Vielä katsaus jouluun

 
Joulua odottaa niin paljon.
Joulu tuo mieleen sekä oman että omien lasten lapsuuden. 
Jostain syystä liitän jouluun aina lapset.

Tänä jouluna, kun olimme poikkeuksellisesti kotona vain ydinperheen kesken, 
korostui leppoisa ajan veitto. 

Voihan olla, että nuorisolle tuli aika pitkäksi, 

mutta minä nautin, kun lapset olivat kotona ja toisaalta ei ollut kiire minnekään. 

Tytär leipoi ahkerasti ennen joulua suolaista ja makeaa, 
mies paistoi kinkun ja huolehti siitä loppuun asti joulun ajan,
joten minulle jäi vaan siivoaminen, kattaminen ja ns. perusjouluruokien esille laittaminen. 
Niissä menin helpoimmin kautta, sillä laatikot, kylmäsavulohi ja rosolli lähtivät mukaan kaupasta. 

Saivat sitten vaan pientä twistiä ennen tarjolle laittamista.

Herkullinen liköörillä makeutettu yllä olevissa kuvissa näkyvä suklainen jouluhalko 

sai koristeekseen sokerihuurretut karpalot ja rosmariininoksat.

Muita makeita joulupöydän herkkuja perinteisten joulutorttujen, 

hedelmä- ja maustekakun lisäksi  olivat 

yllä näkyvä rommilla kostutettu appelsiinikakku ja alla olevissa kuvissa olevat piparkakunmakuinen puolukkajuustokakku 

sekä manteliset vadelmamurokeksit ja syvän suklaan makuiset suklaakeksit.

Suolaisia leipomuksia oli oltava vastapainona ja poropiirakka, kinkkukierteet ja salamipizzakierteet 

tekivät erittäin hyvin kauppansa iltapalana.

Lahjojakin oli joulukuusen alle ilmestynyt kuin huomaamatta. 

Tytär ne sinne sijoitti aattona puolilta päivin ja ihmeen hyvin omien lahjapakettien avaamista

 rakastavat koirat kuitenkin antoivat niiden olla koskematta, 

kun paperien läpi ei tunkenut vinkulelujen tuoksu. 

Joka joulu neulon muutamat perussukat joululahjaksi. 

Tänäkin vuonna iäkäs sukulaismies sai paksut villasukat suklaalevyn kera kirjekuoressa ennen joulua. 

Toivottavasti ne lämmittivät. Minun mieltäni ainakin lämmitti hänen kiitossoittonsa.

Poika puolestaan sai tummanharmaat 7 veikasta neulotut perussukat 

ja tytär Dropsin merinolangasta neulotut vaaleansiniset olosukat. 

Vaikka aikuinen ei lahjoja juuri osaa toivoa, kaivata eikä mitään edes tarvitse, 

lämmittää muistanen toki aina mieltä. 

Tällä kertaa yllätyksenä tuli pojalta saatu huippulaatuinen japanilainen terävääkin terävämpi kokkiveitsi, 

jonka avulla varmasti ruoan leikkaushommat onnistuvat jatkossa ilman hermojen kiristymistä. 

Kuvaa siitä ei vielä ole, mutta terän damaskuskuviointi on hieno ja valo leikkii siinä kauniisti  🤍

 Toinen yllätys olivat tyttären minulle neulomat mustat lapaset, joiden kädenselkään oli kirjottu heijastinlangalla kauniit kukkakuviot. 

Juuri lempiväriäni ja toisaalta huomioitu tummin pukeutuneen äidin näkyminen liikenteessä 🤍

Ja ei kahta yllätystä ilman kolmatta. 

Kolmantena sain todella kauniit sukkaplokit, jotka tytär oli isänsä kanssa tilannut. 

Että osaavat olla kaunisti toteutetut ja toisaalta, 

miten ihmeessä minä olen noita ilman aiemmin tullut edes toimeen 😊

Ja, kun lisäksi sain vielä uuden villasukkaohjekirjan, oli pakko jo joulun aikaan kaivaa lankalaatikoita ja aloittaa kirjasta uudet sukat, 

joita pääsen sitten plokkien kanssa jossain vaiheessa esittelemään täälläkin, kunhan niin pitkälle päästään. 

