Alpakkahuivit I ja II

Tämän kesän yksi saavutus oli, että sekä ostin huivilangat että neuloin niistä kaksi huivia ja vieläpä saman kesän aikana. Minulle se on iso saavutus, sillä yleensä tällaiset vähänkään isommat neuletyöt jäävät kesken ns. odottamaan päivää parempaa ja neulontamotivaation jatkumista. Nyt kuitenkin uusi huivi pääsi puikoille heti ensimmäisen valmistuttua. Valtaosan neulontatyöstä tein pihakeinussa istuessa ja äänikirjaa kuunnellessa, mutta toki alkukesän sateisina päivinä myös sisällä ikkunan ääressä nojatuolissa joko telkkaria katsoessa tai jälleen äänikirjoja kuunnellen. Siinäpä se aika menee nopeasti ja kuntoilu kohdistuu vain sormiin ja ranteisiin, joita sitten saakin välillä venytellä, jotta eivät kipeydy.

Lankana on Rowan Alpaca Classic, jossa on 57 % alpakkaa ja 43 % puuvillaa. Langat lähtivät mukaan lankakauppiaan suosittelun perusteella, kun yhdellä  ruokatunnilla loppukeväästä kävin pikaisesti paikallisessa lankakaupassa. Toinen langoista on pörröisempi ja toinen sileämpi, mutta ajattelin, että se ei haittaa, vaan voi oikeastaan tehdä neuleesta vielä vähän mielenkiintoisempaa. 

Neuloin 4,00 mm pyöröpuikoilla. Ensi alkuun tyttäreltä joululahjaksi saamillani mustilla eebenpuisilla 40 cm pyöröillä ja työn edetessä koivuisilla 80 cm pitkillä. Molemmat puikot toimivat hyvin; löysähkö neule kulki vaivattomasti ja puikot olivat kevyet kädessä.

Ensimmäisen huivin (yllä) aloitin harmaalla ja kun toisesta harmaasta kerästä oli mennyt noin puolet, vaihdoin viininpunaiseen, jolla neuloin myös 1,5 kerän verran. 

Toisen huivin aloitin viininpunaisella ja puolentoista kerän jälkeen vaihdoin väriä, joten loppuosa huivista tuli harmaalla, jota myös meni puolitoista kerää (alla).

Näin kuvia katsellessa ensimmäinen huivi on enemmän omaan makuuni sekä värinsä että ulkonäkönsä perusteella. Mutta,  mitäpä mieltä sinä olet? 

Kuvat on otettu erilaisessa valaistuksessa. Yllä olevassa, auringossa otetussa kuvassa, värit ova hieman luonnollista kirkkaampia, kuin alla olevassa pilvisellä säällä otetussa, missä värit ovat hailakammat, mutta kuitenkin enemmän luonnollisemman oloiset. 

Varta vasten huivien pingotusta varten ostin kesän mummolareissulla pingotusalustan, josta viime kerralla jo täällä mainitsinkin. Ja hyvin se osoittikin toimivansa 😊 Kastelin huivin ensin viileässä vedessä läpimäräksi ja kiedoin niin suorana kuin sain isoon froteepyyhkeeseen joksikin aikaa, jonka jälkeen pingotin jonkun verran kostean huivin alustalle.

Pingotettujen huivien kokoa on vähän hankala määritellä, mutta ihan reilun kokoiset niistä tuli. Ihanan ohuet ja helposti kaulaan kiedottavat. Mittasin kuitenkin, että pidemmän "suoran" sivun pituus on noin 170 cm ja päättelyreunan eli harmaan ja viininpunaisen reunan pituus on noin 110 cm. Huivi on malliltaan pitkulainen. Muoto syntyi niin, että jokaisella edestakaisella kierroksella lisättiin kaksi silmukkaa ja kavennettiin yksi silmukka. Huiveihin meni yhteensä kuusi 50 g kerää eli kolme kerää molempia värejä. Yhden huivin paino on siis noin 150 g, joten kevyet ne tosiaan ovat.

Ohjetta huiveihin ei ole, vaan kuten näkyy, olen kokeillut niissä erilaisia helppoja pitsikuvioita. Huivit on neulottu kuitenkin aina oikein, myös pitsien kohdalla, joten niiden osalta ne ovat molemmin puolin samanlaiset. Ainoastaan kahden värin osuudessa näkee selkeästi, kumpiko on oikea ja kumpi nurja puoli. 

