lauantai 7. joulukuuta 2019

Joulutossut


Syksyn pimetessä joulu alkoi hiipiä mieleen ihan väkisellä ja viimeistään alkava
adventin aika tuo mukanaan oman mausteensa myös käsitöihin.
Syysloman aikaan mummolareissulla kävin myös lankaostoksilla ja silmiini osui joulunpunainen paksu merinovillalanka (Drops Big Merino),
josta saman tien mieleeni tulivat pienen ihmisen joulutossut.
Toteuttaminen haki oikeaa hetkeä, kun mieleistä valmista  mallia ei alkanut löytyä.


Niinpä toteutunut malli on sekoitus omia ajatuksia ja Novitan vauvan tossuja,
joiden ohjeen löydät tämän linkin takaa.
Neuloin varren kääntyvän osan neuloin tasona ja yhdistin varsinaisen varren alkaessa sen pyöreäksi ns. normaaliksi sukkaneuleeksi.
Itse varsi on neulottu yksi oikein, yksi nurin -joustinneuleena.


Kantapää on ns. normaali vahvistamaton kantapää.
Jalkapöydän päällys ja sivut on neulottu Novitan ohjetta mukaellen. 
Pohja jatkuu kantapään jälkeisillä silmukoilla ottamalla joka kierroksella
mukaan silmukka sivupuikoilta ja kaventamalla se pois.
Lopulta silmukat päätellään kärkeen pohjan alaosaan.


Tossujen varrensuuhun on virkattu valkoisella Novitan Pilvi-langalla pörröreunus.
Rusetiksi solmittu koristenyöri on tehty tossujen langasta ja 
nyörin päissä keikkuvat itse tehdyt tupsut valkoisesta tekoturkiksesta, 
jonka karvoja trimmasin lyhyemmiksi 😊


Aika kivat pikkutossut näistä tuli, 
vaikka tuossa pieneen neuleeseen vähän turhan paksussa langassa käsialani epätasaisuus tulee aika selvästi näkyviin. 
Ajatus oli tehdä kahta tossua yhtä aikaa, mutta välillä huomasin, että olen toisessa edellä. 
Tämä näkyy siinä, että eiväthän nämä ihan identtiset ole. 
Menin laskuissa sekaisin ja jossain joku kavennus on vähän eri kohdassa kuin toisessa, 
mutta se tuskin tahtia haittaa.
Tossut tulevat tässä vaiheessa vain koristekäyttöön, 
vaikka ne onkin tehty ihan normaalissa vauvojen tossukoossa.


Aikas söötit, vai mitä?

Vauvan joulutossut

Mukavaa joulun odotusta  💗


sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Joulu on jo ovella


Joulun odotusta ilmassa!
Marraskuisten vesisateiden jälkeen kotipiha on saanut lumikuorrutuksen ainakin joksikin aikaa. 
Toivottavasti valoa tuova valkoisuus säilyy jouluun asti. 


Lumi on kaunista, ja kynttilöiden ja valojen kanssa tekee tästä pimeydestä helpommin siedettävää, 
mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että lumitöistä ja kylmästä en piittaa. 
Mutta tottakai lumi kuuluu jouluun  ja tuo juuri sen oikean tunnelman😊


Jouluun kuuluvat myös itse tehdyt piparkakut. Muotteja löytyy monenmoisia, 
mutta suosituimpia meillä ovat perinteiset tähdet ja joulukuuset. 
Nykyään sitten myös pikkuauton ja pikkuterrierin malliset piparit kuuluvat joulun kahvipöytään.


Joulukortteja tulee laitettua joka vuosi vähemmän. 
Lähinnä kortit matkaavat vanhemmille sukulaisille, joiden tiedän arvostavan kortin saamista.
Tyttäreni askarteli tuon yllä olevassa kuvassa näkyvän kanelitankokynän muutama vuosi sitten. 
Edelleen käytän sitä joulukorttien ja pakettikorttien kirjoittamiseen, sillä se tuo joulumielen. 
Kanelin tuoksu kynästä on laimennut, mutta pienellä kostutuksella sekin palautuu ainakin vähäksi aikaa.


Hyvää ensimmäistä adventtia ja kivoja joulukuisia päiviä sinulle!

lauantai 23. marraskuuta 2019

Sinisukat



Ihanat, hempeän sävyiset langat saavat aikaan vastustamattoman halun neuloa jotain pientä 😊
Näitä tällaisia pikkusukkia on kiva tehdä aina, kun mikään isompi ei jaksa innostaa - 
eli lähes aina! 


