Sittku - muttku

Sitten kun.... Mutta kun... 

Sittku on kesä... Sittku on olen laihempi... Sittku minulla on enemmän rahaa... Sittku lapset ovat isompia... Sittku olen siivonnut...Sittku en ole väsynyt... Sittku on aikaa... Sittku joulu on ohi, minä en syö suklaata... Sittku ja sittku - siitä seuraa mutta kun - muttku.

Muttku sitä suklaata vielä on... Muttku just nyt ei jaksa... Nyt olis hyvä hetki, muttku... Muttku lapset ovat vielä pieniä... Muttku lapset ovat jo niin isoja... Muttku minä olen tämmönen... Muttku täällä on niin sekaista... Muttku ei ole riittävästi rahaa... Muttku tuo on väärän värinen... 

Kuulostaako yhtään tutulta? 

Kuinka sietää keskeneräisyyttä? Sitä, että ei ole täydellinen, vaikka ehkä haluaisi. No, kun ikää tulee, tulee (useinmiten) myös enemmän ymmärrystä, että kaikki muuttuu koko ajan ja harvempi asia tulee koskaan täysin valmiiksi - ainakaan, jos puhutaan vähän epämääräisemmistä asioista kuin kahvin keittäminen tai sukan loppuun neulominen, mikä toki saattaa olla joskus pitkän tien takana sekin. 

Ihminen on harvemmin tyytyväinen juuri tähän hetkeen. Miksi? Minulla ei ole vastausta, vaikka tiedän, että asian tiimoilta on tehty tutkimuksia ja teeman ympärillä pyörii monenlaista valmennusta. Ajattelen kuitenkin, että asian avain on itse kunkin korvien välissä. Aina voidaan syyttää ympäristöä ja totuuden nimissä on sanottava, että tokihan sillä on vaikutusta. Usein paljonkin. Mutta silti, viime kädessä, jos joku voi asiaan vaikuttaa, se on yksilö itse. 

No, menemättä syvällisempiin - niihin ei nyt rahkeet riitä - mietin tuota sittku-muttku -kuviota, joka tuntuu ainakin itselläni olevan sisäänkirjoitettu toimintamalli. Arki kulkee, mutta muutosta ei tule, koska sittku-muttku. Ärsyttävää? On se. Jo nuo sanatkin itsessään ärsyttävät, kun niitä toistelee. 

Mutta kuinka usein sitä ihan rehellisesti sanottuna yllättääkään itsensä toistelemassa noita tai vastaavia, hakemassa tekosyitä tai niitä oikeita syitä, miksi joku asia ei onnistu, miksi sitä ei voi toteuttaa, mistä johtuu epäonnistuminen tai miksi joku asia on niin kuin se nyt on. 

Kuinka minä nauttisinkaan, jos osaisin elää hetkessä ja näkisin hopeareunuksen joka pilven reunassa, en murehtisi huomisesta tästä päivästä puhumattakaan. Enkä siitä, millainen olen tai en ole muiden mielestä, omasta mielestäni puhumattakaan.

Muttku - Niin, mutta kun en ole oppinut uskomaan kehuihin tai luottamaan, että osaan, vaikka osaankin ja olen kuitenkin tähän ikään mennessä huomannut, että kyllä ne asiat aina vaan jotenkin järjestyvät. Liekö syynä, että minun lapsuudessani ja nuoruudessani ei juuri kehuttu, että ei ylpistyisi. Mieluiten etsittiin kaikki heikkoudet, jotka nostettiin tikun nokkaan ja vahvuudet vaiettin kuoliaiksi.

Ehkäpä juuri tuo on osasyynä siihen, että en myöskään ole oppinut puhumaan itselleni kunnioittavasti, Ja se on asia, mitä yritän harjoitella. Ilman mitään muttia. 

Jospa sittku - muttku muuttuisi nytku tai Kyllä, koska 🌞🌷

Nytku - Nyt kun nuo yllä olevissa kuvissa olevat suklaat on syötä ja pukoilla olleet pikkusukat neulottu (laitan kuvia niistä erikseen myöhemmin), on olo itse asiassa ihan tyytyväinen. Tyytyväinen siihen, että jotain pitkään kesken ollutta on valmistunut ja käsityökorista jälleen yksi keskeneräinen neule saatettu valmiiksi ennen kuin aloitin uuden. 