Kohti syksyä tässä vääjäämättä mennään ja vaikka kuinka haluaisin pitää kiinni kesästä ja kesän valosta, on tunnustettava, että näillekin huiveille on käyttöä loppujen lopuksi aika piankin. Ihana kuitenkin ajatella, että puolen vuoden päästä on jo helmikuun puoliväli ja talven pimeys vähitellen takana 😉 

Työrintamalla tekemistä riittää ja kesäloma on muisto vain. Pienestä viikonloppumatkasta haaveilen nyt syksylle, mutta pitää katsoa, miten se sitten loppujen lopuksi toteutuu. Nautitaan vielä kuitenkin kesästä 💚

Aurinkoisia elokuun päiviä Sinulle!

Lankojen perässä

 

Kun käsityöfriikki haluaa jotain, se pitää saada. Ei toki hinnalla millä hyvänsä, mutta kuitenkin. Yhtenä todisteena siitä on pitkän mummolamatkan reitin muuttaminen niin, että se kulki Jyväskylän ja lankakauppa Titityyn kautta. Olin nimittäin nettiä selailemalla huomannut, että siellä on myynnissä KnitPron neuleiden pingotusalustoja suurin piirtein kohtuullisella hinnalla ja niin, että ei tarvitse tehdä sokkona nettiostoksia, vaan pääsee itse paikan päälle. Ja samalla tietysti mukaan tarttui muutama lankavyyhti sekä yhdet pyöröpuikot.

Titityy sijaisee hurmaavassa puutalokorttelissa, mutta ulkopaikkakuntalaisen kannalta sen saavuttaminen oli hieman hankalaa. Pysäköintipaikkoja ei juuri ole (tai ei löydetty) kuin vähän kauempana tien varressa ja niukasti sielläkin ja suunnistamiseen tarvitsi puhelimen karttasovellusta, mikä tietysti nykyaikana on helppoa, joten eipä siinä mitään. Muun perheen odottaessa autossa koirien kanssa, tein "pikapyrähdyksen" kaupassa, mikä jonkunmoinen kävelymatka ja kaupassa hortoilu mukaan luettuna muodostui noin kolmen vartin mittaiseksi. Ei paha lankaostoksilla, mutta odottajille aika on toki pitkä, kun varsinainen matkakaan ei ollut vielä edes puolivälissä. 

Sisäovelle päästäkseen on kiivettävä muutama jyrkähkö rappunen, joten esteetön paikka ei ainakaan tällä käynnillä tehdyn havainnon mukaan ollut. Mutta hurmaava se oli. Paikalla oli lisäkseni pari myyjää ja aluksi muutama asiakas, jotka olivat jo lähdössä pois, joten uskalsin ottaa sisällä muutaman valokuvan. Ennen kuin tähän nyt noita kuvia laitoin, leikkasin kuvia niin, että ainakaan isompia hinta- tms. lappuja ei pitäisi olla näkyvissä. Toki onhan yrityksellä omat nettisivutkin ja siellä tarkat tiedot. Näiden kuvien tarkoitus oli vain näyttää, kuinka hurmaavassa paikassa tämä sijaitsi ja että valikoimaa on useamman huoneen verran.

Palvelu oli ystävällistä ja asiallista, mutta ei ehkä niin välittömän tuntuista, kuin parissa muussa verrokkikohteessa, joissa olen viime aikoina käynyt, mutta joista en ole kuvia ottanut. Ne ovat paikkoja, joissa käyn muutaman kerran vuodessa, sen lisäksi, että jonkun verran tilaan netin kautta tai ostan muuten kohdalle sattuvasta ns. paremman valikoiman tavaratalosta. Lisäksi  perussukkalankoja (=Novita) ostan ihan ruokakauppareissuilla, kun siltä tuntuu. Nykyään vähän vähemmän, kun olen ymmärtänyt tarjonnan laajuuden ja lankojen laatuvaihtelut puoleen jos toiseen.

Ihan ensiksi etsin varsinaisen asiani, eli pingotusalustan ja sen jälkeen oli ihan pakonomainen tarve kierrellä ympäri kauppaa katselemassa. Melkoinen neulojan karkkikauppahan se oli. Lankoja ja tarvikkeita joka lähtöön. Hinnat olivat ns. normaalit, eli joissain kalliimpia kuin kilpailijalla, joissain edullisempia. Vähän erilaista hakevalle löytyy myös hyviä vaihtoehtoja. Ja minulle - no, melkoinen valinnanvaikeushan siellä tietysti tuli ja takaraivossa poltteli tieto, että perhe odottaa autossa puolen kilometrin päässä. 