Mutta neulomisen välissä oli ihana pitkästä aikaa rentoutua uuden pehmnoisen viltin alla kevyen lukemisen 

ja vähän raskaammaan herkuttelun seurassa.

 Siinä puuhassa meni puolet tästä päivästä. 

Ja ihan rehellisesti voin sanoa, että teki muuten hyvää!

 

Puuhaa joulun alla ja aikana tietenkin riitti, mutta pääasia oli, kun ei ollut kiirettä minnekään.
Kynttilä, joulutähdet, kyntteliköt ja joulukuusi ovat valaisseet hämärää kotia aamusta yöhön.
Ne saavat olla paikoillaan vielä ainakin loppiaiseen, tai jopa Nuutinpäivään, katsotaan nyt. 
Ehkä osa tontuista pääsee kesälomalle jo uudeltavuodelta, mutta muut saavat olla paikoillaan. 

Viikon loma joulun aikaan lähes kaoottisen, normaalia vähemmillä lomapäivillä tehdyn työvuoden jälkeen tuli tarpeeseen 

ja jotenkin nyt sunnuntai-iltana juuri ennen loman jälkeistä töiden alkamista tuntui jopa pitkältä.
Hyvä niin 😊 

🤍 Mukavia joulukuun lopun päiviä ja iloa alkavaan vuoteen Sinulle 🤍

 

Hyvää ja tunnelmallista Joulun aikaa

 

Sydämeeni Joulun teen.

Tämä erikoinen ja erilainen vuosi alkaa olla lopuillaan. 

Juuri nyt olen kiitollinen siitä, että saan nauttia tästäkin joulun ajasta.

Meidän perheemme joulusuunnitelmat olivat pitkään avoinna, kun mietimme,

uskallammeko lähteä mummoloihin vallitsevan tilanteen takia.

Päädyimme jäämään kotiin, vaikka samalla se tarkoittaa normaaliin ns. totuttuun verrattuna

erilaista joulua. 

Joulua vain ydinperheen kesken ja puhelimitse joulun toivottelua vanhemmille. 

Mutta, kuten poikani usein lapsena totesi, ei haittaa. 

Tämä on hyvä juuri nyt.

Muutama päivä vapaata joulunpyhien lisäksi, eli aikaa rauhoittumiselle ja ajatusten kääntämiselle kohti uutta.

 Kohti uutta vuotta ja kohti uusia työtehtäviä.

Sitä ennen on kuitenkin hyvä ottaa hetki aikaa itselle ja läheisille.

Näinä joulunaluspäivinä on ollut mukana herätä hitaasti, kiirehtimättä.

Istua aamukahvipöydässä kynttilän valoa katsellen ja tyttären leipomia herkkuja maistellen.

Kotona tuoksuvat joulun tuoksut.

Yllä olevassa kuvassa olevat suklaa-pistaasipähkinä pikkuleivät olivat todella herkullisia.

Saimme niitä erilaisina versioina ja niistä olisi pitänyt kuulema valita paras.

En osannut, sillä kaikki olivat tosi hyviä!

"On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta."

Toivottelen sinulle kaunista, rentouttavaa ja rauhallista Joulun aikaa!

Vuoden vanhat sukat

Taas on aika joulusukkien.

Kun tämä teksti ja nämä kuvat julkaistaan, 

on kulunut lähes vuosi tämän postauksen tallennuksesta. 

Kirjoitan tätä nimittäin lauantai-iltana 28.12.2019,  eli lukuhetkestä katsoen viime vuosikymmenellä 😊

Ja tarkoitukseni on tosiaan ajoittaa tämän julkaisu joulukuulle 2020  ja jättää se sellaiseksi, 

kuin sen alunperin teen.

Hullua, ehkä. Mutta samalla aika kutkuttavaa miettiä, mitä tämän kirjoittamisen ja 

julkaisemisen väliin mahtuukaan...

Vähän hirvittää. En tiedä, miksi. 

Koskaanhan sitä ei tulevasta tiedä ja maailma muuttuu nopeasti ja vuoteen mahtuu niin paljon.

Toivottavasti vuosi tuo kuitenkin paljon hyvää meille kaikille!