Ostin viime kesänä 50 g kerän Järbon Mio merinovillalankaa ja jaoin sen kahdeksi samankokoiseksi lankakakuksi ihan vain siksi, 
että minusta on kiva keriä langat tällaisiksi söpöiksi keriksi ja koska tykkään tehdä kahta sukkaa yhtä aikaa. 
Langat odottivat inspiraatiota pitkälle syksyyn, mutta lopulta vähän aikaa sitten nekin saivat uuden muodon. 


Eikä siis liene mikään yllätys,
että pikkuisista lankakakuista muodostui eräänä viikonloppuna pienen lapsen sukat.
Sukat on neulottu 2,75 puikoilla ja niissä on varressa 48 silmukkaa.
Kahdeksan silmukan pitsineule toistuu varressa kuusi kertaa yhteensä kolmen kuviokerroksen verran.
Pitsineule jatkuu edessä ylhäältä lähes varpaisiin saakka; jalkapöydälle on neulottua kaksi mallikertaa.

Villasukat

Kuvio on jälleen se yksi ja ainoa, tuttu ja turvallinen pitsikuvio,
jota tykkään käyttää ja jolla tein tuossa syksyllä mm. suloiset vaaleanpunaiset sukat ja lapaset.
Halutessasi pääset kurkkaamaan niitä täältä. 


Jotta en kuitenkaan ihan täysin aina toista itseäni, tein näistä sukista vähän isommat.
Olettaisin sopivan noin 2 - 3 -vuotiaalle.
Muokkasin vartta niin, että takaosassa oleva resori on riittävän pitkä. 
Oikeastaan pohdin langan riittävyyttä koko neulomisen ajan, 
sillä pienet kerät hupenivat huimaa vauhtia. 
Tarkalle kyllä meni. Lankaa jäi vain muutama kymmenen senttiä ja hyvä niin, 
sillä jämälankojakin alkaa olla taas riittävästi. 

Pitsisukat

Nämäkin sukat odottavat, josko joskus pääsevät pieniin jalkoihin.
Mitä mieltä olette, sopivatko pienelle pojalle vai tytölle, vai molemmille?
Ja onko sukkien värillä väliä?


Kivaa marraskuista viikonloppua!





perjantai 15. marraskuuta 2019

Valepalmikkosukat lapsen kokoa



Laitanpa tähän syksyn iloksi näytille alkusyksyn aurinkoisina päivinä valmistuneet ja kuvatut
lapsen kokoa olevat sukat yleisluontoisen ohjeen kera.
(Tarkempia perussukan neuleohjeita löytyy paljon netistä hakemalla.)


Lanka on aiemmin röyhelösukan nimen saaneista sukista ylijäänyttä liukuvärjättyä merinovillasekoitelankaa Lang Jawoll Twin,
josta neuloin itselleni kotisukat.
Niihin käytin liukuvärjättyjen lankakerien alku- ja keskiosat ja näihin pieniin sukkiin jäivät sitten
kerien punertavat loppuosat.



Sukat on neulottu 2,5 puikoilla ja varressa on 42 silmukkaa.
Mallikerta on 6 jaollinen ja koostuu valepalmikkokuvioista ja niiden välissä olevasta kiertäen oikein neulotusta silmukasta. Neuloin yhtä aikaa molempia sukkia, jotta ne etenivät samaan tahtiin ja kohdistukset oli helpompi katsoa kohdilleen.

Valepalmikko muodostuu viidestä kerroksesta. Tässä siihen ohje:
1.-3. krs: *1 s kiertäen oikein, 1 s nurin, 3 s oikein, 1 s nurin* - toista *-* 7 kertaa kolmen kierroksen ajan.
4. krs: *1 s kiertäen oikein, 1 s nurin, nosta 1 s silmukka oikein, neulo 2 s oikein, siirrä nostettu silmukka 2  neulotun s yli vasemmalle, 1 s nurin * - toista kierros loppuun.
5. krs:* 1 s kiertäen oikein, 1 s nurin, 1 s oikein, langankierto, 1 s oikein, 1 s nurin* - toista kierros loppuun.



Kantapää neulotaan ns. ristiinvahvistettuna eli, kuten tavallinen vahvistettu kantapää, mutta joka toisella kierroksella neulottava ja nostettava silmukka vaihtavat paikkansa. Kierroksen ensimmäinen silmukka nostetaan aina neulomatta ja viimeinen silmukka neulotaan.

Jotta jalkapöydän päälle saadaan kuvio kohdistumaan kauniisti, silmukat kantapäähän jaetaan niin, että kantapään puikolle tulee 21 s ja ensimmäinen silmukka on heti valepalmikon jälkeinen nurja silmukka ja viimeinen on kiertäen oikein neulotun silmukan jälkeinen nurja silmukka. 

