Elokuun kuulumisia ja nilkkaräsyt

Aurinkoinen sunnuntai 🌞

Elokuu alkaa olla lopuillaan, vielä muutama päivä viimeistä kesäkuukautta jäljellä. 

Kesä on ollut kuuma ja kuiva. Kotipihan kukat ovat kärsineet kirvoista ja muista ötököistä ennätyksellisen paljon 

ja yrityksistä huolimatta en ole onnistunut niitä torjumaan.

 Harmittaa jossain määrin, sillä monen kukan kukinta on ötököistä kärsinyt pahasti. 

Minulla alkaa siis turhautumisenkin takia olla jossain määrin ns. puutarhaväsymystä tälle kesälle.

Ruukuissa kasvaviin gladioluksiin tuli samannäköisiä pieniä mustia ötököitä, joita näkee esim. voikukissa. 

Ne ovat niin sitkeitä, että eivät tunnu reagoivan mihinkään toimenpiteisiin ja ovat siis saaneet imettyä kasvit kukkimiskelvottomiksi. 

Tämän päivän tavoitteena on käydä kippaamassa ne kompostiin. 
Muutamia muitakin ruukkuja olen jo tyhjentänyt, mutta onneksi valtaosa kesäkukista kukkii vielä hienosti. 

Olin tosiaan keskikesällä kesälomalla ja lomasta on jo puolitoista kuukautta. 

Muutaman yksittäisen lomapäivän olen sen jälkeen kuitenkin onnistunut pitämään ja se on ollut tervetullutta katkoa arkeen. 

Kun valtaosa muistakin on jo palannut töihin, on arki alkanut ihan yhtä vauhdikkaana ja aika paineisenakin kuin mitä se oli keväälläkin. 

Mutta se nyt on sitä, eikä siinä sen kummempaa. Onneksi kuitenkin sujuu ja jaksaa :) 

Pääasiassa teen etätöitä, mutta välillä on mukava käydä työpaikallakin. 

Elokuussa olikin yksi päivä, johon työpaikalla mahtui paljon mukavia kohtaamisia. 

Ihan kuin aikana ennen koronaa ja sen arkeen pysyvästi jättämiä jälkiä. 

Vapaa-ajalla on kuitenkin aika vetämätön olo ja vaikka on toki tullut pihalla tehtyä pientä remonttia ja

 talossa pientä ulkomaalauksen korjailua, en varsinaisesti koe saaneeni mitään järkevää aikaiseksi. 

Ei oikein huvita. Sen sijaan istun ulkona keinussa tai jos siinä on liian kuuma, sisällä nojatuolissa neulomassa tai virkkaamassa äänikirjaa kuunnellen. 

Aika pientä peliä siis. 

Vaikka kesä on ykkönen, tykkään myös alkavan syksyn tunnelmasta. 

Hämärtyvissä elokuun illoissa on oma tunnelmansa. 

Aamun kosteus ja vahva maan tuoksu herättävät puolinukuksissa olevan koiran ulkoiluttajan.

Niin tänäkin aamuna. Ihan hereillä olevana lopulta lyhyeltä aamukävelyltä kotiuduin :) 

Ristiriitaisin tunnelmin kuitenkin odotan talvea. Viime talven lumikaaos tuli taas tuossa yksi päivä mieleeni 

ja keväällä lumen alta paljastunut kymmenen sentin jääkerros, joka tuhosi monta monivuotista kasvia 

ja jonka jäljiltä nurmikko ei ole kokonaan toipunut vieläkään. Toki kesän kärventävä kuumuus teki sekin osansa. 

Myös jatkuva hintojen, ml. energian nousu hirvittää. Sähkölämmitteisessä talossa kun asutaan. 

Onneksi on varaava takka ja sen "polttoaineeksi" hankittu polttopuita hyvissä ajoin.

Villasukkiakin varmasti taas tarvitaan. 

