Viikonlopun iltapalalle

 

Itse tehty minihampurilainen

Joskus iltaisin,

tai oikeastaan aika usein iskee pienen suolaisen nälkä.

Arkena ei yleensä kovin kummoisia viitsi iltapalaan panostaa,

mutta sentään joskus viikonloppuisin tulee nähtyä asian eteen vaivaa.

                         

   

Rehellisyyden nimissä on taas todettava,

että valtaosan tästä tänne kuviksi päätyneestä iltapalasta

ideoi ja toteutti tyttäreni.

Minä olin vähän assistenttina ja apukäsinä lähinnä tekemisen loppuvaiheessa.

Menuun kuului mm. bruschettaviipaleita,

joiden päällä oli mausteista kanaa, tomaattia ja juustoa.

Pienissä kinkku-juusto-ananas- sekä kinkku-pepperoni-juusto-pitsoissa on

pohjana käytetty neliömäistä Fazerin rullarieskaa,

josta on leikattu pienempiä neliöitä napostelupitsapaloiksi.

Nopea apua pitsan nälkään.

Kylmäsavulohitäytteiset ruisnapit ovat aivan mahtavia ja niitä varsinkin minä

tykkäsin napostella.

Rapeat chilistä potkua saaneet pienet chili-juusto -snacksit olivat 

melko tulisia minun makuuni, mutta tulisuudestaan huolimatta ne olivat 

juuri sellaisia pikkusuolaisia, joita oli vaan ihan pakko napostella.

Chili-juusto-snacksit

Ehkä kaikkein suosituimmat olivat kuitenkin itse leivottuihin pehmeisiin

pieniin sämpylöihin tehdyt barbequen sekä sweet chilin makuiset nyhtöpossuhampurilaiset.

Molempien hampurilaisten täytteenä oli nyhtöpossun ja mausteiden lisäksi jääsalaattia,

kuullotettua paprikaa ja punasipulia sekä pitsajuustoraastetta.

Kylläpä taas nälkä lähti ja tuli hyvä mieli 😊

Kaulan ja otsan lämmikettä

Sain joululahjaksi kaksi kerää beigen harmaata

pörröistä ja pehmeää Novitan Pilvi-lankaa.

Olin jo pitempään miettinyt tuubihuivin neulomista itselleni, 

joten tämä lanka ilmaantui lahjakääröstä kuin tilauksesta. 

En löytänyt ohjetta, joka olisi suoraan käynyt tähän projektiin,

joten sävelsin omasta päästäni. 

Pienen pohdinnan ja laskemisen jälkeen päädyin 

luomaan 112 silmukkaa. 

Tarkoitus siis oli, 

että huivi on riittävän löysä asettuakseen mukavasti kerran kaulan ympärille, 

mutta myös riittävän kapea, jotta lämmittäisi eikä valuisi olkapäille.

Ja riittävän korkea, että kuitenkin jossain vaiheessa ilmaantuva löysyys ei haittaisi
ja että se lämmittäisi kunnolla ja

että sitä voisi tarvittaessa vetäistä vähän päänkin suojaksi.

Huivi on neulottu 60 senttisillä 5 pyöröpuikoilla.

Itse asiassa en tykkää yhtään noista metallisista puikoista, 

joita tässä jouduin käyttämään, koska puisia ei minulla juuri tuota kokoa toistaiseksi ole.

Ylhäällä ja alhaalla on kahdeksan kierrosta 2 o 2 n -joustinta ja

välissä on neulottu joka toinen kierros oikein ja joka toinen nurin. 

Näin sain mielestäni neulokseen paksuutta ja rakennetta istuvuutta parantamaan.
Jos ja kun neulon vastaavanlaisesta langasta toisen samanlaisen,
vähennän kuitenkin silmukoiden määrää noin sadan kieppeille.

Tuubihuivin lisäksi langasta riitti hyvin myös pannan tekemiseen. 

Pannassa on 22 silmukkaa ja neuleena yksinkertainen joustinneule,

yksi oikein, yksi nurin 4 puikoilla neulottuna.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä pantaan ison kierteen,

jonkinlaisen palmikon tyyppisen.

Pienellä säätämisellä onnistui suhteellisen hyvin.

Tammikuun alussa näyttäytyi aurinkokin ja ajattelin, 

että saisin vasta sataneella lumella aikaiseksi hyviä kuvia. 