Nyt kun työelämässä puhaltaa navakka tuuli ja oma tieni vie kohti uutta, olo on sekä seesteinen että kaoottinen yhtä aikaa. Ajatukset poukkoilevat siellä täällä pakokauhusta kihelmöivään positiiviseen jännitykseen. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että minä pystyn ja osaan. Ja toistaiseksi yritän pitää ne muttku-ajatukset poissa ihan tietoisesti ja puhua itselleni, välillä ihan peilistä silmiin katsomalla, että hyvin se menee, sinä monesta selvinnyt vahva nainen osaat ja pystyt 🤍 Kyllä!

Kauniita tammikuun lopun päiviä!

Uskotaan itseemme ilman muttia🌷

Kesää kohti

Taas alkaa olla se aika vuodesta, jolloin ainakin itselläni alkaa kevään odotus olla jo kova.

Vaikka ulkona on pakkasta ja talvi jatkuu vielä piiitkäään, yllätän itseni yhä useammin selailemasta sekä puhelimesta että tietokoneelta kesäkuvia ja selailemasta kukkiin taai pihaan liittyviä kirjoja tai verkkosivustoja. 

Kokosin sitten tähän viime kesänä heinä-elokuun vaihteessa ottamiani kuvia siemenestä kylvetyistä malvikeista. Minulla on yhden pihavalon ympärillä epämääräisen muotoinen pieni istutusalue, jonka yhdellä reunalla on kaksi valkoista pensashanhikkia ja niitä vastapäätä toisella puolella pallohortensia. Niiden väliin jää hieman tyhjää aluetta, johon sitten kaadoin kaksi pussillista malvikin siemeniä. Toisen valkoisia ja toisen vaaleanpunaisia. Hyvin ne kasvoivat, vaikka alkukesästä sai olla tarkkana, etteivät taimen alut kuivu korpuiksi alkukesän helteissä.

Malvikin kierteiset nuput ovat myös todella kauniita.

Välillä satoikin ja muistelen, että loppukesä olikin alkukesään huomattavasti sateisempi. Kävin silloin tällöin sateen jälkeen kuvaamassa kukkien ja lehtien päällä olevia pisaroita. Noina hetkinä olisin kyllä kaivannut parempaa, valovoimaisempaa ja makrokuvaukseen pystyvää kameraa.

Tällainen pikainen postaus tällä kertaa :)

Kesäkuvien katselu jatkuu.

🌞

Aurinkoisia talvipäiviä kesätaivaan myötä!

 

Vihdoinkin valmis

 

Aurinkoista tammikuista viikonloppua! Pakkassäässä mennään, vaikka onneksi kylmyys on jonkun verran hellittänyt kuukauden alun lukemista. Koska talvi pitää meitä edelleen tiukassa otteessaan, villaisten neuleiden neulominen on tuntunut hyvinkin luontevalta ajankululta viime viikkoina. Tosin, ja rehellisesti sanottuna, minähän neulon nimenomaan kesähelteellä tummasta villalangasta ulkona (kun muuten ei oikein hyvin näe). Ja toki muutenkin, en oikein muita kuin villa(sekoite)neuleita osaakaan neuloa. Muista langoista sitten virkkaan ;)

Minulla on kaksi perinteistä isohkoa kahvallista pajukoria käsityökoreina ja niistä toisen vakiosijoituspaikka on olohuoneessa ikkunaa lähinnä olevan nojatuolin vieressä. Toinen on sitten enemmän kuljeskelevaa sorttia ja siirtyy mukanani minne minäkin, jos sillä päällä olen. Mutta se "ongelma" molemmissa on, että ne "keräävät" uumeniinsa pieniin pussukoihin tai jopa ihan irralleen, keskeneräisiä käsitöitä, aloitettuja lankakeriä sekä "kadonneita" virkkuukoukkuja ja puikkoja. Kummallista... Tunnistaako teistä joku vastaavaa ilmiötä?

