Harmaasta suloista

On se vaan kumma, kun jo keskellä kuuminta kesää

alkoivat hillityt eli harmaat ja murretut värit vetää puoleensa. 

Samaan aikaan kun värjäsin valkoisia lankoja kirjaviksi kirkkailla elintarvikeväreillä, 

kauppareissulla koriin tipahti kuin itsestään kaksi kerää ohutta harmaata merinovillaa.

Aloin loppukesällä tehdä ensin usein käyttämälläni pitsikuviolla pienten lapasten vartta,

 mutta jostain syystä neule ei oikein "sytyttänyt" ja jäi keskeneräisenä lojumaan useiksi viikoiksi.

Kun lopulta päätin saada tämänkin projektin loppuun, 

päädyin tekemään jälleen yhdet pikkuiset sukat. 

Koko on sopiva noin 0-4 kk ikäiselle pienelle ihmiselle.

Lankana Novitan Baby Merino ja puikkoina 2,75 hiilikuitupuikot.

Malli on itse sovellettu. 

Pitsineule on yleisesti käytössä oleva ja löytyy useista eri neuleohjeista. 

Tämän itse käyttämäni olen alunperin tainut löytää Novitan naisten sukkaohjeesta.

Lisäksi lainasin alkusyksyllä kirjastosta Klompelompe-kirjan, jota oli kiva katsella, 

mutta josta en sitten kuitenkaan enemmälti innostunut neulomaan muuta kuin vauvan pipon.

Kirjan ohjeen perusteella syntyikin samasta

merinovillasta pikkuinen harmaa pipo.

Pipo olikin aika hauska neuloa ja kuvio helppo, 

vaikka kuvion käyttäytyminen kavennusten kohdalla ei täysin mennyt ymmärrykseeni. 

Niinpä päädyin vähän muokkaamaan tekelettäni

 tuon yläosan osalta enemmän oman järkeni mukaan.

Pipon huipulla oleva solmu"tupsu" on kyllä mielestäni hauska idea ja

päätyy varmasti jatkossakin minun neuleisiini. 

On jo ideoita tuollaisen tai sitä vastaavan käytöstä, mutta nähtäväksi jää, 

milloin tulee taas omia ideoita puikoille laitettua.

Tällaisia pikkuisia neuleita on tosi kiva tehdä.

Niissä voi kokeilla aina jotain uutta, mutta ennen kaikkea ne valmistuvat nopeasti

 ja ovat siksi sopivia työpäivien jälkeisten arki-iltojen puuhaksi, kun haluaa

nollata ajatuksiaan ja toisaalta saada valmistakin aikaan. 

Lankaa on vielä jonkun verran jäljellä. 

Taidan kuitenkin siirtyä seuraavaksi muiden värien pariin 

ja jättää harmaan merinon odottamaan sopivaa jämälankaprojektia. 

Kaunista syksyistä viikonloppua 💛

Kettukarkkia

Neulominen on edelleen harrastuksistani ykkönen.

Jostain syystä valmista vaan tulee niin hitaasti.

Aikaa käsillä tekemiseen on tällä hetkellä melko rajallisesti.

Toki jotain olen saanut aikaiseksikin, 

mutta ennen niitä palataan reilu vuosi taaksepäin.

Kettukarkkilapaset - Novita 7 Veljestä

Vuosi sitten kesällä tytär esitti toiveen saada Novitan ohjeen mukaiset Kettukarkkilapaset.

Ja tietysti äiti neuloi. Lapaset valmistuivat parissa päivässä ja 

vaikka työn laatu ei nyt päätä huimaakaan, olen itse niihin suhteellisen tyytyväinen.
Lankana 7 Veljestä ja 3,5 puikot.

Aika vähällä käytöllä ne ovat olleet, olisivatko kuitenkin vähän liian värikkäät 😊

Mutta siellä ne odottavat pääsyä tulevia talvikelejä piristämään.

Vauvan sukat 

Koska kolmesta isosta lankakerästä jää ihan tuhottomasti jäljelle lapasten tekemisen jälkeen, 

piti jämälangoillekin keksiä käyttöä. 