1. krs (oikea puoli): Nosta 1 s neulomatta *1 s oikein, nosta 1s neulomatta*, toista kierros loppuun.
2. krs. Nosta 1s neulomatta, loput silmukat nurin kierroksen loppuun
3. krs Nosta 1s neulomatta *nosta 1 s neulomatta, 1s oikein* toista kierros loppuun
4. krs Nosta 1s neulomatta, loput silmukat nurin kierros loppuun
Toista kierroksia, kunnes kantalappu on yhtä korkea kuin leveäkin: näissä sukissa neulottu 22 krs. Tietysti jalan mallista riippuu, onko sitä tarpeen lyhentää tai pidentää istuvuuden takia esim. 2 kierrosta. 

Kantakavennukset näissä sukissa on tehty 7+7+7 s suhteessa. Vaihtoehtoisesti myös 6+9+6 voisi olla toimiva silmukkajako. 
Poimi kantapään jälkeen kantalapun reunoista  12 s ja vielä 1 s kantalapun ja varren yhtymäkohdan langasta. Silmukat kannattaa neuloa kiertäen, jotta neuleeseen ei synny ylimääräisiä reikiä.


Jatka sukan neulomista neljällä puikolla. Kahdella päällimmäisellä puikolla jatkuu valepalmikkokuvio jalkapöydän päällä ja kahdella alimmaisella tehdään kantapään kiilakavennukset joka toisella kierroksella neulomalla ensimmäisen puikon toiseksi viimeinen ja viimeinen silmukka oikein yhteen ja viimeisen puikon ensimmäinen ja toinen silmukka takareunoistaan oikein yhteen (tai tekemällä ylivetokavennus vasemmalle). Kavennusten jälkeen jalkapohjan puikoilla on 2 s vähemmän kuin jalkapöydän puikoilla ja kokonaissilmukkamäärä 40. 
Tykkään tehdä näin, jotta sukka on istuvampi.

Lapsen sukat - valepalmikko

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että valepalmikko asettuu kauniisti jalkapöydän keskelle.
Neulo jalkapöydän päällä olevilla kahdella puikolla ensin 3 oikein, 1 nurin ja tee päälle kaksi valepalmikkoriviä yllä olevan varren ohjeen mukaan. Näiden jälkeen vielä 1 nurin ja 3 oikein. Kun sukan pituus on sopiva, lopeta palmikon neulominen noin 2 krs ennen kärkikavennusten tekemistä. Sukkien kärjissä on leveä nauhakavennus.
Lopuksi vielä lankojen päättely ja mahdollisti höyryttäminen siistimmän lopputuloksen saamiseksi.

Näissä sukissa pohjan pituus ennen kärkikavennuksia on 10,5 cm ja kokonaispituus 13 cm eli joustavana vastaavat mielestäni noin sukkakokoja 19 - 21.


En tiedä, saako tuosta ohjeen tapaisesta mitään tolkkua,
mutta ehkä siinä on jotain vinkkiä jollekulle 😊


Oli pakko laittaa vielä kuvat gladioluksista, jotka otin joku päivä syyskuun alussa syyssateiden ja kylmien öiden tieltä lämpimään. 
Aika kivasti jaksoivat kukkia sisälläkin hyvän tovin.
Tällaista väriä minulla ei ollut ennen kasvanutkaan ja tykkäsin tästä kovasti.
Ensi kesänä yritän löytää tätä väriä taas!


Mukavaa alkavaa viikonloppua sinulle 💜



perjantai 8. marraskuuta 2019

Bebe-leivokset



Välillä on ihana vain olla ja herkutella 😊


Tytär innostuu välillä selailemaan leivontakirjoja ja -sivustoja 
ja leipoo niiden innoittamana omia versioitaan tutuista herkuista.
 Niistä olen ajan kuluessa täällä blogissakin kertonut.

Bebe-leivokset

Viime viikonloppuna hän toteutti nämä herkulliset vadelmaiset bebe-leivokset.


Leivoksissa on täytteenä vadelmahilloa ja pinnan 
sokerikuorrute on raidoitettu elintarvikevärillä cocktail-tikun avulla.


Lisäkoristeeksi ja makeaa tasapainottamaan löytyi kaupasta tuoreita vadelmia.
Laitoin niistä osaan kokeeksi ja koristeeksi tomusokeria,
 mutta tottakai vadelmat ovat herkullisia ja itse asiassa parempia lisukkeita ihan siltään.


Leivonksissa on murea murupohja ja ne olivat suhteellisen reilun kokoisia, 
joten herkullista lusikoitavaa oli riittävästi.
Käytännössä laitoimme näitä tyttären kanssa puoliksi.
Näin niitä riitti pitempään ja ei tullut liikaa makeaa kerralla. 



Pitkästä aikaa oli taas kiva kuvata herkkuja, 
kun aurinko sattui paistamaan ja valoa riitti ikkunan ääressä syksystä huolimatta!