Ja kun kori alkaa olla niin täynnä, että en sieltä enää mitään löydä, nostan korin/korit eteeni pöydälle tai sohvalle ja alan nostella sieltä sekä aloittamista vaille valmiita että oikeasti lähes valmiita (tai ainakin puoliväliin tehtyjä) käsitöitä.

Yhdellä tällaisella löytöretkellä löysin toisen korin pohjalta pienessä muovipussissa olevan harmaan huivin alun. Olin aloittanut sen muistaakseni pari vuotta sitten syksyllä. Alussa se eteni nopeasti, mutta sitten jostain syystä jäi jumittamaan. Viime talvena tein siihen muutaman kierroksen, mutta taas se jäi. Luulen, että jumitus johtui ehkä siitä, että huiville ei ole minkäänlaista ohjetta, vaan aloin tekemään sitä ihan summittaisesti. Muistan, että suunnittelin silloin laativani sille ihan oman ohjeenkin. Pitkän etsinnän jälkeen löysinkin yhdestä muistivihostani aloitettua suunnitelmaa. Mutta se oli (tietenkin) jäänyt kesken, enkä muistanut, miten olin ajatellut kavennukset ja levennykset, kuvioista puhumattakaan. Siksipä tällä korin uumeniin suuntautuvalla retkelläni päätin ottaa keskeneräisen tekeleen esille ja tutkia sitä tarkemmin. Pääsin lopulta suurin piirtein kärryille, mitä olin ajatellut ja päätin, että nyt teen sen vihdoin valmiiksi. Niinpä vuoden vaihtuessa muutamana lomapäivänä neuloin huiviin epämääräisiä reikäkuvioita entisten jatkoksi ja langan loputtua loppui huivin tekeminenkin. Eli valmista tuli vihdoinkin 🤍

Langan vyöte oli hävinnyt, mutta muistelen, että se on Novitan Lumous-lankaa. Googlettamalla selvisi koostumuskin, eli siinä on 44% akryyliä, 26% polyamidia, 15% merinovillaa ja 15% alpakkaa. Neuloin sitä 4 mm pitkillä pyöröpuikoilla. Olin tuota lankaa joskus tilannut Novitalta kolme kerää ihan kokeeksi ja yhdestä kerästä tehnyt lyhyet kämmekkäät, joista ei tullut hyvät. Mutta vaikka lanka pehmeää ja kevyttä onkin, en pidä sitä mitenkään helppona tai mukavana neuloa; esimerkiksi virheiden korjaaminen purkamalla on hyvin hankalaa, koska lanka ei helposti purkaudu. Siinä ehkä toinen syy jumille. Kokonaisuudessaan huiviin meni lankaa noin vajaa 100 g eli se on hyvin kevyt ja kooltaan ihan sopivan kokoinen takin kaveriksi kaulaan kiedottavaksi. Toki, jos lankaa olisi ollut vähän enemmän, olisin kyllä tehnyt huivista hieman pidemmään, mutta en paljoa. Kostutuksen ja hyvin kevyen pingottamisen jäljiltä huivin muoto tuli vielä paremmin esille ja se myös ikäänkuin kasvoi samalla.

Yhtenä tammikuun alun pakkaspäivänä kävin sitten pihalla ottamassa huivista kuvia. Pihakuusen oksille jäätynyt raskas lumikerros oli niin kova, että kevyt metallihenkari huiveineen pysyi kiinni lumessa. En nimittäin saanut ripustettua henkaria oksaan kovan lumen takia. Vaikka päivä oli periaatteessa aurinkoinen ja taivas selkeä, eivät matalta keskelläkin päivää paistaneen auringon säteet ulottuneet maahan asti eli kuusen alaoksille ja huiviin, joten varjoisia tuli kuvistakin. Mutta kyllä niistä saa sen verran selvää, että saa huivista käsityksen, mutta ei näe kaikkia niitä lukemattomia neulontavirheitä, joita se pitää sisällään :)

🤍

Tällaista tällä kertaa. Todeta täytyy, että olen tyytyväinen, kun käsityökorissa on yksi keskeneräinen ikuisuusprojekti vähemmän :)

🤍

Kaunista talven jatkoa Sinulle ❄️

🤍

Pehmokavereita

Onnellista alkanutta vuotta 2024!