Jotenkin lumen ja talviauringon valon sävy on hyvin kylmä,

josta syystä langan värikin näyttää näissä kuvissa sinertävältä. 

Yritin vähän kuvankäsittelyllä noita muokata luonnollisempaan suuntaan, 

mutta taidot ja kestävyys eivät riittäneet, joten  näillä mennään 😊

Setti on suloisen pehmeä ja lämmin.
Tuli jo testattua, kun tammikuun pakkasetkin alkoivat sopivasti saman tien. 

Lankojen lisäksi sain joululahjaksi ihania "käsintehty"-, "handmade"- ja "made with love" -merkkejä.
Niistä "käsintehty" päätyi viimeistelemään tämän huivin.

Huivi oli siis jo kertaalleen käytössä ja mielestäni istui kuitenkin hyvin

omaan kaulaani harmaan villakangastakin seuraksi.

On suloisen pörröinen ja pehmoinen 💗

Pipoja välillä

Pipojen neulominen ja virkkaaminen on ollut suosittua jo pitempään.

Minä olen keskittynyt tekemään niitä pääasiassa vauvoille ja lapsille,

enkä ole todella pitkään aikaan kokeillut tehdä aikuisten pipoja.
Hitaasti syttyvää laatua kun olen, 

olen viimein päässyt pipojen tekemisen makuun minäkin.

Pipo merino- ja silkki-mohairlangoista

Langan valinta päähineeseen on aina ollut minulle hankalaa.

Langan kun pitäisi olla lämmin, riittävän paksu, pehmeä ja ennen kaikkea se ei saisi kutittaa.

Tähän pipoon päädyin valitsemaan pehmoista Dropsin Baby Merinoa

ja pilven kevyttä Dropsin Silk Mohairia.

Olen pitkään vierastanut mohairlankoja, koska pehmoisuudestaan ja pörröisyydestään huolimatta

  ne ovat kokemukseni mukaan vähintään jonkin verran pistelleet ja kutittaneet.

Mutta, koska moni neuloja ja monessa ohjeessakin vannotaan nimenomaan tuon Dropsin silkkimohair-yhdistelmälangan nimeen,

päätin kuitenkin kokeilla.

Ajattelin, josko silkki ja merino siinä sivussa vielä kokonaisuutta pehmentäisivät.

Ja onhan se pehmoinen ja lämpöinen,

 mutta minua erittäin herkkäihoista se meinaa pikkuisen kutittaa,

 jos on ihoa vasten silloin, kun on vähän hiki pinnassa.

No, tämä pipo tuli tehtyä tällaisella yhdistelmällä ja vielä mietin,

millaisen lankacocktailin kehittelen samaan aikaan hankkimani valkoisen mohairlangan seuraksi.

Tämä pipo on yksinkertaisuudessaan jopa tylsä, mutta helppo, nopea ja loppujen lopuksi ihan näyttäväkin.

Pipo on neulottu 3,75-koon 40 senttisillä pyöröpuikoilla kolminkertailla langalla;

yksi kerä vauvamerinoa ja kaksi kerää silkkimohairia. 

Merino meni kaikki, kun käytin loput tupsuun, mutta silkkimohairia jäi vielä pikkuisen.

Silmukoita on 96 ja koko matkalla neulottu yksi oikein, yksi nurin -joustinneuletta.

Pipon korkeutta on helppo säädellä ja voi miettiä, 

haluaako käännettävän reunan vai ihan yksinkertaisen, 

vai haluaako pipon olevan päänmyöntäinen vai törröttävän päälaella, 

kuten taitaa olla nykyään enemmän tapana.

Näillä määrillä näin neulottuna tämä pipo sopii erittäin hyvin ns. keskikokoiseen naisen päähän.

Joustavana se sopii toki hyvin myös pienempään päähän, jolloin se näyttääkin oikein muhkealta ja istuvalta. 

Isompipäinen, kuten minä, saa siitä kohtuullisen hyvin istuvan perusmyssyn.

Itselleni voisi olla pikkuisen isompi, jotta neulos ei olisi venyneenä koko ajan,

joten seuraavaan vastaavan vahvuiseen piponeuleeseen laitan muutaman silmukan lisää.

Kokeilin pipoon erilaisia tupsujakin. 