Lankoja lähti mukaan kolme vyyhtiä eli kaksi vyyhtiä harmaanruskeaa alpakkalankaa Isager Alpaca -lankaa, joista olen jo aloittanut huivin tekemisen ja yksi kerä ohutta merinosukkalankaa Kettu Yarns Everyday Sock Merino, joka vielä odottaa puikoille pääsyä. 

Mutta tämä pingotusalusta on erinomainen verrattuna siihen, että aiemmin olen pingotustarkoituksessa tehnyt mitä erilaisempia pyyhe- yms. viritelmiä sängylle päiväpeiton päälle. Tässä on yhdeksän palaa, joita voi yhdistellä tarpeen mukaan. Huono puoli on, että sopiakseen täydellisesti paikalleen, palojen tulisi olla täysin kohdikkain eikä osittain, jolloin kulmassa oleva hammastus ei sovi kohdalleen. Mutta kun ei väkisellä väännä, vaan jättää vähän koholle, onnistuu saada aikaan epämääräisemmän muotoinen pingotusalusta (kts. alla oleva kuva). Jos olisi ollut ymmärrystä ja olisi raaskinut ostaa, kätevintä olisi, jos olisi ostanut kaksi pakettia paloja eli yhteensä 18 palaa, jolloin niistä olisi saanut jo todella ison alustan. Yhden palan koko on 30 x 30 cm, joten ihan kivan kokoisen niistä saa näinkin.

Tällainen lankakauppakatsaus tällä kertaa 😊 Hyödyllisiä ostoksia, mutta ei pakollisia. Aikaa tuolla toki saisi menemään vaikka kuinka kauan, kuten muissakin lankakaupoissa. Välillä pitää vaan pitää järki kädessä ja yrittää kuluttaa enemmän (lankaa 😅😉 ), kuin sitä hankkii. Siispä neulontaurakka jatkuu nyt töiden taas alettua vähän hitaammin, mutta jatkuu kuitenkin. 

Mukavia kesäpäiviä!

🌞

Lämpimät lapaset

 

Kesä alkaa olla jo pitkällä. Kun alkukesän viileistä säistä päästiin, onkin sitten ollut lämmintä yllin kyllin. Päivän lyhentymisen alkaa kuitenkin jo huomata, valitettavasti. Lomakin alkaa olla lopuillaan. Onkin pitkästä aikaa ollut mahdollisuus ihan vaan olla ja yrittää unohtaa työasiat. No, se unohtaminen on sitten ollut vähän niin ja näin, mutta pääasia kuitenkin, että "vain olemisesta" huolimatta on tunne, että jotain olen sentään saanut aikaiseksikin. Heinäkuun helteillä on tullut paitsi siivottua kotona vähän perusteellisemmin, kun talvella ei siihen oikein tuntunut olevan aikaa, myös neulottua hyvinkin lämpimiä talviasusteita. Ja tuo tuntitolkulla neulomimen äänikirjaa kuunnellen onkin ollut rentoutumiskeino numero yksi. Aiemminkin olen kirjoittanut tänne, että ihan urakkaneulominen ja tunne, että tulee valmista, saa hyvän mielen aikaiseksi. Puolisolla on omat harrastuksensa ja minulla omani. Sitten illan viiletessä on ollut mukava yhdessä grillata 😊

Perinteisesti minulla kesäkäsityönä on ollut joku virkkausprojekti, jonka kanssa olen tuskaillut sitten pitkin kesää. Ja  joskus, useammin kuin yhden kerran, niiden valmistuminen on kestänyt seuraavaan, tai sitä seuraavaan kesään. Toki tänäkin kesänä olen virkannut, mutta lähinnä järkevässä ajassa valmistuvia pehmoleluja, mutta tosiaan varsinaisesti tämän kesän "juttuna" on ollut neulominen.

Olen paljon neulonut lapasia merinovillasta ja tykkään merinovillaisista ylitse kaiken. Vähänkään kovemmilla pakkasilla ne kuitenkin tarvitsevat kaverikseen toisetkin, sillä sormet eivät yksinkertaisissa lapasissa tarkene. Kesäkuussa kävin paikallisessa lankakaupassa ja laajan valikoiman edessä meni jälleen kerran ns. sormi suuhun. Onneksi asiansa osaava kauppias neuvoi, millaisesta langasta saisin lämpimät, mahdollisimman vähän kutittavat villalapaset. Kuten tiedetään, alpakan villa lämmittää ihanasti. Olenkin tehnyt useita alpakkaisia kämmekkäitä. Nyt ohutta alpakkalankaa pääsi merinovillan kaveriksi puikoille, sillä saamani neuvon mukaan neuloin lapaset kaksikertaisesta langasta.