🍀

Toivottavasti uusi vuosi on alkanut sinulla mukavasti, turvallisesti ja kaikin puolin onnellisissa merkeissä. Toivon uuden vuoden tuovan kaikkea hyvää sinulle ja meille kaikille. Toivottavasti myös isommassa kuvassa myös maailman tilanne rauhoittuisi.

Niin on ollut pakkasta, että sekä koirat että ihmiset ovat hytisseet pakollisilla ulkoilureissuilla. Onneksi on takassa voinut tulta polttaa, että on tullut vähän pehmeää lämpöä sähkölämmityksen lisäksi. Nyt, kun sähkönkin hinta on ollut välillä huippulukemissa, on tullut mietittyä normaalia enemmän omaa kulutustaankin. Ihan hirveästi ei näillä pakkasilla ole sähkölämmitteisessä talossa tehtävissä, mutta toki jotain sentään. 

Tämän pienen ihmisen pienessä kuvassa palaan käsitöiden maailmaan. Näin uuden vuoden alkajaisiksi toteutan loppuvuoden "uhkaukseni" ja laitan tänne blogiini kuvia pehmoleluista, joista viime vuoden puolella olen tehnyt ns. välipalakäsitöinä. Niiden suloinen pehmoisuus ja hellyttävät värit ovat olleet oikeaa kosketus- ja väriterapiaa stressaavan työelämän vastapainoksi 🤍

Viime kesän ja syksyn aikana innostuin hankkimaan erivärisiä pehmolankoja. Koska päätän värit omien mieltymyksieni mukaan, ne ovat pääasiassa hempeitä pastellivärejä tai sitten aika neutraaleja, vähän maanläheisiäkin. 

Olen Katian Bambi-langasta virkannut jo muutaman vuoden aikana erilaisia unileluja vähän erilaisilla toteutuksilla; Unille-yksisarvisen (kuva ihan ylinnä), Unille-nalleja ja viimeksi Unille-hauvan ja Unille-bambin, joista kuvia tässä alla:

Unille-hauva

Unille-pupu

Unille-Bambi

Koska pehmolelujen virkkausinnostus on aika laajaa, on erilaisia lankojakin tullut kivasti tarjolle. Ostin ehkä reilu vuosi sitten myös paksumpaa Alize Velluto -lankaa, jota silloin ei ollut vielä ns. joka paikassa myynnissä. Nyt sekin on yleistynyt. Se on hinnaltaan halvempaa kuin Katian Bambi. Mutta koska se on paksumpaa, niin 100 g kerässä on lankaa huomattavasti vähemmän (n. 68 m), kuin saman painoisessa Bambi-kerässä (n, 120 m), joten loppujen lopuksi hinta vs. riittoisuus menee näillä aika tasan.

Mutta siis. Vellutosta syntyi mm. pieni mintunvihreä pupu sekä erilaisilla väriyhdistelmillä hieman pulleampia lyhytlonkeroisia pehmomustekaloja. Omasta mielestäni nämä ovat aika suloisia 😊

Täytteenä näissä on laadukas polyesteritäytevanu. Silmät, suut ja nenä ovat puuvillalankaa. Täytevanu kestäisi  95 asteen pesun, mutta lanka itsessään ei, joten vaikka kaikki nämä ovat toki pesunkestäviä, mielestäni kuitenkin mieluiten käsinpesu / hienopesu matalassa lämpötilassa on fiksumpi valinta :)

Tällainen kattaus pehmeyttä tammikuun alkuun 

💗😊

Olisi myös kiva kuulla, miten sinun vuotesi on alkanut?

Hyvää loppiaista ja mukavaa alkanutta vuotta!

Nautitaan talvesta 

❄️❄️❄️