaisen värisiksi sen sijaan, että olisivat muuttunut kauniin vaaleansinisiksi, kuten muu lanka.
Yritin pelastaa, mitä oli pelastettavissa, mutta prosessi on niin nopea, että väri imeytyi saman tien.
No, ei voi mitään. Osassa lankoja on sitten epätasainen "murrettu" vaaleansininen sävy.
Omiin sukkiin tulee, joten ei haittaa 😊



Keväällä istutin sekä punasipulia että keltasipulia, joita molempia käytän tuoreena kesän mittaan salaateissa, grillattuna ja muussa ruoan laitossa ns. kesäsipuleina. Ne kasvoivat ahtaasti pienessä istutusaltaassa, joka kärsi kuivuudesta osan kesästä. Sipulit jäivätkin vähän kitukasvuisiksi, 
mutta maku niissä oli kohdillaan. 


Käytin niinden kuoria muutaman desin myös lankojen värjäysliemen keittämiseen.



Vähäisiähän nämä minun kokeiluni ovat ja lopputulos on vähän sinne päin,
mutta loppujen lopuksi tämä on kivaa vastapainoa paljon ajatustyötä vaativalle työlle. 
Tässä näkee konkretian saman tien. 



Edelleenkin jaksan hämmästyä, kuinka täydellisen kauniin vihreäksi alunapureutetut langat punasipulinkuorimehussa muuttuvat.
Ensimmäisessä erässä tuli moka siinä, että laitoin vahingossa pureuttamattomat langat väriliemeen. 
Vuorokauden verran ihmettelin, miksi väri ei muutu, kunnes tajusin virheeni. 
Ajattelin korjata, mitä korjattavissa oli ja ripottelin alunaa väriliemeen langan päälle ja sekoitin.
Värinvaihdos alkoi saman tien. Annoin värin tekeytyä vielä kolme vuorokautta, jonka jälkeen huuhtelin ja pesin langat.
En ole kyllä yhtään varma, miten väri pysyy tässä tapauksessa.
Seuraavaan satsiin lisäsin sitten varmasti pureutettua lankaa ja annoin ensimmäisten lankojen olla ensin kolme vuorokautta,
jonka jälkeen lisäsin yhden pikkuvyyhdin ja vielä vuorokauden kuluttua viimeisen. Yhteensä langat olivat väriliemessä reilun viisi vuorokautta. 
Lopputuloksena oli kauniin tummanvirheää niistä pisimpään olleista ja sitten huomattavasti vaaleampaa noista muista.
Olihan suurin osa väriaineksesta jo imeytynyt ensimmäisiin lankoihin.
Mielestäni nämä vihreät ovat oikein onnistuneita, vaikka ovatkin hieman "meleeratun" näköisiä,
kun olivat purkissa liian tiiviisti ja en liikutellut niitä riittävästi
eikä väri siten päässyt tasaisesti joka puolelle.😊

Keltasipulilla värjätyt Nalle- ja 7 veljestä langat

Keltasipulista keitetyssä väriliemessä neljä vuorokautta lionneesta Nalle-langasta tuli kauniin oranssinkeltaista.
Vastaavasti pieni määrä seiskaveikkaa pääsi pariksi vuorokaudeksi tämän väriliemen loppuihin imemään itseensä loput värihiukkaset.
Lopputuloksena oli hieman epätasaisesti värjäytynyt vaalean keltainen lanka. Ihan kiva sekin loppujen lopuksi. 

Että tällaista ajan kulua oli täällä elokuun lopulla 😊


Nyt toivottelen sinulle mukavia syyskuisia päiviä 💛




































tiistai 1. syyskuuta 2020

Neulesetti merinovillasta



Villa lämmittää suloisesti viilenevässä syksyssä ja talven tullen.
Itse olen melko herkkäihoinen ja voin käyttää pään ja kaulan alueella vain hyvin pehmeästä
ja kutittamattomasta langasta tehtyjä asusteita.
Siitä syystä merinovilla on yksi parhaista.
Mutta sitäkin on monenlaatuista ja tuntuista tarjolla,
joten ihan kaikki eivät valitettavasti  herkkähipiäiselle sovi.