Ehkä kirjoitan tähän pienen jälkikirjoituksen. Jos muistan. 

Minulla oli tarkoitus tehdä nämä sukat itselle jouluksi (2019 siis).

Aloitin ne ihan ajoissa, mutta sitten perheeseen tuli pieni koiranpentu, 

jonka sisäsiistiksi opettaminen ja vanhempaan koiraan totuttaminen vei todella paljon aikaa ja energiaa. 

Samaan aikaan omat työtehtäväni muuttuivat jonkun verran, kun jouduin tuuraamaan 

kollegaani, tuli uusia haasteita, työpäivät pitenivät ja ns. väsy iski.

Neulominen jäi useammaksi viikoksi. 

Ihan vähän ennen joulua hoksasin, että voisin ehkä kuitenkin tehdä parit lahjasukat.

Niinpä neuloin joulua edeltävinä iltoina iäkkäälle anopilleni vaaleanpunaiset merinovillaiset pitsisukat samalla mallilla, 

jolla muutenkin olen lahjasukkia viime aikona neulonut.

Joulun aatonaattona ajelimme mummoloihin halki Suomen ja automatkalla puolison ajaessa neuloin apelle perusharmaita villasukkia. 

Sain ne valmiiksi jouluaattona puolilta päivin.

Vähän viime tippaan meni, mutta pääasia, että valmistuivat!

Halutessasi pääset katsomaan noita jouluksi 2019 appivanhemmilleni tekemiäni sukkia täältä.

Nämä omat sukkani laitoin valmistumisen jälkeen kaappiin odottamaan ensi joulua. 

Ehkä muistan ne kaapin kätköistä kaivaa esillekin tämän tekstin ilmaannuttua.

Sukat on neulottu joulunpunaisesta, vaaleanpunaisesta ja puhtaan valkoisesta 

Novita 7 Veljestä -langasta. Puikkoina 3,5 koivupuikot. 

Silmukoita on varressa 52 ja kantakavennusten jälkeen 50.

Varressa on neljän silmukan kuviolla toteutettu lyhyt valepalmikko ja 

sen jälkeen kolmella värillä toteutettu itse tähän kehitelty kuvio. 

Tosin ihan varmasti sama kuvio löytyy vaikka mistä muualtakin, 

mutta lähinnä tarkoitan sitä, että tein tämän ilman mallia ns. lennosta.

Joulusukat

Jalkaterä on raidoitettu. Meinasin ensin tehdä siihen samaa kuviota kuin varteenkin,

mutta en jaksanut miettiä kuvion kohdistamista kavennusten kohdalla.

Niinpä menin jälleen kerran sieltä, missä aita on matalin - tai jo kaatunut  😊

Höyrytin ja kuvasin sukat heti niiden valmistumisen jälkeen, 

eli tänään vähän ennen tämän kirjoittamista. 

Kuviin pääsi mukaan myös tyttäreni muutama joulu taaksepäin tekemä joulukalenterini,

joka odottaa varovasti pakattuna aina seuraavaa joulun odotusta. 

Varmasti se on taas tänäkin jouluna nostettu esille ja paikallaan olohuoneessa. 

Joulun odotus on aina yhtä kutkuttavan jännittävää. 

Vaikka aikuiseksi tuleminen on vienyt siitä sen isoimman odotuksen ja jännityksen, 

on joulutunnelman saavuttaminen ja siihen rauhoittuminen aina yhtä juhlallinen tunne.

Valoa, lämpöä, kauneutta ja rakkautta. 

Niitä toivon jokaisen jouluun.

Jälkikirjoitus 16.12.2020 kuvissa näkyvät villasukat jalassa:

Oli ihan pakko lisätä tähän tekstiin jälkikirjoitus, sen verran erikoinen tämä vuosi on ollut. 

Viime vuoden joulukuussa mietin, että millainen tuleva vuosi tulee olemaan. 

Mietin lähinnä toteutuisiko pitkään suunniteltu matka ja pysyisimmekö terveinä, 

itselläni kun kerran vuodessa on kontrollikäynti, joka jännittää aina kovasti.

