torstai 2. heinäkuuta 2020

Parit sukat omiin jalkoihin



Novitan kevätlehti ilmestyi toukokuussa juuri oikealla hetkellä.
Minulla oli silloin nimittäin odottamassa kämmekkäitä varten lanka ja äitienpäivälahjaksi saatu Käsineitä kesästä talveen -kirja
ja siitä etsittynä kämmekkäiden malli.
Kuitenkin jäin miettimään, että halusinko sittenkään aloittaa villakämmekkäiden neulomista +20 asteen lämpötilassa.
No, jäivät tosiaan aloittamatta, kun lehti tuli postilaatikkoon ja bongasin siitä romanttiset valkoiset "Morsiussukat".
Ne pääsivätkin sitten saman tien puikoille ja kämmekkäille tarkoitettu pinkki
Atsalea- nimeä kantava Novitan Nalle -lanka päätyi pitsisukiksi.


No, olihan se edelleen villalangan neulomista lämpimässä kevätkesän säässä,
mutta se ei haitannut, sillä neuloin lähinnä viileinä iltoina ja sukat valmistuivat hitaasti useamman viikon aikana.
Muokkasin mallia vain hiukan; jätin yhden kuviomallikerran varresta pois,
sillä tykkään ylipäätään lyhytvartisista sukista ja toisekseen näistä tuli minulle nimenomaan kesäsukat.

Pitsisukat  - Novitan morsiussukkien mallilla



Sukat ovat kokoa 39 +, eli lisäsin yhden ylimääräisen oikein neulotun rivin ennen kavennusten alkamista.
Istuvat nyt omiin jalkoihini ihan hyvin, mutta ehkä olisi kaivannut vielä pari lisäriviä.
Onneksi neule kuitenkin joustaa, joten ei ole niin tarkkaa 😊


Ja vaikka välillä sitä saa aikaiseksi juuri sen mitä haluaakin juuri siinä toivotussa aikataulussa,
on rehellisyyden nimissä todettava, että välillä ei vaan oikein huvita.
Niin kuin elämässä yleensä, myös harrastuksissa, jollainen neulonta minulle on,
on hetkiä, milloin koko juttu ei voisi vähempää kiinnostaa tai muuten vaan toteutus tökkii.
Ja kun aikaa kuluu, aiempi idea ei enää tunnukaan hyvältä ja mieleiseltä ja tekisi mieli laittaa pillit pussiin. 


Menneen kevään viimenen ikuisuusprojekti (tai vaihtuihan tuossa jo kevät kesäksi ja heinäkuuksi)
oli ohuesta Dropsin Baby merinosta 2,75 puikoilla koko talven ja kevään kesken olleet olosukat.
Näiden kuviota muokkasin ja muodostin sitä mukaa, kun neule eteni.
Ja sen huomaa. Sukista tuli vähän eripariset ja kuvio on vähintäänkin epämääräinen,
kunhan nyt välillä vaaleanpunaista ja välillä harmaata puikoille nostelin.
Välillä yritin jotain sydänkuviota muodostaa,
mutta, kun ei laske silmukoita, ei oikein osunut kohdalleen ja en viitsinyt niihin enempää
uhrata ajatusta.
Lopulta vain nostelin lankoja puikoille, jotta saan ne valmiiksi.
Joskus näköjään on tällaisiakin projekteja.
Mutta sitä kai se on käsitöissäkin - välillä sujuu ja välillä ei.


Kuviakin otin näistä kahteen eri otteeseen.
Ei auta, eivät ne siitä sen paremmaksi tule, vaikka kuinka valaistusta ja kuvakulmaa muokkaisi 😊


Sukkien varsinainen juju on pohjassa;
vaaleanpunainen kantapään alus (varmasti näkyy kanta-astujalla jokainen likatahra)
ja kapeaa raitaa päkiän alta varpaiden kärkeen.