Vadelmat ja vadelmaa sisältävät leivonnaiset ovat suurta herkkuani.
Edellisen kerran nautimme vadelmaisesta suklaakakusta
aiemmin syksyllä synttäreideni aikaan. 


Mieluiten käytän tuoreita vadelmia, 
mutta koska laadukkaiden marjojen saaminen ei talvella ole mitenkään itsestään selvää, 
hyvä vadelmahillokin kelpaa toki oikein hyvin 😊
Mansikka vai vadelma - mitä mieltä olet ?


Makeita hetkiä sinunkin päivääsi
ja
mukavaa viikonloppua 💗


lauantai 2. marraskuuta 2019

Peitto pikkuiselle


Olen muutamaan otteeseen lainannut kirjastosta Klompelompe-neulekirjoja.
(Tuo kirjan nimi ei meinaa millään istua suuhuni.)
Olen niiden ohjeiden mukaan tehnyt tähän mennessä yhden pienen myssyn,
mutta katsellut sitäkin enemmän kivoja kuvia.
Tällä kertaa silmiin osui Tuutu-peite, jota lähdin pienen harkinnan jälkeen toteuttamaan 
Novitan puhtaan valkoisesta Baby Wool-langasta eli paksuhkosta merinovillalangasta, jota neuloin 3,5 puisilla pyöröpuikoilla. 


Tämän pienen ihmisen pienen peiton neulominen kesti turhauttavan kauan. 
Tuumaustaukoja oli pidettävä yksi jos toinenkin.
Välissä valmistui myös liuta sukkia, parit kämmekkäät, parit lapaset, muutama panta,
jokuset pikkutossut ja muutama vauvan myssy
sekä muutamia hyvin pieniä virkkauksia; virkattuja "vanu"lappuja kokeilin.
Sitten tuli tehtyä paljon pihahommia.
Yhdistävänä tekijänä näillä kaikilla on, 
että ne ovat vauvanpeittoa pienempiä ja niiden tekemisessä on vähän vaihtelua
- uskomatonta, miten sitä pitää vaihtaa tekemisestä toiseen kesken kaiken ja keskittymiskyky puuttuu edelleen.


Minulla ei näköjään ole kestävyyttä tehdä mitään vähän isompaa käsityötä.
Hermot meinaavat mennä pitkiä rivejä neuloessa ja samaa toistaessa.
Samaa olen valittanut jo jonkun aikaa, eikä tilanne ole muuttunut. Ja tuskin muuttuukaan.
Onko keskittymiskykyni heikentynyt, vai mistähän on kysymys...
Tunnistatko vastaavaa itsessäsi?


Nyt sitten vähäistä vapaa-aikaa jakamaan olen ihan vapaaehtoisesti ottanut muutaman
avoimen yliopiston kurssinkin. Tuntuivat hyviltä ajatuksilta tuossa alkusyksystä...
Suklaakeksi jos toinenkin on tässä matkan varrella mennyt
 ja töiden kasaantuessa niitä taitaa kulua useamminkin...


Välillä on kiva piipahtaa tänne blogin puolelle,
mutta kyllä täällä vierailu ja mielenkiintoisten blogien lukeminen on nyt jäänyt todella vähälle.
Kaikkea kun ei ehdi, ei sitten millään.
Ehkä sitten talven mittaan.


Mutta oleelliseen palatakseni.
Eräänä kauniina alkukesän iltana terassin keinussa
aloitettu vauvanpeite valmistui kuitenkin lopulta syksyn hämärtyessä
ja sain sen kuvattua ulkona vähenevässä valossa viimeisten vaahteranlehtien seurassa.

Vauvan peitto

Kaunis se kyllä on, vaikka itse sanonkin 😊


Mallineule oli yllättävän yksinkertainen, 
mutta sillä saa mielestäni näyttävää aikaiseksi.


Kirjoittelen tätä pyhäinpäivän iltana,
kaamosvalot, joita jouluvaloiksikin voitaneen kutsua on juuri viritelty ulos pimeää pihaa valaisemaan
ja tunnelmaa luomaan.
Pimeässä illassa terassia valaisee pieni valaistu tuija ja useampi kynttilälyhty.
Kotona on hämärää, jotta voin ihailla ikkunasta pihan valonlähteitä.
Toki pöydillä ja tasoilla kynttilät luovat tunnelmaa.
On pimeä ja koko ajan pimenevä vuodenaika, joka väsyttää,
mutta samalla on ihana nauttia syksyn ja pikkuhiljaa lähestyvän joulun tunnelmasta.
Sitä ikäänkuin käpertyy sisäänpäin.


Kauniita marraskuisia päiviä Sinulle!