Siitäpä siis aasinsillalla pariin lyhyisiin nilkkasukkiin, jotka syntyivät tuossa heinäkuun helteillä.

Paljon näkee ns. räsymattosukkia, joihin on hyvä upottaa langanloppuja eli jämälankoja. 

Kuulostaahaan räsymattosukat paremmalta ilmaisulta kuin jämälankasukat. No, ainakin minun mielestäni :)

Olkoot nämä siis nilkkaräsyt, vaikka se taas kuulostaa jo aika pahalta 😂

Pohjalankana vaaleammissa versioissa on luonnonvalkoinen Nalle-lanka ja raitalankana 

valmiiksi raidoitettu oranssi-ruskea-roosa-turkoosi-harmaa Nalle-lanka.

Toiset nilkkaräsyt ovat yleissävyltään tummemmat. Niissäkin lankana perus-Nalle. 

Pohjavärinä grafiitinharmaa ja raitalankana viininpunaisilla ja harmailla pilkuilla väritetty vaalea.

Ovat sellaisia kesälläkin jalassa mukavilta tuntuvia sukkia molemmat.

Molemmat sukat on neulottu 3 mm puikoilla ja valmistuivat nopeasti. 

Molempien raidoitus on toteutettu samalla tavalla eli pohjavärillä neulotaan yksi kierros ja välissä raitalangalla neulotaan kolme kierrosta. 

Lankojen omasta värityksestä johtuen lopputulos on kuitenkin hyvinkin erinäköinen.

Seuraavaksi odottaa astianpesukone tyhjentäjäänsä (ja täyttäjäänsä saman tien) ja sen jälkeen kyselen äitini kuulumisia. 

Sitten ruoan laittoa ja ehkä illan suussa muutama rivi neulomista.  

Kassi pitää laittaa myös valmiiksi huomista työreissua varten. Tiedossa pitkä maanantaipäivä.

Tänään kuitenkin perinteistä pientä sunnuntaipuuhaa siis. 

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Ei mitään uutta auringon alla, mutta sitähän se on. 

Onneksi ehkä :)

Kauniita elokuun lopun päiviä!

t. Satu

Helppo pipo ja sen yhtä helppo tupsu

 

On se vaan jännä, miten sitä ihminen kesähelteilläkin neuloo paksusta villalangasta.

No, niin sitä on vaan tullut välillä tehtyä. 

Ei sentään ihan joka päivä kuitenkaan, että ei ihan auringonpistoksen syyksi voi laittaa ;)

Tällainen ruttukavennettu peruspipo valmistui kesäkuun alkupuolella. Kuten niin moni muukin, 

oli tämäkin ollut kesken sitä ennen jo pitemmän aikaa.

Mutta pikkuhiljaa niistä keskeneräisistäkin tulee valmista, kunhan viitsii tehdä loppuun.

Mietin pitkään, teenkö pipolle langasta ns. perinteisen tupsun vai teenkö vihdoinkin tupsun jo hyvän aikaa sitten 

nimenomaan tupsujen tekoa varten Eurokankaasta ostamastani tekoturkiksesta.

Päädyin tekoturkistupsuun ja kun kankaan esille otin, tein samoin tein kolme tupsua. 

Onpahan pari valmiina tuleviin koitoksiin.

Edellisen kerran tein tekoturkistupsuja tuossa parisen vuotta sitten.

Niistä löytyy juttua ja neuvoa niiden tekemiseen Tupsutehtailua-postauksesta.

Tässä kuitenkin pari kuvaa prosessista.

Yleensä neulon tai virkkaan ns. omasta päästäni. Niin tälläkin kertaa. 

Mutta erona se, että olen viime aikoina alkanut yhä enenevässä määrin kirjoittaa ylös 

silmukkamääriä, kierroksia ja senttejä. 

Olen tuossa aiemmin jo useamman kerran maininnut, että pyrin kirjoittamaan ohjeita näistä, mitä teen. 