Kesällä matkalla mummolaan pysähdyimme Lahdessa Kärkkäisellä,
josta ostan usein Dropsin lankoja,
koska valikoima tavarataloksi on hyvä ja hinta hieman edullisempi kuin monessa muussa paikassa.
Ja nimenomaan nuo merinot ovat minulle sopivan pehmeitä.



Tällä kertaa mukaan lähti syksyisempiä värejä, kuten harmaata, ruskehtavaa ja viininpunaista.
Viininpunaisesta päätin jo keriä hyllystä kerätessäni neuloa neulesetin;
tupsupipon, kaulurin, lapaset ja pannan.
Kuvia on tekeleistäni ottanut matkan varrella niiden valmistuttua,
mutta jopas on tuo väri hankala kuvattava! 
Ei sitten millään meinaa toistua oikean sävyisenä kuvissa.
Noissa valmiita esittelevissä ulkona otetuissa "mallipää"kuvissa,
väri taitaa olla luonnollisimman näköinen.
Laitan nyt mukaan kuitenkin näitä muitakin 😊


Käytin kaikissa ns. kennokuviota, jolla viime talvena neuloin itselleni tumman harmaan pipon, 
joka löytyy 'Pipottelua' - otsikolla viime helmikuulta.
Siellä on myös tämän helpon ja mielestäni näyttävän mallineuleen kaavio, jos haluat käyttää.
Pipon resori on 5 cm korkea ja sen jälkeen, ennen mallineuleen aloittamista,
on neulottu yksi kierros oikein ja lisätty sen aikana kaksi silmukkaa, jotta silmukkamäärä olisi neljällä jaollinen. 


Kauluri tai tuubihuivi, miten tuota nyt nimittäisi, on tehty samalla mallilla.
Resori on vain vajaa kaksi senttiä korkea sekä alussa että lopussa.
Kaulurin koko korkeus on n. 24 cm.
Lankaa siihen kului tasan kaksi kerää eli 100 g.


Lapaset on neulottu muuten ns. kiilapeukalollisten peruslapasten ohjeella, 
mutta käden selkäpuolen silmukoilla on neulottu samaista kennoneuletta.



Koska lankaa oli vielä jäljellä, päätin tehdä vielä samaa mallia hyödyntäen pannan.
Ensin neuloin pannan samalla kennokuviolla kuin pipon, kaulurin ja lapaset.



Mutta, koska saman värjäyserän lankaa oli vielä yhden pannan verran,
neuloin siitä myös palmikkokierteisen pannan.
Ja niinpä kerrankin sain oikein kunnon neulesetin aikaiseksi 😊



Kennoneulepanta on pikkuisen isompi kuin kierrepanta
ja se joustaa myös sivusuunnassa enemmän.



Omasta mielestäni tästä setistä tuli yllättävän kiva.
Seuraavaksi tarkoitus on pienien välipalatöiden jälkeen tehdä
tummanharmaa tuubikauluri.
Malli on vielä mietinnässä, mutta langat valmiina 😊



Kuvien ottamisaikaan oli pienen suklaakirsikkapuumme tuottanut tällä kertaa vähän vaatimattomamman sadon. 
Minä napsin kirsikoita suoraan puusta suuhuni kilpaa varisten ja harakoiden kanssa. 
Pidin kyllä puoleni ja keräsin myös kulhollisen marjoja, 
joista tytär leipoi tahmeaa kirsikkasuklaabrownieta.


