Vuoden vanhat sukat

Taas on aika joulusukkien.

Kun tämä teksti ja nämä kuvat julkaistaan, 

on kulunut lähes vuosi tämän postauksen tallennuksesta. 

Kirjoitan tätä nimittäin lauantai-iltana 28.12.2019,  eli lukuhetkestä katsoen viime vuosikymmenellä 😊

Ja tarkoitukseni on tosiaan ajoittaa tämän julkaisu joulukuulle 2020  ja jättää se sellaiseksi, 

kuin sen alunperin teen.

Hullua, ehkä. Mutta samalla aika kutkuttavaa miettiä, mitä tämän kirjoittamisen ja 

julkaisemisen väliin mahtuukaan...

Vähän hirvittää. En tiedä, miksi. 

Koskaanhan sitä ei tulevasta tiedä ja maailma muuttuu nopeasti ja vuoteen mahtuu niin paljon.

Toivottavasti vuosi tuo kuitenkin paljon hyvää meille kaikille!

Ehkä kirjoitan tähän pienen jälkikirjoituksen. Jos muistan. 

Minulla oli tarkoitus tehdä nämä sukat itselle jouluksi (2019 siis).

Aloitin ne ihan ajoissa, mutta sitten perheeseen tuli pieni koiranpentu, 

jonka sisäsiistiksi opettaminen ja vanhempaan koiraan totuttaminen vei todella paljon aikaa ja energiaa. 

Samaan aikaan omat työtehtäväni muuttuivat jonkun verran, kun jouduin tuuraamaan 

kollegaani, tuli uusia haasteita, työpäivät pitenivät ja ns. väsy iski.

Neulominen jäi useammaksi viikoksi. 

Ihan vähän ennen joulua hoksasin, että voisin ehkä kuitenkin tehdä parit lahjasukat.

Niinpä neuloin joulua edeltävinä iltoina iäkkäälle anopilleni vaaleanpunaiset merinovillaiset pitsisukat samalla mallilla, 

jolla muutenkin olen lahjasukkia viime aikona neulonut.

Joulun aatonaattona ajelimme mummoloihin halki Suomen ja automatkalla puolison ajaessa neuloin apelle perusharmaita villasukkia. 

Sain ne valmiiksi jouluaattona puolilta päivin.

Vähän viime tippaan meni, mutta pääasia, että valmistuivat!

Halutessasi pääset katsomaan noita jouluksi 2019 appivanhemmilleni tekemiäni sukkia täältä.

Nämä omat sukkani laitoin valmistumisen jälkeen kaappiin odottamaan ensi joulua. 

Ehkä muistan ne kaapin kätköistä kaivaa esillekin tämän tekstin ilmaannuttua.

Sukat on neulottu joulunpunaisesta, vaaleanpunaisesta ja puhtaan valkoisesta 

Novita 7 Veljestä -langasta. Puikkoina 3,5 koivupuikot. 

Silmukoita on varressa 52 ja kantakavennusten jälkeen 50.

Varressa on neljän silmukan kuviolla toteutettu lyhyt valepalmikko ja 

sen jälkeen kolmella värillä toteutettu itse tähän kehitelty kuvio. 

Tosin ihan varmasti sama kuvio löytyy vaikka mistä muualtakin, 

mutta lähinnä tarkoitan sitä, että tein tämän ilman mallia ns. lennosta.

Joulusukat

Jalkaterä on raidoitettu. Meinasin ensin tehdä siihen samaa kuviota kuin varteenkin,

mutta en jaksanut miettiä kuvion kohdistamista kavennusten kohdalla.

Niinpä menin jälleen kerran sieltä, missä aita on matalin - tai jo kaatunut  😊

Höyrytin ja kuvasin sukat heti niiden valmistumisen jälkeen, 

eli tänään vähän ennen tämän kirjoittamista. 

Kuviin pääsi mukaan myös tyttäreni muutama joulu taaksepäin tekemä joulukalenterini,

joka odottaa varovasti pakattuna aina seuraavaa joulun odotusta. 

Varmasti se on taas tänäkin jouluna nostettu esille ja paikallaan olohuoneessa. 

Joulun odotus on aina yhtä kutkuttavan jännittävää. 

Vaikka aikuiseksi tuleminen on vienyt siitä sen isoimman odotuksen ja jännityksen, 

on joulutunnelman saavuttaminen ja siihen rauhoittuminen aina yhtä juhlallinen tunne.

Valoa, lämpöä, kauneutta ja rakkautta. 

Niitä toivon jokaisen jouluun.

Jälkikirjoitus 16.12.2020 kuvissa näkyvät villasukat jalassa:

Oli ihan pakko lisätä tähän tekstiin jälkikirjoitus, sen verran erikoinen tämä vuosi on ollut. 

Viime vuoden joulukuussa mietin, että millainen tuleva vuosi tulee olemaan. 

Mietin lähinnä toteutuisiko pitkään suunniteltu matka ja pysyisimmekö terveinä, 

itselläni kun kerran vuodessa on kontrollikäynti, joka jännittää aina kovasti.

Ja onhan vuosi tosiaan ollut aikamoinen; ihan en osannut kuvitella, että pandemia kurittaa koko maailmaa ja muutenkin kuohuu taas siellä ja täällä, 

omat työkuviot ovat muuttuneet todella paljon ja täytyy sanoa, 

että stressikäyrä on ollut hyvin korkealla menneinä kuukausina, 

vaikka erittäin mielenkiintoista onkin.

Lisäksi tämä joulu on poikkeuksellinen siitäkin syystä, 

että emme uskalla juuri tartuttamisriskin takia lähteä jouluksi iäkkäiden isovanhempien luokse tai tavata muuta sukua.

Sen sijaan olemme oman ydinperheemme kesken meillä kotona, mikä kyllä tiestysti on todella mukava asia sekin, 

kun molemmat opiskelevat lapset ovat kotona ja 

pitkästä aikaa tulee laitettua kotonakin jouluruokaa ja -herkkuja ihan joulun aikaankin eikä vaan etukäteen.

Muutoksia on siis tullut.

Kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tarve rauhoittua edes jouluksi, on kova.

Tarve antaa aikaa itselle ja läheisille, olla, hiljentyä ja rauhoittua, elää ja tuntea.

 

💗 Kauniita joulukuisia päiviä Sinulle 💗

Lämpöisin ajatuksin, 

Satu 

💗