Ja onhan vuosi tosiaan ollut aikamoinen; ihan en osannut kuvitella, että pandemia kurittaa koko maailmaa ja muutenkin kuohuu taas siellä ja täällä, 

omat työkuviot ovat muuttuneet todella paljon ja täytyy sanoa, 

että stressikäyrä on ollut hyvin korkealla menneinä kuukausina, 

vaikka erittäin mielenkiintoista onkin.

Lisäksi tämä joulu on poikkeuksellinen siitäkin syystä, 

että emme uskalla juuri tartuttamisriskin takia lähteä jouluksi iäkkäiden isovanhempien luokse tai tavata muuta sukua.

Sen sijaan olemme oman ydinperheemme kesken meillä kotona, mikä kyllä tiestysti on todella mukava asia sekin, 

kun molemmat opiskelevat lapset ovat kotona ja 

pitkästä aikaa tulee laitettua kotonakin jouluruokaa ja -herkkuja ihan joulun aikaankin eikä vaan etukäteen.

Muutoksia on siis tullut.

Kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tarve rauhoittua edes jouluksi, on kova.

Tarve antaa aikaa itselle ja läheisille, olla, hiljentyä ja rauhoittua, elää ja tuntea.

 

💗 Kauniita joulukuisia päiviä Sinulle 💗

Lämpöisin ajatuksin, 

Satu 

💗

Joulun odotusta

 

Neulominen on minulle rentoutumiskeino. 

Ja rentoutumista on tässä tarvittu koko syksyn vastapainona työlle. 

Ja, kun muutakaan en keksi, tulee tehtyä sukkia.

Yleensä neulon niitä ns. omasta päästä -mallilla, 

vaikka valmiita toinen toistaan upeampia ohjeita on olemassa pilvin pimein.

Mutta välillä on kiva tehdä sen mukaan, mitä joku toinen valmiiksi miettinyt.

Sain syyskuussa syntymäpäivälahjaksi kaksi sukkaohjekirjaa.

Niistä oli puhetta aiemmin täällä blogissa otsikolla "Syksyn lapsen kakku ja lahjakirjat"-

Toisesta olen tähän mennessä neulonut yhdet sukat ja toisesta ovat yhdet kesken. 

Ovatkin olleet jo syyskuusta alkaen 😊

Tätä näissä kuvissa näkyvien sukkien ohjetta en noudattanut ihan kokonaan,

mutta pääpiirteittäin kylläkin ja eiköhän sukat suurinpiirtein mallista tunnista.

Jämälankasukat -kirjan "Miss Farkku" -sukkien ohjetta pääsääntöisesti

 noudattaen valmistuivat nämä harmaa-violetti-valkoiset sukat, 

joiden juju on varren kauniissa aaltokuviossa.

Kirjan nimen mukaisesti sukkiin voi upottaa monen eri värisiä lankoja. 

Itse käytin näissä sukissa neljää eri Novitan Nalle-langan väriä ja kivasti pieniä keränöttösiä niihin

upposikin. 

Aaltomainen pitsikuvio olisi ohjeen mukaan tullut sukan kärkeenkin jalkaterän yläpuolelle,

mutta jotenkin ajattelin mennä helpomman kautta ja tein siihen kohtaan yksinkertaisesti  

vain eri värisen raidan.

Tästäkin kirjasta tulee varmasti jatkossakin neulottua useita malleja. 

Siitä olen ihan varma. 

Mutta sitä ennen tekeillä on parit miesten perussukat joulupukin konttiin 

ja pitäisi saada valmiiksi ne toisesta kirjastakin aloitetut sukat; ovat jo sentään jalkaterässä menossa 😉

Jouluvalmisteluja kotona on tehty jonkin verran. 

Kausivalot tai voihan noita nyt jo jouluvaloiksikin kutsua, ovat paikoillaan, samoin kuin joulukuusi.

Pikkuisen on myös joulupukin kontin sisältöä kartutettu, 

mutta leipominen on jäänyt. 

Tai ei nyt ihan kokonaan, torttuja sentään on tullut jonkun verran tehtyä.

Tänään saatiin hieman luntakin  märän ja lumettoman marraskuun jälkeen.

Kivasti lumi valaisee pimeää joulukuista pihamaata.

Ja kotona on hyvä olla kynttilän valossa ja jotain pientä puuhastellen. 