Lankoina ovat Sandnes Garnin Alpakka Fölgetåd (100 % alpakka) ja Sunday (100 % merinovilla). Molemmat ovat pehmeitä ja niinpä lopputulos onkin hieman pörröisen ja silkkimäisen oloinen, pehmeä neulepinta. Tykkään! 

Oikean puikkokoon ja silmukkamäärän löytämisessä oli hieman hakemista, mutta lopulta päädyin neulomaan 3,5 mm puikoilla. Silmukoita on 40, sillä lapaset tulivat tyttärelle, jolla on paljon pienempi käsi kuin minulla. Itselleni laitan perinteisesti 44-46 silmukkaa, kun neulon 3,5 mm puikoilla. Näihin lapasiin ei ole ohjetta, vaan ovat peruslapasten mallilla ja tein niihin ihan peruskierrepalmikot ja peukaloksi kiilapeukalon. Peukalosta tuli riittävän istuva ja lapasista oikean pituiset useamman sovituksen jälkeen. Hänelle on tärkeää, että lapaset istuvat hyvin käsiin 💗

Muita valmistuneita neuleita ovat kolme huivia, muutamat kämmekkäät sekä muutamat villasukat. Niistä sitten seuraavissa postauksissa. Ja, kyllä neulontatahti tästä arjen alkaessa hidastuu vain murto-osaan nykyisestä, mutta ehkä ihan hyvä niin - nimittäin rajansa kaikella 😊

Mukavaa alkanutta elokuuta ja kauniita kesäpäiviä! 

🌼🌞🌼

Pionien aika

 

Pionien aika. 

Ja vesisade, enemmän tai vähemmän taukoamatta ja tuulen kanssa. 

Niin tyypillistä. Tai ainakin siltä tuntuu juuri tänä kesänä. 

Olen tämän sateisen ja viileän kesän aikana käynyt oikean kameran 

ja kännykän kanssa ottamassa kuvia kotipihan kukista aina, kun sää on sallinut.  

Alkukesän viileys antoi odottaa pionien kukintaa. 

Ne olivat nupulla viikkokausia. Sitten muutaman aurinkoisen päivän aikana kaikki avautuivat lähes yhtä aikaa.

Ehkä kaikkein eniten odotan suurikukkaisten kerrottujen kiinanpionien kukintaa.

Sarah Bernhardt ja Festiva Maxima ovat kotipihani kukkien kuningattaret.

 Molemmat kukkivat paraikaa lukuisin jättimäisin kukkapalloin ja 

minä käyn aina sateen välillä ravistelemassa vettä kukinnoista ja samalla tuoksuttelemassa niitä.

'Festiva Maxima'

'Sarah Bernhardt'

Yllä olevien kahden kuvan valkoisen pionin nimeä en tiedä. 

Olen sen ostanut vain "kiinanpionina" joskus kauan sitten ja lajiketta en ole saanut selville. 

Jos tunnistat, olisi kiva kuulla sen nimi.

Sen sijaan "kulhollinen kauneutta"- 'Bowl of Beauty' - sen vieressä on yksi suloisimmista tuttavuuksista. 

Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka sen viileää ja kosteaa säätä arastelevat terälehdet olivat päiväkausia supussa, 

kunnes yhtenä parin valtaosin aurinkoisen päivän aikana avautuivat täyteen loistoonsa.

'Bowl of Beauty'

Jalopähkämö ja Festiva Maxima

Sateisen sään takia leikkasin muutaman pionin kukinnon maljakkoonkin ilahduttamaan sisällä olemisen aikana. 

Niistä ja jalopähkämöistä sekä niistä ja kuunliljan lehdistä tuli kauniita ja näyttäviä pikkukimppuja, 

joiden miellyttävän makea tuoksua täytti välillä koko kodin. 

Välillä on ollut myös herkuttelun aika. 

Vaniljajäätelö, tummasuklaa ja vadelmat  (pakasteena tai ilman) ovat herkullinen yhdistelmä ja toimivat aina. 

Toivottavasti välillä saadaan myös aurinkoa ja lämmintäkin.