Kaikesta ei toki ole, eikä tule, kun huolimattomasti jollekin silloin käsillä olleelle lapulle kirjoitetut numerot 

eivät löydä enää omaa kontekstiaan muutaman viikon päästä, 

kun muistan niitä ihmetellä ajatuksella, josko täydentäisi ohjetta ;)

Mutta tavoitteena on, että osaa sitten toistaakin tarvittessa ilman, 

että etsii kyseisen alkuperäisen tekeleen käsiinsä ja alkaa laskea silmukoita ja kierroksia.

Tämä pipo on noin naisten XS tai S-koko tai ehkä varhaisteinin kokoa. Menee kyllä minullekin,

mutta on turhan tiukka. Mielestäni tällainen pipo on parhaimmillaan hieman löysänä. 

Toki pipo venyy aina käytössä joka tapauksessa.

Tässä alla sitten muistinvaraisesti kirjoitettu oma ohjeeni tähän pipoon. 

Kannattaa huomata, että oma käsiala ja puikkojen koko vaikuttaa kokoon ja pipon korkeuteen se, 

kuinka korkean käännöksen haluaa pipon laitaan tehdä, vai tekeekö sitä ollenkaan.

Pipo:

Lanka:          Drops Merino Extra Fine, siniharmaa

Puikot:          3,5 pyöröpuikot ja sukkapuikot

Mallineule:   joustinneule *2 oikein, 2 nurin*

Tupsu:         keinoturkista

                    napakkaa puuvillalankaa, esim. vahva virkkauslanka

                   teräväkärkinen ohuehko parsinneula tms.

Tupsun voi tehdä myös joko samanvärisestä tai erivärisestä langasta.

Pipo:

Luo 40 cm pyöröpuikoille 104 s tai haluamasi neljällä jaollinen silmukkamäärä. Neulo 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta, kunnes pipo on sopivan korkuinen. Mallina olevassa pipossa kokonaiskorkeus, käännös huomioituna ennen kavennuksen aloittamista on noin 28 cm. Aloita kavennukset: neulo 2 oikein yhteen koko kierroksen ajan. Jos pyöröpuikot käyvät lyhyeksi neulomiseen, vaihda kavennuksen ajaksi sukkapuikkoihin.

Neulo 1 krs oikein. Neulo taas 2 oikein yhteen koko kierroksen ajan. Katkaise lanka noin 15 cm päästä.

Vedä lanka loppujen silmukoiden läpi ja kiristä varovasti reikä mahdollisimman umpeen. Pujota lankaa vielä muutamien äsken kiristämiesi silmukoiden sisään ja vie lanka nurjalle puolelle.

Päättele langanpäät hyvin nurjalle puolelle.

Halutessasi höyrytä kostean harson läpi kevyesti.

Lisää päälaelle esim. tekoturkistupsu tai myssyn langasta tehty tupsu.

Tupsu:

Leikkaa tekoturkiksesta pienillä saksien liikkeillä ihan karvan juuresta noin 8 cm halkaisijaltaan oleva ympyrä. Katkaise puuvillalangasta reilun pituinen pätkä ja laita se neulan silmään niin, että lanka on kaksinkerroin. Pujottele neulalla noin sentin pituisia pistoja noin sentin päähän tekoturkiskiekon reunasta. Kiristä hieman kireälle. Laita pieni määrä täytevanua tai esim. tupsun leikkaamisesta jäänyttä tekoturkista tupsun sisään. Kiristä varovasti tupsu umpeen. Tee tiukka umpisolmu. Jätä langanpäät niin pitkiksi, että voit pujottaa ne pipon läpi ja tehdä niistä pienen rusetin tai solmun pipon sisälle, jotta tupsu pysyy paikoillaan. Tupsu kannattaa ottaa piposta pois pesun ajaksi. Jos tupsu on likainen, pese se erikseen tekoturkiksen omien pesuohjeiden mukaisesti. Yleensä varovaisesti käsin haalealla vedellä.