Niinpä muokkasin kettukuviota pikkuisiin sukkiin sopivaksi 

ja sain aikaiseksi omasta mielestäni ihan kivan näköiset kettukarkkisukat,

jotka ovat tässä kuvattuina viime helmikuun hangilla.

Lapsen lapaset

Ja, koska lankoja riitti aina vaan, päädyin tekemään niistä vielä pienet pirteät lapaset. 

Nyt sai kettuaihe jäädä ja tilalle tuli pelkkää raitaa. 

Kettukarkkilapasiin hankittua punaista ja keltaista on vieläkin jäljellä 

ja nyt siis mietinnässä, mitähän niistä tekisi. 

Kumpikaan väri kun ei ole sellainen, mitä yleensä käytän, vaikka

aivan loistavasti sopiikin näihin neuleisiin. 

Siis tämä lankahamsteri miettii sentään välillä, miten jämälankoja kuluttaisi.

Ja välillä toteuttaakin mietteitään 😊

Tuuli pauhaa ulkona ja syysmyrskyä "odotellaan", 

mikäpä siis parempi syy käpertyä koiran viereen sohvan nurkkaan ja

kaivaa puikot ja langat taas esille.

Kaunista syksyistä viikonloppua!

Kulta tavoitteena elämän juoksussa

Maailma kulkee eteenpäin yksilöstä huolimatta.
Silti ihminen on ainutlaatuinen ja ainutlaatuisuudessaan ehdoton
niin hyvässä kuin huonommassakin.

Katson ihaillen ihmisiä, jotka suuntaavat eteenpäin rehellisen pystypäisinä
tilanteessa kuin tilanteessa
huolimatta krempoista, iästä tai statuksesta.
Ihmisiä, jotka ovat sinut itsensä kanssa ja joiden ei tarvitse todistaa mitään kenellekään
ja jotka eivät yritä asettua toisten yläpuolelle mutta eivät myöskään nöyristele suotta.

Samalla mietin, kuinka ihanaa olisi, jos voisi olla onnellinen hopeasta ohimoilla,
rypyistä silmäkulmissa, menneistä iloista ja suruista ja suunnata eteenpäin pystyssä päin.
Henkinen, ja toki mielellään myös fyysinen, selkäranka suorana.
Itseensä luottaen ja tulevaisuuteen uskoen, kauneutta katsellen.

Ja kyllähän sitä voi, kun ei anna muulle valtaa.

Nämä ihan marketin kukkaosastolta ostetut
 Reilun kaupan ruusut
 ilahduttivat maljakossa yli kaksi viikkoa.

Ne avautuivat kauniisti pienistä nupuista,
kävivät läpi väriskaalan hempeän vaaleanpunaisesta
lohenpunaiseen ja lopulta mielestäni
kullanhohtoiselta näyttävään ruskehtavaan.

En yksinkertaisesti voinut olla ihailematta niitä
syksyisten auringonsäteiden osuessa terälehtiin.

Ne saivat kuin kultaisen kruunun terälehtiinsä
 ennen kuin ne lopulta ilahduttavat kuivakukkina.

Ruusut eivät nuupahtaneet,
vaan elivät sinnikkäästi loppuun asti pystypäin auringonkulta terälehdissään.
Samaa toivon itsekin, vaikka nuupahtaminen, väsähtäminen ym. peikot vaanivatkin jossain.
Periksi ei anneta ja niinkin yksinkertaisen monimutkainen asia kuin ruusujen kauneus voi toimia esimerkkinä.

Ruusu

Juuri sen omalaisen kullan kiilto ja kauneus silmissä edetään elämän juoksussa.
Ollen ainutlaatuisen kaunis oma itsensä.
Kaunista uutta viikkoa!

Kämmekkäät

Neulon joka syksy yleensä parit kämmekkäät, toiset itselle ja toiset tyttärelle.

Tänä vuonna aloitin neulomaan ensimmäisenä kämmekkäitä itselleni,
mutta jostain syystä ajattelin silmukkamäärän väärin ja
peukalon paikkaa miettiessäni huomasin, että ovat omiin käsiini vähän liian kapeat.