Vaikka en millään meinannut saada kerättyä motivaatiota tehdä näitä loppuun, olen nyt iloinen, että tuli tehtyä.
Hyvät ja pehmoiset kevät-, kesä- tai syksysukat näistä omiin jalkoihin lopulta tuli,
vaikka ulkonäkö ei silmiä hivelekään.
Ja tämä oli tosiaan myös viimeinen koko talven kesken ollut neuleprojekti,
joten sitäkin suuremmalla syyllä on voittajaolo 😊



Kesäpuuhana neulominen on ajoittaisesta takkuamisesta huolimatta silti ylitse muiden.
Ja talvipuuhana, ja kevätpuuhana ja syksypuuhana 😊
Vai mitä olet mieltä?
Mikä on sinun lempipuuhaasi?


Näin kesällä vietän mahdollisimman paljon aikaa töiden jälkeen takapihan terssin pihakeinussa neuloen.
Alkukesän helteet veivät kyllä voimia ja illat kuluivat istutuksia kastellessa.
Niinpä tällä viikolla kesäloman alkaessa alkaneet sateet olivat enemmän kuin tervetulleita
(kunhan ei koko lomaa sentään sataisi 😊 )
Sen lisäksi kiertelen ihailemassa huimalla vauhdilla etenevää kukintaa
ja yritän vangita kukkien kauneutta tulevan talven varalle valokuviin.
Koska rakastan paitsi käsitöitä myös kukkia,
olen lisännyt 'SatunKukat-blogiini ' paljon juuri näitä kuvia, joita kesäisten aamujen ja iltojen aikana olen kotipihalla ottanut.


Nyt on taas aika toivotella kaunista kesäisen viikon jatkoa!



perjantai 26. kesäkuuta 2020

Ruusuisia hetkiä



27 vuotta sitten sanoimme tahdon. 
Elämä on kantanut siitä asti.
Ylä- ja alamäet on kuljettu rinnakkain. 
Paljon on vuosiin mahtunut; pääosin ihan normaalia lapsiperheen arkielämää, mutta myös huolia ja juhlahetkiä. 
Sitä kai se elämä on.


Kaksi vuotta sitten vietimme perhepiirissä hopeahääpäivää,
 jonka kakkumuisto on ikuistettu tänne blogiinkin.
Pääset kurkkaamaan sinne 'tästä'


Tämän vuotinen hääpäivä kuluu tiiviisti töiden merkeissä,
mutta sekä sen että alkavan kesäloman kunniaksi nautitaan toki illalla viinilasilliset
kotipihan terassilla 😊


Viime päivinä mielessä ovat  jostain syystä pyörineet 
Juha Tapion Kaksi vanhaa puuta -laulun sanat:

Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun
Kun hetken päässä aamu odottaa
Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa
Oomme taas kuin kaksi lasta
Ne jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
Katsoo kevääseen
Seisoo erillään
Ja kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
Katsoo kevääseen
Seisoo erillään
Ja jossain alla maan
Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Kaksi ylvästä ja nuorta
Varmoina on voimistaan
Taivaankantta kohti kasvaneet
Ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet
Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet
Se ihme kai on vasta
Oomme tänne selvinneet

(Juha Tapio)



Näiden sanojen myötä toivottelen Sinulle

💗

Ruusuisia hetkiä kesäkuun loppuun

💗

t. Satu


perjantai 12. kesäkuuta 2020

Kesämielellä


SE on vihdoin täällä. 
KESÄ
😊

Vauvan sukat
Viimeisen reilun viikon aikana on tullut neulottua aika paljon ulkona. 
Kotipihan terassin keinussa on hyvä istua ja kuunnella linnun laulua.
Ja koska sitä ei osaa vain olla, olemista helpottaa joko käsityö tai hyvä kirja.
Välillä kupponen teetä tai kahvia ja pientä makeaa tietysti,
että jaksaa ja muodot pysyvät 😊
Sekä kirjan että neuleiden parissa olen viettänyt tunnin jos toisenkin
aurinkoisina kesäkuun alun iltoina
 töiden jälkeen sekä viikonloppuisin aina sään niin salliessa.