Pidin muuten senkin suhteen puoleni, 
oli se vaan niin hyvää varsinkin vaniljakastikkeen kanssa😉


Syksyä alkaa jo olla ilmassa ja työarki täyttää ajatuksia olipa töissä tai vapaalla.
Vihotteleva selästä jalkaan kulkeva hermo koettelee myös kärsivällisyyttä ja 
saa osaltaan pinnan kiristymään ja stressitason nousemaan. 
Sitä huomaa, kuinka vähästä se taas oma olotila on kiinni ja kuinka kokonaisvaltaisesti
 sellainen tuttavuus kuin hermosärky vaikuttaa koko olemiseen ja kaikkeen tekemiseen.
Kyllähän minä fyssärin ohjeita noudatan, mutta pitkää pinnaa tämäkin taas vaatii.
Käsityöt ovat jääneet siitäkin syystä vähemmälle, kun istuminen ei ole herkkua, 
mutta siitä huolimatta tämän neulesetin jälkeen olen neulonut yhdet lyhytvartiset sukat itselleni 
ja pitkästä, pitkästä aikaa kaivanut virkkuukoukun esille ja viritellyt pientä virkkausinnostusta pienten virkkuiden myötä.
Sieltä sekin into pikku hiljaa, hyvin vähitellen on päätään nostanut! 
Niistä sitten jossain vaiheessa vähän enemmän myös täällä.


Näiden heinäkuisten kuvien myötä toivottelen nyt sinulle mukavia syyskuun alun päiviä!







lauantai 15. elokuuta 2020

Kun elämä on


 Kun elämä on... 
Pitää olla takaisin 😉


Paljon on elämässä asioita, joita voi halutessaan muuttaa.
Paljon on myös niitä, joihin voi halutessaan ainakin yrittää vaikuttaa; 
joskus jopa siinä onnistuenkin ja onnistumisesta iloa tuntien.
Ja vähintään yhtä paljon niitä, joihin ei voi vaikuttaa.
Onko silloin järkevää harmitella, hakata päätään seinään,
vai kiltisti taipua, mukautua sitkeän katajan lailla ja elää
tosiasiat hyväksyen.
Joskus varmasti on paikkansa molemmille.
Sitä kai se elämä on.
Elämään kuuluu myös muutos, ikää tulee lisää, lapset kasvavat, pesä tyhjenee.
Elämä muuttuu ja pitää muuttua siinä mukana.
Eräs tuttavani kertoi minulle läheisensä toteamuksen:
"pitää muistaa elää eikä vain pysyä hengissä".
Erittäin viisaita sanoja.


Aina kun ei voi voittaa.
Ei edes joka kerta 😊


Niinpä voisi ottaa vaikka kupponen kuumaa, tai kylmää näin läpimällä säällä 😊
ja katsella taas hetken pilvien juoksua taivaalla, kukkasia, koirien riehumista, 
lukea kirjaa tai katsoa pari jaksoa mielisarjaa.
Tai vaikka astella pellon reunaan tai metsään tai, kuten minä useinmiten, istahtaa neuleen kanssa  pihakeinuun.
Hyvää tekee myös upottaa välillä varpaat vihreään nurmeen tai vaikka vesilätäkköön
Pääasia, että vaan muistaisi ottaa aikaa itselleen ja rauhoittua,
eikä vain suorittaa, ei hätäillä asioista, joille ei mitään voi.
Hengittää syvään.
Elää.
Pää pystyssä.
Turvallisesti - yhdessä tai yksin.


Pieniä asioita, pieniä iloja - pieniä hetkiä.
Niistä on elämä tehty!
Tässä ja nyt.


💚 Elämänmyönteistä elokuun loppupuolta 💚


sunnuntai 9. elokuuta 2020

Muutama panta




Vaikka pipo on pääasia,
on panta vähintään yhtä tärkeä päätä lämmittävä asuste.
Ainakin minulle 😊
Ja, koska viileät ilmat tulevat vääjäämättä,
talveen valmistautuminen on hyvä aloittaa neulomalla panta. 


Olen neulonut pantoja matkan varrella useita erilaisia, 
mutta ehkä eniten tykkään näistä parilla eri tavalla toteutetuista merinovillaisista kierrepannoista,
joita tälläkin kertaa tässä laitan teille näytille.



Violetinsinisestä Dropsin merinovillasta syntyi yksi oikein, yksi nurin -joustinneuleella
kierrepanta. Pannassa on 32 silmukkaa ja ennen ja jälkeen kierteen on neulottu 52 kierrosta.
Arvioisin, että panta vastaa noin naisten M-kokoa.