Neuloin tämän pipon samoihin aikoihin kuin heinäkuun puolivälin postauksessa näkyneet pipon, pannan ja lapaset.

Nyt alkaa tuo harmahtava vaaleansininen merinovilla olla vähempänä.

Minulla onkin ollut tässä useita "jämälankaprojekteja" ja useita sukkapareja ns. räsymattosukkia, tai oikeastaan löyhästi niiden tapaisia on valmistunut, 

sillä jotenkin en osaa yhdistellä ihan kaikkia värejä sekaisin.

 Siispä sellainen ihana räsymattojen väri-ilottelu on kuitenkin jäänyt toteuttamatta :)

Palataan niihin myöhemmin :)

Se olisi sitten elokuun puoliväli. Uskomatonta, miten nopeasti kesä on taas hujahtanut.

Nautitaan tunnelmallisista elokuun illoista!

Kauniita elokuisia päiviä!

t. Satu

Tänä päivänä

Välillä sitä alkaa miettiä kaikenlaista.

Kuten sellaista, mikä sai minut tänään hymyilemään. Entä muistanko, nauroinko ihan?

Tuliko nauru vatsanpohjasta, nauroinko niin, että vatsaan sattui ja suupieliin alkoi koskea.

Vai oliko se kevyt hymykare huulilla, ehkä toisessa suupielessä. Sellainen pikkuinen ilme arjen keskellä? Huomasinko sen itse?

Ja mille? Mikä se oli, se joka hymyilytti? Tai jopa nauratti?

Koiran hassu ilme, kissan notkea venyttely, vastaantulijan yllättävä tervehdys, lapsen ilo, läheisen laittama viesti puhelimessa,

 mukava juttu lehdessä, onnistunut päiväkävely, herkullinen iltapala....

Vai oliko syynä sittenkin puolison kantapään vilkkuminen sukan reiästä, kerrankin kerralla onnistunut neulekuvio, 

harvoin kukkivan kukan puhkeaminen, kukalle istahtaneen perhosen kuvan vangiseminen kameralla,

 kadulla liian isot reput selässä kulkevien pikkukoululaisten innostus, kauniit elokuiset illat, aurinkoinen aamu, huikaisevan sininen taivas....

Hymyllä on myös varjonsa. Naurulla itkunsa. Kokonainen elämä.

Joskus luin jostain lauseen: Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten. 

Sen kun osaisi ja muistaisi. 

No, eihän se aina noin mene. Eikä tarvitsekaan mennä. Elämä on. Surra saa ja iloita saa. 

Mutta olisihan se mukava, jos voisi päättää tuulensa ja mielentilansa. 

Aina se ei ole mahdollista ja tarpeellistakaan, mutta se perusvire. 

Se, millaisten silmälasien läpi katsoo arkeaan, mitä näkee peilissä, miten arvostaa itseään ja muita. 

Asenne, elämänasenne, halu olla ja toimia.

Hymyn ja naurun aiheita on monia. Jokaisella meillä omamme ja välillä myös yhteiset.

Luen mielelläni mietelauseita ja katselen sellaisia julisteita tai kortteja. 

Hyvin harvoin kuitenkaan hankin niitä ja toisaalta en tykkää mietelauseista esim. kotini sisustuksessa,

 vaikka monilla niitä onkin ja vieläpä upeina toteutuksina  🤍

Instagramissa tuli vastaani julkaisu, jossa oli alla olevan kuvan teksti toisenlaisessa kuvassa. 

Tallensin sen itselleni, sillä jotenkin nuo tekstirivit kaikessa yksinkertaisuudessaan ja jopa naiviiudessaan kiteyttivät silloisen mielentilani. 

Kirjoitin tuon saman tekstin tässä äsken omaan alkukesästä ottamaani kuvaan ja laitoin sen tähän alle.

