Luottoherkku

Kotoisan kahvipöydän luottoherkku ovat itse tehdyt juustosarvet.

Aina pöydässä ei tarvitse olla makeaa olipa kysymys sitten

aamu-, päivä- tai iltakahvihetkestä.

Tai vaikkapa työpäivän katkaisevasta välipalasta.

Itse asiassa näin aikuisiällä suolaiset kahvileivät maistuvatkin parhaiten.

Nuorena ihmettelin aina aikuisia, jotka mieluummin söivät voileipäkakkua 

kuin täytekkakkua. Kuinka kukaan nyt voisi täytekakkua vastustaa?!

Itse rakastan edelleen kyllä täytekakkuja, 

siitä ei pääse mihinkään 😊,

mutta silti suolaiset piirakat, pasteijat, sarvet jne. ovat ihan yhtä hyviä.

Joskus vuosia, vuosia sitten kotiin mainospostissa tulleessa silloisen Valintatalon

pääsiäisen ruokamainosvihkosessa oli yksinkertaisten juustosarvien ohje. 

Otin ohjeen talteen ja siitä asti olen säännöllisen epäsäännöllisesti sen mukaan sarvia tehnyt. 

Sarvien salaisuutena on taikinan sisään lehtitaikinmaisesti kaulittava 

Koskenlaskija-juusto.

Perustaikinan teen aina ohjeen mukaan, sillä en osaa leipoessa sävelttää omiani,

mutta loppuvaiheessa voi sitten jo käyttää mielikuvitusta. 

Yleensä teen taikinan kaksinkertaisena, koska samallahan sitä tekee vähän enemmän, 

kun kerran aloittaa.

Näitä kun voi oikein hyvin pakastaa ja sitten lämmittää sen, mitä kerralla tarvitsee.

Usein teen toisen puolen taikinasta pelkkinä juustosarvina ja toiseen puoleen laitan täytteeksi 

vaihtelevasti kinkkua, sipulia, paprikaa, yrttimaustetta, juustoa yms.

Tässäpä alkuperäinen ohje, jossa mukana myös omia kommenttejani:

KOSKENLASKIJAN JUUSTOSARVET

0,5 dl vettä tai maitoa

1 pala hiivaa tai kuivahiivaa pakkauksen ohjeen mukaan

1 tl suolaa

n. 1 litra vehnäjauhoja

1 pkt (250g) Koskenlaskija-juustoa

Voiteluun 1 kananmuna

Pinnalle 1 pss juustoraastetta (Emmental), alkuperäisessä ohjeessa ’Fontal’-juusto

Liota hiiva ja suola lämpimään nesteeseen. Lisää vehnäjauhot ja alusta taikinaksi. Kauli taikinasta jauhotetulla alustalla suorakaiteen muotoinen levy. Leikkaa huoneenlämmössä pehmennyt Koskenlaskija-juusto viipaleiksi ja peitä viipaleilla noin puolet taikinalevystä. Käännä toinen puoli taikinalevystä juusto-osion päälle ja kauli jälleen suorakaiteen muotoiseksi. Käännä taikina kolminkerroin ja kauli jälleen suorakaiteeksi.

(Oma lisäys ohjeeseen: Jos näyttää, että juustoviipaleet eivät ole hyvin levinneet taikinakerrosten väliin, käännä taikina vielä kertaalleen kaksinkerroin ja kaulitse)

Jaa sitten takina kahteen osaan. Kauli sitten toinen osa suorakaiteen muotoiseksi n. 3-4 mm vahvuiseksi levyksi. Leikkaa levy pitkittäin kahtia. Leikkaa taikinalevyt kolmioiksi ja pyöräytä kolmiot leveästä päästä alkaen sarviksi.

Toimi toisen taikinaosan kanssa samoin.

Laita sarvet leivinpaperoidulle uunipellille, peitä leivinliinalla ja anna kohota lämpimässä.

Voitele kohonneet sarvet kananmunalla ja ripottele pinnalle juustoraasteta.

Paista 200 C n. 15 min.