Tykkään tästä oikeasta ns. palmikkokierteestä kovasti,
vaikka sen siististi neulominen leveässä pannassa onkin aika työlästä.
Sujuu kuitenkin, kunhan jaksaa pitää langan tiukalla ja työn muutaman kierroksen verran käsissään,
jotta kierre asettuu ja usko ei neulojalta lopu 😉




Kaikkein helppotekoisin on mielestäni tämä harmahtavan ruskeasta merinovillasta neulottu panta,
jossa kierre on toteutettu neulomalla keskelle eteen kaksi samanpituista suikaletta ja vaihtamalla niiden paikkaa. 
Pidän tätäkin kivana vaihtoehtona ja tällainen on itselläkin kylmillä ilmoilla jatkuvassa käytössä.
Näitä olen muutamia tehnyt aiemminkin.



Tämä kierrepanta on aavistuksen isompi kuin violetti.
Arvioisin tämän olevan noin naisten L-kokoa ja tämä istuu omaan päähäni paremmin.
Silmukoita on 30.


Tähän pantaan ompelin talvella Etsyn kautta kreikkalaiselta valmistajalta tilaamani neulemerkin.
Kerroin näistä omista merkeistä aiemmin ja 'tässä' on linkki siihen tekstiin.
En ole niin tyytyväinen tähän merkkiversioon, mutta ajattelin, että pitäähän nämäkin käyttää.


Pikkuisen enemmän tykkään näistä englantilaisista merkeistä,
vaikka edelleen "sen oikean" merkkimallin etsintä / suunnittelu on käynnissä tuolla 
oman pääkopan syövereissä. 
Jos jostain löytäisin jonkun kivan kankaisia merkkejä tekevän firman,
tilaisin ehkä mieluiten sellaisia.




Kuvissa vilahtavan valkoisen ja vaaleanpunaisen pannan olen neulonut aiemmin ja ne löytyvät tekstistä 'Pantoja pakkasta vastaan' . 
Ovat vielä käyttämättä, sillä olen käyttänyt enemmän aiemmin neulottuja tummia pantoja.
Muut aiemmat panta-aiheiset tekstini löytyvät näiden linkkien takaa:
,'Kaulan ja otsan lämmikettä' ja 'Panta ja pakkasta",
jos siis haluat käydä kurkkaamassa 😉


Kesäloma on nyt muisto vain ja kesä meni ns. paikallaan pyöriessä.
Mitään konkreettista en oikein saanut aikaiseksi ja vähän on ollut sellainen vetämätön olo.
Kevät oli töissä todella rankka ja muutenkin kaikkia muutoksia on tulossa, 
mikä tarkoittaa, että pää on pidettävä pinnalla ja kasassa, jotta jaksaa.
Kotona on sentään tullut tehtyä pientä kalusteiden uudistusta, joka tietenkin aina piristää 
ja lisää viihtyisyyttä. 
Lankavarastonikin (tai osa siitä) sai uuden sijoituspaikan ja ainakin hetkeksi makuuhuoneesta katosivat lankapussit 😊
Käsitöiden suhteen kesäkäsityöksi aikomani virkattu pieni peitto jäi aloittamatta.
Ehkä siitä tulee syysiltojen piristys.
Sen sijaan olen kesän aikana neulonut isompia ja pienempiä 
sukkia, myssyjä ja lapasia sekä tietysti nämä pannat - hyvin rauhalliseen tahtiin kaikki.
Välillä on useita päiviä, että korkeintaan vilkaisen puikkojen suuntaan, 
mutta välillä taas saan aikaiseksi sitten taas vähän enemmän. 
Kaikkia näitä tämän kesän tekeleitäni yhdistää yksinkertaisuus ja helppous;
ei liikaa miettimistä, ei liian isoja töitä.
Aina ei vaan voi olla niin viimeisen päälle.




Vielä on kesää jäljellä, 
joten nautitaan kauniista elokuisista päivistä!