Teksti ei siis ole keksimäni, mutta kuva on ottamani :)

Kun tätä aloitin kirjoittamaan, minulla oli jonkinlainen ajatus siitä, millaisen postauksen tekisin. 

Ehkä tavoitin jotain, ehkä vain osan siitä. Sanoja ja kuvia. 

Hieman ajatukset harhailevat, mutta ehkä se sallittaneen näin myöhään perjantai-iltana, 

kun takana on loman jälkeen useampi viikko töitä ja monenlaisia kohtaamisia sekä jälleen ikuinen pohdinta, "mikä minusta tulee isona" :) 

Hih. Siinäpä se. Sen kun tietäisi.

Ehkä tietynlainen ymmärrys (johonkin) kasvaa pikkuhiljaa :)

Tällaisia hajanaisia ajatuksia, hajatelmia, näin viikonlopun kynnyksellä. 

Onneksi on alkuviikosta muutama ylimääräinen lomapäivä. 

Silloin ohjelmassa kampaajalla käynti (raitoja harmaita peittämään 😆) ja toivottavasti sään salliessa

 takapihan terassin keinussa paljon neulomista ja samalla äänikirjan kuuntelemista. 

Rentoutumista.

Mukavaa, rentouttavaa ja aurinkoista viikonloppua Sinulle!

t. Satu

 

Solmupanta

 

Alkaa olla taas se aika vuodesta, jolloin katse kääntyy pikkuhiljaa kohti viileämpää vuodenaikaa. 

Eli panta- ja pipokelit ovat tuloillaan, vaikka kesäkuukausihan elokuu on.

Mutta itselläni, kun työt ovat alkaneet kesäloman jälkeen ja pionienkin kukinnasta on jo aikaa,

on kesä vääjäämättä lopuillaan, vaikka muuten ei olisikaan ;)

 

Vaikka pantoja on itselläni vaikka muille jakaa ja vaikka olen niistä monta postaustakin tehnyt, 

laitetaan tämä yksi vielä. Älkää kyllästykö. 

Ainakin vähäksi aikaa viimeinen pantapostaus: solmupanta 😊

Lankana on Drops Merino Extra Fine ja panta on neulottu 3,5 mm sukkapuikoilla 1 oikein 1 nurin -joustinneuleena. 

Silmukoita on 32. Kappaleen pituus ennen päiden yhdistämistä kannattaa aina mitata  pannan käyttäjän päähän sopivaksi.

Panta neulotaan edestakaisneuleena ja kierroksen ensimmäinen silmukka nostetaan aina neulomatta, 

jotta reunoihin muodostuu siisti ketjusilmukkarivi.

Tämä musta solmupanta on noin naisten XS-kokoa tai sitten ehkä varhaisteinin kokoa. 

Pannan "solmu" on itse asiassa sauma, jolla ommellaan neulotun suikaleen päät yhteen.

Ompelu on hakala selittää sanallisesti, mutta koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, 

tein ompelusta jonkunlaisen vaihekuvan tuohon alle, kun Canvan kanssa leikin. 

Tosin mustasta neuleesta on hankala saada selkeitä kuvia, tajusin :)

Ja lopuksi langat päätellään nurjalle sekä käännetään oikein päin ja panta on valmis.

Solmupanta

Tuossa yllä olevassa kuvassa tämän jutun musta solmupanta kaverinaan samanlaisesta langasta neulottu

 harmaa kierrepanta, joka on kooltaan noin M-kokoinen.

Nyt on taas tullut pantoja vähäksi aikaa :)

Kotipihalla ei jostain syystä tänä vuonna ole kukinta onnistunut. Ruukuissa kasvavat kärhötkin ovat jotenkin kitukasvuisia.

Lähinnä sellainen rehevyys, jota on edellisvuosina ollut, puuttuu. 

Omasta mielestäni olen lannoittanut ns. normaalisti eli kuten aiemminkin. 