Tämä on hyvä juuri nyt.

Mukavia joulukuisia päiviä Sinulle!

Luottoherkku

Kotoisan kahvipöydän luottoherkku ovat itse tehdyt juustosarvet.

Aina pöydässä ei tarvitse olla makeaa olipa kysymys sitten

aamu-, päivä- tai iltakahvihetkestä.

Tai vaikkapa työpäivän katkaisevasta välipalasta.

Itse asiassa näin aikuisiällä suolaiset kahvileivät maistuvatkin parhaiten.

Nuorena ihmettelin aina aikuisia, jotka mieluummin söivät voileipäkakkua 

kuin täytekkakkua. Kuinka kukaan nyt voisi täytekakkua vastustaa?!

Itse rakastan edelleen kyllä täytekakkuja, 

siitä ei pääse mihinkään 😊,

mutta silti suolaiset piirakat, pasteijat, sarvet jne. ovat ihan yhtä hyviä.

Joskus vuosia, vuosia sitten kotiin mainospostissa tulleessa silloisen Valintatalon

pääsiäisen ruokamainosvihkosessa oli yksinkertaisten juustosarvien ohje. 

Otin ohjeen talteen ja siitä asti olen säännöllisen epäsäännöllisesti sen mukaan sarvia tehnyt. 

Sarvien salaisuutena on taikinan sisään lehtitaikinmaisesti kaulittava 

Koskenlaskija-juusto.

Perustaikinan teen aina ohjeen mukaan, sillä en osaa leipoessa sävelttää omiani,

mutta loppuvaiheessa voi sitten jo käyttää mielikuvitusta. 

Yleensä teen taikinan kaksinkertaisena, koska samallahan sitä tekee vähän enemmän, 

kun kerran aloittaa.

Näitä kun voi oikein hyvin pakastaa ja sitten lämmittää sen, mitä kerralla tarvitsee.

Usein teen toisen puolen taikinasta pelkkinä juustosarvina ja toiseen puoleen laitan täytteeksi 

vaihtelevasti kinkkua, sipulia, paprikaa, yrttimaustetta, juustoa yms.

Tässäpä alkuperäinen ohje, jossa mukana myös omia kommenttejani:

KOSKENLASKIJAN JUUSTOSARVET

0,5 dl vettä tai maitoa

1 pala hiivaa tai kuivahiivaa pakkauksen ohjeen mukaan

1 tl suolaa

n. 1 litra vehnäjauhoja

1 pkt (250g) Koskenlaskija-juustoa

Voiteluun 1 kananmuna

Pinnalle 1 pss juustoraastetta (Emmental), alkuperäisessä ohjeessa ’Fontal’-juusto

Liota hiiva ja suola lämpimään nesteeseen. Lisää vehnäjauhot ja alusta taikinaksi. Kauli taikinasta jauhotetulla alustalla suorakaiteen muotoinen levy. Leikkaa huoneenlämmössä pehmennyt Koskenlaskija-juusto viipaleiksi ja peitä viipaleilla noin puolet taikinalevystä. Käännä toinen puoli taikinalevystä juusto-osion päälle ja kauli jälleen suorakaiteen muotoiseksi. Käännä taikina kolminkerroin ja kauli jälleen suorakaiteeksi.

(Oma lisäys ohjeeseen: Jos näyttää, että juustoviipaleet eivät ole hyvin levinneet taikinakerrosten väliin, käännä taikina vielä kertaalleen kaksinkerroin ja kaulitse)

Jaa sitten takina kahteen osaan. Kauli sitten toinen osa suorakaiteen muotoiseksi n. 3-4 mm vahvuiseksi levyksi. Leikkaa levy pitkittäin kahtia. Leikkaa taikinalevyt kolmioiksi ja pyöräytä kolmiot leveästä päästä alkaen sarviksi.

Toimi toisen taikinaosan kanssa samoin.

Laita sarvet leivinpaperoidulle uunipellille, peitä leivinliinalla ja anna kohota lämpimässä.

Voitele kohonneet sarvet kananmunalla ja ripottele pinnalle juustoraasteta.

Paista 200 C n. 15 min.

