Monet kasvot

Sitä aina välillä tulee miettineeksi rooleja,

joita ihmisillä, itselläkin, on ja joiden mukaan sitä eri tilanteissa toimii.

Niitä tavallaan monia erilaisia kasvoja,

joina näyttäytyy ja maskeja, joita käyttää, tietoisesti tai yleensä tiedostamatta.
Jollaisena ihmiset sinut näkevät.

Kotirooli, työrooli, harrastusrooli.

Äitirooli, lapsirooli, siskorooli ja joskus välillä isäkin.

Koiranulkoiluttaja, puutarhuri, kuntoilija.

Naapuri, kirjaston ja työterveyden asiakas, kaupassa kävijä, vanhempainillan osanottaja. 

Siinäpä rooleja, joissa tunnistan itseni lähiaikoina toimineen.
Näiden sisällä voisi eritellä lukuisia eri tasoja;
töissäkin rooli vaihtuu hetkessä esimiehestä alaiseksi, asiakaspalvelijasta asiakkaaksi,
asiantuntijasta noviisiksi jne. 

Normaalin arkipäivän aikana sitä toimii todella monien eri vaatimusten ja odotusten mukaan.

Osa niistä tulee annettuna ja osa sisäsyntyisesti.

Roolit tuovat meille monet kasvot.

Näyttäydymme erilaisena eri ihmisille eri tilanteissa.

Puhumme, toimimme, teemme asioita erilailla ja erilaisella intensiteetillä riippuen siitä,

missä roolissa kulloinkin toimimme.
Osa kohtaamistamme ihmisistä tuntee meidät vain jonkun tietyn roolin kautta,
osa taas jonkun toisen. Sama pätee tietysti myös toisinpäin.
Kun näkee tutussa ihmisessä pilkahduksen hänen toisesta roolistaan,
huomaa hetkellisen vierauden, kummeksunnan tunteen, kunnes taas tottuu.
Ihmismieli on erikoinen.

Sitä tiedostaa asioita, niiden eri puolia. Miettii vaikuttimia, on skeptinen tai luottavainen.

Sillä, millaisessa roolissa kulloinkin toimii, 

on usein iso vaikutus siihen, miten puhe ja toiminta kulloinkin tulkitaan.

Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, miksi tuntee, kuten tuntee; miksi toinen toimii, kuten toimii.

Missä roolissa hän sillä hetkellä on, mikä on hänen työtehtävänsä tai oma agendansa.

Mihin sitä itse voi vaikuttaa ja mihin ei. 

Kannattaako murehtia tai menettää hermonsa asiasta, 

jolle ei mitään voi. Ja jos voi jotain tehdä, mitä se on, mikä osa se on mistäkin.

Paljon kysymyksiä, mutta joskus on hyvä pukea nekin sanoiksi.

Kuvissa näkyvän upean ruukkuruusun ostin äitienpäivän alla terassin pöydälle.

Ostohetkellä ruusu oli vaaleanpunainen.

Hyvin pian alkoi muodonmuutos.

Vaaleanpunaiset kukat alkoivat ulommista terälehdistä lähtien muuttua vihertävän valkoisiksi,

lopulta suhteellisen vihreiksi ja vasta pitkän ajan kuluttua kuihtua.

Tämän lisäksi osa kukista kasvoi alusta alkaen valkovihreinä ja osa vaaleanpunaisina.

Ja, kyllä, saman kukkavarren vierekkäiset nuput olivat erivärisiä, 

joten kysymys oli yhdestä ruususta, ei useammasta samassa ruukussa olevasta taimesta.

Ihmettelimme ja ihastelimme kameleonttiruusua koko kesän.

Sen kukkivat kasvot muuttuivat kesän edetessä,

mutta se säilytti kauneutensa.

Monet kerrat kukkaa katsellessani mietin sen sävyjä ja kukkien erilaisia muotoja.

Sen erilaisia kasvoja. Samalla pohdin usein kulunutta päivää,

sen tapahtumia, omia tekemisiäni ja päivän kohtaamisia.

Erikoinen kukka, kun sai minut pysähtymään miettimään tällaisia asioita useamman kerran.

Toki osansa oli varmasti sillä, että kesäiltoina oli aina kiva istua terassin pöydän ääressä 😊

Pakkasyön jälkeen paistaa taas aurinko!
Aurinkoisia syyspäiviä sinullekin 🌞

Patioruusu