Laiska kun olen, en viitsinyt purkaa, vaan kysyin tyttäreltä, 

huoliiko hän nämä, koska hänellä on paljon omiani sirommat kädet.

Myönteisen vastauksen saatuani huokaisin helpotuksesta ja jatkoin kämmekkäät loppuun. 

Kämmekkäät on neulottu Novitan Nalle-langasta 3 puikoilla.
Väreinä tummanharmaa ja joku muutama vuosi sitten ostettu liukuvärjätty Nalle-lanka💙

Yritin vähän sommitella värejä kohdilleen, mutta eivät ihan osuneet.
Riittävän hyvin kuitenkin.

Etsin pihalta rekvisiittaa näiden kuvaamiseen.

 Kukkapenkistä löytyivät syksyn viimeiset kehäkukat,

jotka pääsivät mukaan kuviin ja tulivat näin nekin ikuistetuiksi.

Nyt on jo ollut pari viileämpää päivää, joten syksy on täällä 

ja nämäkin tuotokset pääsevät tositoimiin.

Seuraavaksi sitten itselle. 

Mutta sitä ennen odottaa vielä pari muuta projektia.

Mukavaa syyskuun puoliväliä Sinulle 💙



Synttärikakkua

Kun ikä kasvaa 💖

Sain kunnian toimia päivänsankarina tällä viikolla ja 

pääsin jälleen kerran maistamaan erittäin herkullista taitavan tyttäreni leipomaa täytekakkua.

Kakku koostui kolmesta muhkeasta kerroksesta. 

Päällimmäisenä ja alimmaisena olivat suklaakakkukerrokset ja keskimmäisenä vaalea kakkukerros. 

Molempiin väleihin tuli ohut kerros vadelmahilloa ja suklaakermavaahtoa, 

jonka päälle vielä tuoreita puutarhavadelmia.

Kakun koristeena täyteläisiä suklaakermaruusukkeita ja tuoreita vadelmia.

Niin herkullista. 

Vadelmasuklaatäytekakku

Suklaa ja tuoreet vadelmat ovat minun mielestäni aivan vastustamaton yhdistelmä!

Kyllä taas kelpaa 💖

Ja, jotta ei ihan pelkäksi kakun syömiseksi menisi, niin kyllä äitiä myös lahjottiin, 

vaikka ihan rehellisyyden nimissä kakkukin olisi jo tässä iässä ollut täysin riittävä.

Neulonnan apuvälineen, minulle huonomuistiselle tuikitarpeellisen kerroslaskimen 

lisäksi paketista löytyi myös uusi tuoksu.

La vie est belle - Elämä on kaunista 

Syyssukat

Ihana syksy.

Kevät tuo mukanaan kirkkaat ja hempeät värit, mutta

 syksyä kohti taas murretut värit ihastuttavat varsinkin langoissa.

Lankavarastoon tulee helposti hankittua täydennystä, kun kivan sävyisiä 

osuu kauppareissuilla kohdalle. 

Tällä kertaa kuitenkin maltoin mieleni ja hyödynsin jo olemassa olevia lankoja.
Pitää saada vähemmäksi noita vähän joka puolelta pursuavia keriä.

 Malli on mukaelma Novitan mallista ja 

lankana Novitan 7 veljestä 3,5 puikoilla neulottuna.

Ihan kiva väriyhdistelmä tuosta loppujen lopuksi tuli.

Mukana oli alunperin vielä kirkkaampi vaaleanpunainen lanka, 

mutta viime hetkellä jätin sen pois, koska kirkkaana se ei mielestäni

oikein loppujen lopuksi tuohon kokonaisuuteen istunut.

Malliltaan näistä tuli taas tällaiset lyhytvartiset perussukat.
Juuri sellaiset, mistä itse tykkään.
Omia viluvarpaita siis nämäkin tulevat lämmittämään,

Minä kuulun niihin, joilla on lähes aina villasukat jalassa.

Toki tämän kesän lämmössä niitä ei ole tarvittu, mutta

kunhan syksy vielä vähän kiristää otettaan, yhä kasvavalle sukkavarastolle on varmasti käyttöä.

Kaunista alkanutta syyskuuta!