Tai siis kolmenlaisia, kun niitä oli valmiina. 

Pieni lankatupsu on valmistettu piposta ylijääneistä langoista, kun taas musta ja harmaa ovat tekoturkista. 

Sama pipo, neljä ulkonäköä.

Olisi kiva kuulla mielipiteesi, mikä yllä olevista toimii parhaiten 😊

Mukavaa viikonloppua ja kivoja ulkoilukelejä,

t. Satu



Pienelle pehmeää

Poutapilven hahtuvat ja tammikuiset hanget.

Siinäpä mielikuvia, 

joiden perusteella syntyi pikkuisen ihmisen neulemyssy.

Taaperon myssy

Veikeä tupsupipo on neulottu Novitan pehmoistakin pehmoisemmasta
Pilvi-langasta. Puikkoina 3,5 koivupuikot sekä kierre- että sukkapuikkoina.

Myssyssä on 76 silmukkaa alusta loppuun. 

Alussa on neulottu kaksi oikein - kaksi nurin -joustinta kymmenen kierrosta, 

jonka jälkeen pelkkää oikeaa ylös asti. 

Kun myssy on riittävän korkea, tässä 17 cm, päätellään kaikki muut silmukat paitsi molemmista reunoista neljä, 

joilla neulotaan pienet tupsujen antennit.

Tupsut tein haarukkatekniikalla, 

koska tarpeeksi vahvaa pahvia pienten kiekkojen tekemiseen ei löytynyt. 

Käytin haarukkana muovista ruoanlaittohaarukkaa, 

joka on siis normaalia ruokahaarukkaa ehkä tuplaten isompi.

En ollut tupsujen tekoa haarukalla aiemmin kokeillutkaan, enkä ehkä kokeile uudestaankaan. 

Sen verran neliömäinen tupsusta tuli, että tupsun pallomaiseksi muotoilu koetteli hermojen kestävyyttä.

Myssyn malli on siitä ihana, että sen kokoa on erittäin helppo muokata tarpeen mukaan

 ja niitä on mukava neuloa "välipalatöinä".

Tämä myssy sopii käyttäjän koosta riippuen arviolta noin vajaan vuoden ikäisestä kahteen vuoteen asti.

Omasta mielestäni myssystä tuli aikas suloinen. 

Mietin vielä sen vuorittamista ohuella fleecellä, 

jolloin siitä tulee kunnon talvipäähine.

Tässä muodossaan se sopii hienosti pikkupakkasilla söpöilyyn, 

mutta viimaa vastaan tarvittaisiin vielä lisäsuojaa.

Unelmankevyitä talvipäiviä Sinulle!

Sitruunamarenkipiirakka iltakahville

Mikä maistuukaan tammikuisen päivän iltakahvilla paremmalta kuin 

kotona tehty sitruunamarenkipiiras.

Sitruunamarenkipiiras

Joululomaviikon lopulla tyttäreen iski tarve leipoa jotain makeaa.

Ruokakaupassa ei oltu käyty moneen päivään ja kotona oli vain vähän 

leivontatarpeita. 

Hetken aikaa kaappeja auottuaan hän alkoi nostella niiden sisältöä työpöydälle:

vehnäjauhoja, perunajauhoja, sokeria, kananmunia, sitruunan...

ja muutaman kulhon, vatkaimen ja piirakkavuoan, jonka minä sain voidella.

Leipuri ripotteli mittaamatta sokeria sinne, jauhoja tänne ja munia tuonne.

Tiskiä syntyi ja valmistakin tuli.

Pitkään aikaan minulla ei ollut aavistustakaan, mitä meillä leivotaan.

Jotain makeaa, se tuli toki selväksi heti alussa, mutta tarkemmin sain tietää vasta,

kun leivonnainen oli valmis. 

Lopputuloksena summanmutikassa (kuulemma) leivottu sitruunamarenkipiiras,

jossa oli tiivis pohja, samettisen pehmeä sitruunatäyte ja päällä runsaasti kuohkeaa, makeaa marenkia.

Makean nälkä lähti, mutta samalla piiras oli ihanan raikas.

Mieleen tulivat heti kevään valo ja keväiset leivonnaiset.

Niitä saa ihan kohta - molempia.

Oikein ihanaa loppiaisviikonlopun jatkoa ja tammikuun alkua 💛

Hyvää Uutta Vuotta

Vuosi on juuri vaihtumassa.