Mietin jo, onko syy mullassa, säässä vai joka puolella olevissa erilaissa kirvoissa

 (niitä olen yrittänyt torjua, mutta vähän huonolla menestyksellä). 

Vai kaikissa niissä. 

Mutta pääasia, että kukkia kuitenkin on :)

Jotenkin pitäisi saada niitä vahvistettua talven varalle.

Ja on heinäkuussa ollut mansikoitakin. Ostin yhden 5 kg laatikon Polkaa. 

Tai sellaisena se minulle myytiin, mutta ihan en ole vakuuttunut maun perusteella. 

Paljon tuli syötyä siinä tuoreena ja myös jäätelön kanssa. Osan sitten soseutin sokerin kanssa. 

Mielestäni soseessa säilyy mansikan maku paremmin kuin palasina pakastetuissa. 

Ostatko sinä mansikoita talveksi pakastimeen? 

Kauniita alkavan elokuun päiviä!

Syksyksi valmiina

 

Valkovuokkojen aikaan toukokuussa sain päähäni tutkia, minkä värisiä merinovillalankoja kotoa löytyi.

Ja löytyihän niitä. Pääasiassa kerä tai pari kutakin, ehkä kolmekin. Valkoista, vaaleaa ja tummaa harmaata, viininpunaista ja mustaa. 

Ja lisäksi monta kerää harmaaseen tai farkkuun vivahtavaa vaaleansinistä.

Koska sain päähäni, että nyt seuraavaksi pitää "tuhota" nuo siniset kerät, en keksinyt muuta kuin aloittaa perinteisen neulesetin tekemisen.

Neuloin hyvin samanlaisen toissasyksynä. Siitä juttua löytyy 'täältä'.

Tämä oli taas sarjassamme sellaisia pään ja lankavaraston tyhjennysprojekteja :)

Vaikka on vähän tylsä toistaa sellaista, mitä on usein tehnyt, tykkään kuitenkin tehdä tällä mallilla, 

sillä olen itse käytännössä huomannut näiden mitoituksen olevan ainakin itselleni sopivat ja istuvat.

Solmupanta - WILLASTA -käsintehty

Moni neulepantaa käyttävä vannoo ns. solmupannan nimeen. Olen minäkin näitä muutaman tehnyt, 

mutta enemmän tykkään itse ns. kierrepannasta, jollaisia on tullut tehtyä lukemattomia. 

Näiden solmupantojen "solmu" kun on sauma otsalla ja nimenomaan saumoista ihoa vasten en tykkää. 

Vaikka toki, kun panta on sopivan kokoinen ja lanka pehmeää, sauma ei toki käytännössä haittaa.

Solmupannasta tulee vielä loppukesän kunniaksi myöhemmin oma postauksensa, 

vaikka niitä  netti alkaakin olla jo tupaten täynnä.

Panta ja pipo sopivat n. 56-58 cm päähän eli arvioin niiden olevan noin L-kokoa.

Lapaset samoin, eli käytännössä ne vastannevat noin käsinekokoa 8.

Pienen harkinnan jälkeen laitoin näihin myös nuo omat WILLASTA-merkkini.

Ne ovat kiinni muutamalla pistolla ja ovat tarvittaessa helposti irrotettavissa, jos niistä ei tykkää

Voi nimittäin olla, että en jätä näitä omaan käyttööni, vaan koetan etsiä näille uuden kodin :)

Tällaisia villaisia juttuja juttuja oli tekeillä kesän alussa ja en ole malttanut villalangasta luopua vieläkään.

Ei välttämättä ihan sitä normaalia kesäpuuhaa ollenkaan ;)

Nyt pitää seuraavaksi miettiä jotain virkattavaa. Jos kokeilisi tehdä valmiiksi pikkupeiton, 

johon hommasin langat jo toissakesänä ja jolloin se oli tarkoitus virkatakin.