Ja kun puikot käsissä pyörivät, syntyy valmistakin pikkuhiljaa kiirehtimättä.
Ihan vaan tekemisen ilosta.
Viime kesänä Turun Lankamaailmasta ostamatani ohut Gjestal Baby Ull -merinovillalanka on 
kärsivällisesti odottanut puikoille pääsemistä. Nyt oli sen vuoro päätyä pieniksi sukiksi.
Sukiksi siksi, että mielestäni se ei ole riittävän pehmeää suoraan herkälle pään tai kaulan iholle laittavaksi.
Tämän tyyppisiä villasukkia kun yleensä kai pidetään muiden sukkien päällä,
pieni karkeus ei mielestäni haittaa.
Lanka oli vähän erikoista muutenkin. Samalla kertaa sekä tiiviisti että löyhälle kierrettyä;
vähän sellaista kiharaisen oloista ja tuntui, että yksikään silmukka ei ole samanlainen.
No, lopputulos tasaantui onneksi jonkun verran kuitenkin pikkuisen venyttämällä ja höyryttämällä.



Vasemman puoleiset sukat on tehty mukaellan jonkun verran ns. junasukkien ohjetta.
Oikean puoleiset ovat ihan perussukat pitkällä käännettävissä olevalla resorivarrella.



Isommat sukat ovat noin kokoa 21 - 23 ja niiden teräosan pituus on venyttämättä12,5 cm.
Varressa on 44 silmukkaa ja kantakavennusten jälkeen 42.


Pienemmissä sukissa on varressa 36 silmukkaa ja kantakavennusten jälkeen 34.
Teräosan pituus on venyttämättä 11 cm ja arvioin niiden sopivan noin 17 - 19 numeroiseen jalkaan.



Kävelytien varrelta tarttui mukaan muutamia kukkasia kuvausrekvisiitaksi;
ihanan tuoksuisia kieloja, muutama lupiini ja koiranputkia.
Tein niistä lopuksi kuistille kimpun ja kovasti siinä näkyy pörriäisiä viihtyvän.
Ja makea kukkaistuoksu tervehtii heti ovella. 
Ihana aurinko, luonnon vihreys ja kukkien kauneus.
Tämä riittää juuri nyt.


Aurinkoista kesäistä viikonloppua ja lähestyvää keskikesän juhlaa!



perjantai 5. kesäkuuta 2020

Raitaa, raitaa - sinistä raitaa



Värillä ei ole väliä, kunhan on sinistä 💙


Ja kuviolla ei ole väliä, kunhan on raitaa 😊


Kuten minulla niin monta kertaa, ajatus uusien neulomusten ulkoasusta
ja värimaailmasta tulee illalla sängyssä unta odotellessa tai
unen hävitessä aamuyöllä ennen aikojaan, ns. suden hetkellä. 
Niin myös tällä kertaa, kun mielessä pyörivät monenlaiset ajatukset ja käänsin ne tietoisesti käsitöiden miettimiseen.
Siitäpä oli lyhyt matka miettiä, mitä tekisin viime kesän mummolareissun aikaan
Joroisten RiikkaPiikasta ostetuista pehmoisista Dropsin Baby Merino -langoista,
joista tummansiniset olivat jääneet hempeämpien jalkoihin odottamaan puikoille pääsyä.  
Tälläkin kertaa kaikista maailman hienoista kuvioista valitsin jälleen reippaan raidan.


Ja, koska tämä lanka on mielestäni parhaimmillaan pienissä neuleissa, 
syntyi siitä toukokuun lopun iltoina noin 0-3 kk ikäisen pienen ihmisen 
kokoa olevat peukalottomat lapaset, sukat ja kaksi päähinettä;
tupsupipo ja solmiamisnauhallinen norjalaismyssy.
Tuota neuleiden kokoa on tosiasiassa aika mahdoton arvioida,
kun lapset ovat erikoisia ja neuleetkin joustavia, mutta arvelen,
että menevät nyt ainakin tuon ikäisille 😊



Raitasukkia ja -pipoja on tullut tehtyä aiemminkin. 
Viime kesältä löytyy pari kuvakavalkadia paksuhkosta Novitan Baby Wool -langasta neulotuista sukista:

Raitamyssyjä leikki-ikäisen koossa tein samaisesta 
Dropsin Baby Merinosta, josta tämän kertainen settikin on neulottu.
Raitamyssyjen luokse pääset halutessasi 'tästä' 😊