Aattoilta vietetään kotona oman perheen kesken.

Meillä ei nykyään paukutella ilotulitteita, koska koira pelkää pauketta.

Tästä syystä vietetään mahdollisimman rauhallinen koti-ilta,

mutta toki pientä herkuttelua kuuluu kuvioon.

Laitan tähän kuitenkin herkun muutaman viikon takaa itsenäisyyspäivän kahvipöydästä.

Tytär teki marenkipäällysteisen paistetun mustikkavaniljajuustokakun,

joka on joulun aluskiireissä ja neuleiden parissa askartelun takia jäänyt täällä esittelemättä.

Mustikkavaniljajuustokakku

 Mehevän kakun päällä oli kerros tahmeaa marenkia, 

rapeita, pieniä sinivalkoisia marenkeja, mustikoita sekä valkosuklaata ja koristerakeita.

Ja jälleen kerran - oli muuten todella hyvää 😊

Marenkimassaa tuli sen verran reilusti, että siitä riitti pursotusharjoitelmiin,

joita sitten oli mukana napsia pieninä suupaloina kahvittelun yhteydessä 

Vuosi on taas vierähtänyt vauhdilla. 

Viime heinäkuussa aloitin tämän blogin pitämisen ja tuntuu, että se oli ihan hetki sitten.

Välillä on ollut ylä- ja alamäkiä, olen jo ehtinyt pohtia, jatkanko vai en. 

Ja, jos jatkan, mihin suuntaan tämä kehittyy. 

Toistaiseksi jatkan kuitenkin samalla linjalla - 

itselle sopivassa suhteessa käsitöitä, leivontaa, pihan hoitoa ja pohdintaa.

Siis sekoitus vähän kaikkea.

Kiitos kuluneista kuukausista

 ja siitä, että seuraat ja/tai käyt välillä täällä lukaisemassa 💗

Oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta 2019 ! 

T. Satu

Rauhallista Joulun aikaa

Se on taas täällä, 

Joulu, juhlista jaloin.

Vietetään rauhassa vielä neljäs adventtisunnuntai
ja laskeudutaan joulun viettoon kukin tahollamme
ja tavallamme.
Mielestäni ihmisen on välillä hyvä hiljentyä
ja kuunnella itseään ja lähimmäisiään,
juhlipa joulua tai ei.

Siksi onkin hyvä muistaa vanhan laulun sanat:

"Hyvä, lämmin, hellä, on mieli jokaisen..."

Nautitaan sekä kiireestä että hiljaisuudesta.

Yksinolosta ja yhdessäolosta.

Kaikista niistä voi saada voimaa, 

kunhan antaa siihen itselleen mahdollisuuden.

Vähempikin riittää.

Katso kynttilän liekkiin

niin mieli rauhoittuu ja kiire karkottuu. 

Hyvää ja Rauhallista Joulun aikaa 💗

Piparikoti

Piparkakkutalo on ollut meillä jokavuotinen joulupöydän koriste. 

Tänä vuonna sen tekeminen kuitenkin hieman viivästyi. 

Tyttären mukaan rakennusmestari (hän itse) unohti

ja rakennusvalvoja (minä) ei muistuttanut ajoissa 😄

Kuten rakennusprojekteissa usein käy, 

viivästyksiä ja kommelluksia on matkan varrella,

mutta lopussa kiitos seisoo.

Piparkakkutalo

Niinpä meilläkin komeilee valaistu

piparkakkutalo ja vieläpä loppujen lopuksi ihan ajoissa

ennen joulua.

Piparitalo toimii tänä vuonna kotina vaikkapa kotitontulle.

Piparikoti.

Tuolla tunnisteella Instagrammissa jaetuista kuvista 

Dr.Oetker -yritys on ilmoittanut laittavansa euron/kuva SOS-lapsikylälle.

Joten tottahan toki kuva myös meidän piparikodista 

on jaettu hyvään tarkoitukseen.

Talo on tehty vanhaan hyvään rintamamiestalotyyliin;

piirustukset käsivaralla suoraan valmiille taikinalevylle,

levyt uuniin ja jäähtymisen jälkeen pikeerillä koristelu.

Ovi on auki Joulun tulla.

Oikein rauhallista ja tunnelmallista Joulun aikaa.