Täytteeksi voi laittaa oman mielen mukaan pieniksi kuutioiksi paloiteltua palvikinkkua tai -kalkkunaa, paistettua jauhelihaa, kasvissekoitusta tms. Lisäksi sitten kuullotettua sipulia ja paprikaa mielen mukaan sekä Emmental-juustoa.

Ja lopuksi kaikkein tärkein; nauti!

Mukavaa marraskuun loppua Sinulle ja rauhallista alkavaa adventin aikaa! 

Pari pikkumyssyä

 

Taas on aika esitellä neuleita,

jotka ovat vaan jääneet esittelemättä valmistumisensa aikoihin. 

Tällä kertaa vuorossa on alkusyksystä valmistuneet pari vauvan / pienen lapsen myssyä.

Toinen myssy on ns. vanhan roosan värisestä ohuesta Dropsin baby merinosta.

Myssyn silmukkamäärää oli muistaakseni 46 sisältäen tuon 10 silmukan kuviomallikerran

ja korkeus ilman päälaen sykeröä n. 17 cm.

Arvioin sen olevan noin yksi vuotiaan pienen ihmisen kokoa. 

Myssyn jujuna on ohimon kohdalle asettuvaksi ajateltu pitsiraita ja 

päälaella keikkuva paikalleen virkatuista "suikeroista" muodostuva tupsun tapainen.

Törmäsin jossain netin syövereissä noin tehtyihin tupsuihin/päälaen kukkasiin ja pitihän sitä kokeilla.

Vaalean vedensininen myssy on sitten neulottu valmista  ohjetta mukaellen. 

Käytin siinä pohjatietoina itselleni uutta ohjetta, 

jota kyllä jossain määrin muokkasin.

 Alkuperäinen ohje on kirjastosta lainaamassani Merja Ojanperän Neuleita vauvalle -kirjassa

 (muistelen 😊 ).

Muokkasin siis kuitenkin sekä silmukkamäärää, myssyn resoria että pintaneuletta, 

joten ihan samanlainen siitä ei tullut, joten sallittakoon epätarkkuus myös lähdetiedoissa.

Ja tällä kertaa en sitten laittanut edes silmukkamääriä ylös,

joten jos tuollaisen uudestaan teen, ei auta kuin ruveta laskemaan...

Lankana myssyssä on Dropsin merino extra fine ja se on neulottu 3,5 puikoilla. 

Myssy oli kiva neuloa; vähän erilainen aiempaan verrattuna ja takakavennusten kohdalla sai olla tarkkana, 

että osuvat kohdalleen, jotta lopputulos olisi edes suurin piirtein siisti. 

Hiippamaisen myssyn päälaella on pieni neulottu "antenni", jonka taitoin solmulle.

Mietin, että siihen voisi sopia kivasti myös pieni tupsu roikkumaan. Vai mitä arvelet?

Tuo neulottu nauhakujakin on kiva tuttavuus, jollaista en ollutkaan aiemmin tehnyt. 
Välillä onkin mukava opetella jotain uutta.

Nämä molemmat olivat taas projekteja, joiden lopputulokselle ei ole käyttäjää vielä tiedossa.

Mutta ehkäpä nämä jossain vaiheessa löytävät pienen pään lämmitettävikseen 😊

Marraskuu on pitkällä ja tänään ollaan saatu "nauttia" kaatosateesta ja kunnon myrskystä,
eikä varsinaisesta talvesta sään puolesta ole tietoakaan.
Leutoihin talviin on täälä eteläisessä osassa maata saanut tottua.
Vaikka sää ei jouluinen olekaan, vuoden vaihde pyhineen lähestyy hyvää vauhtia ja
kotiinkin on tullut jo laitettua joulua.
Valotähdet ja kyntteliköt ovat ikkunoissa, pihalla puissa "kausivaloja" ja 
lupasin, että laittaisimme tulevana viikonloppuna joulukuusenkin 
Kuten arvata saattaa, meillä on tekokuusi. Ja vaikka itse sanonkin, 
ihan kivan näköinen sellainen 😊
Että mielellään sen laittaa pimeitä loppuvuoden iltoja valaisemaan ja
luomaan tunnelmaa.

Tässä vaiheessa toivotan sinulle 

mukavaa marraskuisen viikon jatkoa!