Nyt se on jo ehkä puolivälissä, joten kohta ollaan voiton puolella siinäkin projektissa :)

Arki on minulla jo alkanut ja vähän tuntuu, että kesä oli siinä varsinkin kun on ollut jonkun aikaa sateista ja koleaakin. 

Mutta nyt on ennustettu hieman kuivempia ja sitä myötä lämpimämpiäkin päiviä.

Toivottavasti silloin kotipihan loppukesän kukkijat pääsevät paremmin vauhtiin.

Mukavia kesäpäiviä Sinulle, 

t. Satu

Lomatunnelmissa

Meinasin kirjoittaa otsikkoon ensin "lomafiiliksissä", mutta korjasin sen heti.

Nimittäin kun alkoi itseänikin ärsyttämään sana "fiilis", sillä en voi sietää ns. fingelskaa, 

vaan jos mitenkään mahdollista, yritän käyttää omaa, kaunista kieltämme.

Paljonhan lainasanoja on kieleen kotiutunut ja sehän on kai sitä kielen kehittymistä, että niin tapahtuu. 

Silti omaan korvaani usein kalskahtaa pahalta, kun joka puolella toistellaan "mikä on fiilis". 

Huh, kun kielikorvaan sattuu. 

 No, eipä kai kannattaisi nostattaa tällaisilla asioilla verenpainettaan, 

kun maailmassa on paljon muutakin mietittävää, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi. 

Purpattaapaahan ainakin täällä omassa blogissaan ;) 

No niin. Otsikosta aiheeseen. Vielä on muutama päivä kesälomaa jäljellä ja ajattelin, että laitan kuvia, 

millaisissa tunnelmissa loma on mennyt. 

Eli käsitöitä terassilla puolivarjossa  keinussa, kukkien hoitoa ja kuvaamista, välillä rikkaruohojen kitkemistä sekä lyhyitä vierailuja.

Oli meillä muutamat syntymäpäivätkin perheessä tässä kesällä, joten niidenkin kakut on syöty ja kahvit juotu. 

Välissä on tullut otettua muutama lasi viiniäkin lähinnä grillatun ruoan kanssa. Näin kesällä varsinkin valkoviini on suosikkini. 

Tykkään erityisesti Cono Sur Bicicleta Rieslingistä.

Vaikka loma ja kesä on pääasiassa ollut suhteellisen seesteistä aikaa, 

olen välillä kurkkuani myöten täynnä naapurustosta kuuluvaa musiikin jytkettä ja sen yli huutamalla puhuvia ihmisiä. 

Sellaista, mikä tunkee sisälle asuntoon ja mikä estää omalla pihalla ajan viettämisen ja rentoutumisen, silloin kun näillä kaiuttimien omistajilla on "se vaihde" päällä. 

Eli, jos minulta kysytään, ihan liian usein ja ihan liian pitkään kerrallaan.

On todella ärsyttävää, kun ihmiset eivät tunnista vastuutaan ja ymmärrä, 

että kaikilla ei ole samanlainen musiikkimaku ja vaikka olisikin, eivät nämä halua sitä kuunnella iltapäivästä seuraavaan aamuun toisten liian kovaa soittamana.

Ja kyllä, on näistä asioista joskus keskusteltukin, mutta parhaimmillaankin ihmisen muisti on lyhyt ja valikoiva.

Mutta onneksi välillä on ollut useampia päiviä, jolloin itse kukin on saanut pihallaan rentoutua :)

Näissä kuvissa näkyy pätkä pitsisukan vartta. Sukat ovat vieläkin kesken, mutta niillä ei ole kiirettä, 

sillä tulevat omiin jalkoihini ja edellisiäkin, ihan upouusia on vielä odottamassa käyttöönottoa.

Sitten syksymmällä on ehkä näiden valmistumisaika.

Tällaista täältä tällä kertaa :)

Nautitaan kesästä!