Täytteeksi voi laittaa oman mielen mukaan pieniksi kuutioiksi paloiteltua palvikinkkua tai -kalkkunaa, paistettua jauhelihaa, kasvissekoitusta tms. Lisäksi sitten kuullotettua sipulia ja paprikaa mielen mukaan sekä Emmental-juustoa.

Ja lopuksi kaikkein tärkein; nauti!

Mukavaa marraskuun loppua Sinulle ja rauhallista alkavaa adventin aikaa! 

Pari pikkumyssyä

 

Taas on aika esitellä neuleita,

jotka ovat vaan jääneet esittelemättä valmistumisensa aikoihin. 

Tällä kertaa vuorossa on alkusyksystä valmistuneet pari vauvan / pienen lapsen myssyä.

Toinen myssy on ns. vanhan roosan värisestä ohuesta Dropsin baby merinosta.

Myssyn silmukkamäärää oli muistaakseni 46 sisältäen tuon 10 silmukan kuviomallikerran

ja korkeus ilman päälaen sykeröä n. 17 cm.

Arvioin sen olevan noin yksi vuotiaan pienen ihmisen kokoa. 

Myssyn jujuna on ohimon kohdalle asettuvaksi ajateltu pitsiraita ja 

päälaella keikkuva paikalleen virkatuista "suikeroista" muodostuva tupsun tapainen.

Törmäsin jossain netin syövereissä noin tehtyihin tupsuihin/päälaen kukkasiin ja pitihän sitä kokeilla.

Vaalean vedensininen myssy on sitten neulottu valmista  ohjetta mukaellen. 

Käytin siinä pohjatietoina itselleni uutta ohjetta, 

jota kyllä jossain määrin muokkasin.

 Alkuperäinen ohje on kirjastosta lainaamassani Merja Ojanperän Neuleita vauvalle -kirjassa

 (muistelen 😊 ).

Muokkasin siis kuitenkin sekä silmukkamäärää, myssyn resoria että pintaneuletta, 

joten ihan samanlainen siitä ei tullut, joten sallittakoon epätarkkuus myös lähdetiedoissa.

Ja tällä kertaa en sitten laittanut edes silmukkamääriä ylös,

joten jos tuollaisen uudestaan teen, ei auta kuin ruveta laskemaan...

Lankana myssyssä on Dropsin merino extra fine ja se on neulottu 3,5 puikoilla. 

Myssy oli kiva neuloa; vähän erilainen aiempaan verrattuna ja takakavennusten kohdalla sai olla tarkkana, 

että osuvat kohdalleen, jotta lopputulos olisi edes suurin piirtein siisti. 

Hiippamaisen myssyn päälaella on pieni neulottu "antenni", jonka taitoin solmulle.

Mietin, että siihen voisi sopia kivasti myös pieni tupsu roikkumaan. Vai mitä arvelet?

Tuo neulottu nauhakujakin on kiva tuttavuus, jollaista en ollutkaan aiemmin tehnyt. 
Välillä onkin mukava opetella jotain uutta.

Nämä molemmat olivat taas projekteja, joiden lopputulokselle ei ole käyttäjää vielä tiedossa.

Mutta ehkäpä nämä jossain vaiheessa löytävät pienen pään lämmitettävikseen 😊

Marraskuu on pitkällä ja tänään ollaan saatu "nauttia" kaatosateesta ja kunnon myrskystä,
eikä varsinaisesta talvesta sään puolesta ole tietoakaan.
Leutoihin talviin on täälä eteläisessä osassa maata saanut tottua.
Vaikka sää ei jouluinen olekaan, vuoden vaihde pyhineen lähestyy hyvää vauhtia ja
kotiinkin on tullut jo laitettua joulua.
Valotähdet ja kyntteliköt ovat ikkunoissa, pihalla puissa "kausivaloja" ja 
lupasin, että laittaisimme tulevana viikonloppuna joulukuusenkin 
Kuten arvata saattaa, meillä on tekokuusi. Ja vaikka itse sanonkin, 
ihan kivan näköinen sellainen 😊
Että mielellään sen laittaa pimeitä loppuvuoden iltoja valaisemaan ja
luomaan tunnelmaa.

Tässä vaiheessa toivotan sinulle 

mukavaa marraskuisen viikon jatkoa!