Tässä sitten muutamia speksejä, jos haluat vastaavia itse neuloa.
Päävärinä on tummansininen ja vaaleansinisellä on neulottu kahden silmukan korkuista
raitaa. Myös tummansiniset raidat ovat kaksi kierrosta korkeita.
Raitojen määrän olen katsonut silmämääräisesti, eli mikä näyttää omasta mielestäni hyvältä.
Sukissa on 40 silmukkaa ja 2 oikein 2 nurin joustinta on varren suussa kahdeksan kerroksen verran ja nilkan kohdalla kymmenen kerrosta.
Sukan teräosan pituus on 11 cm ja kärjissä joka kierroksella toteutettu perusnauhakavennus. 
Lapasissa on varren suussa 40 silmukkaa ja 2 oikein 2 nurin joustinta on myös kahdeksan kerroksen verran.
Ennen ranteen joustinta on neulottu yksi kierros oikeaa, jonka aikana on kavennettu tasavälein neljä silmukkaa.
Ranteen joustimessa on 9 kierrosta 2 oikein 2 nurin.
Kämmenosan pituus ranteen joustimesta kärkeen on 7 cm ja kärjessä samanlaiset kavennukset kuin sukissa. 


Tupsupipossa on 80 silmukkaa. Resori on 4 cm korkea ja pipon kokonaiskorkeus on 17 cm.
Päälaella on ruttukavennus ja siellä keikkuu myös pikkutupsu.


Norjalaismyssyssä on 92 silmukkaa ja kaksi oikein kaksi nurin -resorissa on  10 kerrosta.
Tämän myssyn "huippukohtana" on kuudella silmukalla neulottu "antenni",
jonka taitoin veikeälle solmulle.



Ja lopuksi totean vielä, että oli vaan ihan pakko kuvata nämä siniset raita-asusteet kevään 
sinisten kukkien kanssa 💙
Jotenkin tämän kevään kukinta omassa pihassa on ollut aika sinivoittoista,
tai oikeastaan sinivalkoista, kun siniset ja valkoiset helmililjat, valkoiset isotuomipihlajat ja tulppaanit
 sekä syvän siniset kevätkaihonkukat ovat kukkineet.
Ja paraikaa meneillään on ihanien vaaleansinisten lemmikkien kukinta ja
valkoiset syreenitkin availevat kukkanuppujaan.
Lemmikin kuvia ja aiempaa kevään kukintaa pääset halutessasi katselemaan tarkemmin
SatunKukista 💙



💙   Sinisiä hetkiä Sinulle  💙


lauantai 30. toukokuuta 2020

Pieniä sukkia merinovillasta

Lapsen sukat merinovillasta

Kevään mittaan on välitöinä tullut neulottua erikokoisia sukkia vähän niinkuin pään tyhjennysmielessä.
 Ja toki siinä sivussa on tyhjentynyt edes pikkuisen lankakorikin 😊


Pienet, ja miksei vähän iseommatkin, sukat ovat erinomaisia langan loppujen kulutukseen.
Jämälankasukat aina aloitan ja sitten yksi väri loppuukin juuri vähää vaille kesken,
joten pitää aloittaa upouudesta kerästä - ja kierre on valmis 😊


Vauvan sukat - lankana Novita Baby Wool

Nämä kuvissa näkyvät lasten kokoa olevat sukat on neulottu paksuhkosta, 
pehmeästä ja lämpimästä-merinovillalangasta. 
Yllä olevat harmaa-sini-vihreät sekä harmaa-sini-vihreä-vaaleanpunainen-valkoiset Novita Baby Woolista
 ja alla olevat Dropsin Merino Extra Fine:sta.
Kuvia napsin niistä saman tien sukkien valmistuttua, joten ovat vähän epämääräisiä 
ja osasta voi arvata valmistumisajankohdinkin; 
kuten esim. pääsiäispyhät ja sitten jo toukokuisen kukinnan😊


Pikkusukkia on nyt jo ihan liikaa ja lisää tulee koko ajan. 
Pitää keksiä näille jatko-osoite aika pikapuoliin 😊
Mutta loppusijoituspaikkaa etsiessä neulontainnostus ei toistaiseksi osoita laantumisen merkkejä.
Mikähän olisi seuraava projekti, 
jonka lopputuloksena ei olisi pikkuisia sukkia, lapasia ja myssyjä?
Vinkkejä otetaan vastaan!





💗 Lämpöisin ajatuksin 💗

Satu