Mukavia kesäpäiviä Sinulle!

Lankarakkautta

 

Kun lankahullu astuu sisälle käsitöiden ystävän karkkikauppaan, se on menoa. Katse ei irtoa toinen toistaan värikkäimmistä ja kauniimmista lankahyllyistä. Vaikka kauppaan astuessaan ajattelee tietävänsä, mitä on menossa ostamaan tai edes katselemaan, saa olla aika tarkkana, että lähtee "vain" etukäteen miettimiensä tuotteiden kanssa. 

Mutta jo pelkästään sen löytäminen, mitä meni hankkimaan, voi olla vaikeaa, kun tarjontaa on paljon ja ajatus lähtee harhailemaan sillä siunaaman sekunnilla, kun on kaupan kynnyksen yli sisään astunut. Ammattitaitoinen ja palvelualtis myyjä on silloin korvaamaton apu. 

Kävin tässä jokunen päivä sitten paikallisessa lankakaupassa ajatuksella, että "ihan vaan katselen" ja ehkä, siis ehkä voisin ostaa pari kerää lapasiin sopivaa lankaa. Kun noita aiempia keriä ei olekaan kuin loppuiän tarpeisiin... 

No, asiantuntevan myyjän avustuksella päädyin ostamaan ihanan hempeän värisiä Sandnes Garnin alpakka- ja merinovillalankoja muutaman kerän (kuvissa yllä ja alla). Laitoin puikoille lapaset, jotka teen kaksinkertaisesta langasta. Toinen lanka on merinovillaa ja toinen alpakkaa. Jo nyt huomaan, kuinka lämpimät ja pehmeät niistä tuleekaan. Neule jäi kesken odottamaan, että tytär tulee käymään, niin voin sovittaa lapasten istuvuuden, sillä hänen lapasensa eivät saa olla liian isot, vaan niiden pitää istua hyvin joka puolelta. 

Ja, vaikka lapaslankoja menin hakemaan ja ne myös sain, tarttui mukaani myös merinovillainen sukkalanka Järbo Merino Raggi. Tuon ainoa huono puoli on, että se on vyyhtinä ja  pitää siis keriä. Ja minun vyyhdinpuistani puuttuu stopparina toimiva puutappi, joten ne eivät oikein toimi tällä hetkellä. Olen unohtanut pyytää miestäni tekemään siihen jonkun "patentin", jotta se olisi taas käyttökelpoinen. 

Myös Dropsin Sky -alpakkasekoitelanka on suosikkini ja olen siitä tehnyt lukuisia kämmekkäitä. Samoin Dropsin ilmavan kevyt Air-lanka on taipunut sekä pannaksi että kämmekkäiksi. Minulla on hempeän vihertävää Air:a vielä yksi kerä odottamassa (yllä oleva kuva) ja ajattelin siitä tehdä paksut kämmekkäät, jotka lämmittävät kivasti loppusyksystä esimerkiksi sormikkaiden päällä.

Lankahuuman aivan uudelle tasolle saavat myös pehmeät mikropolyesterilangat, joista ainakin osaa kutsutaan myös chenillelangoiksi tai samettilangoiksi. Näissä on laatu- ja koostumuseroja varmasti, mutta yritän itse luottaa siihen, että jos hankin tunnetun merkin ns. sertifioituja lankoja, niiden luulisi olevan kunnollisia ja sopivan esim. lasten leluihin. Olen käyttänyt paljon Katia Bambi ja Katia Velvet Mini -lankoja, joissa on aivan ihania värejä. Tilasin netin kautta taas täydennystä näihin chenillelankoihin, joiksi niitä olen tottunut kutsumaan. Olenkin nyt viikonlopun aikana paitsi hypistellyt ja silitellyt niitä, myös virkannut pari pientä pehmolelua. Niistä kuvia sitten taas myöhemmin :)

Kesäloman alkuun on vielä muutama päivä. Paljon on vielä agendalla työjuttujen suhteen ennen kuin voi heittäytyä lomailemaan, mutta todellakin toivon tämän ihan mahdottoman kuluneen vuoden jälkeen, että loma tekee tehtävänsä ja nyt välillä ihan oikeasti välillä sakkaavat aivot ovat taas iskussa syksyn tullen. 

Viileä ja sateinen alkukesä ei ole oikein saanut kesätunnelmaa aikaiseksi. Mutta jos säästä jotain hyviä puolia etsii, niin eipä ole kotipihan nurmikko palanut korpuksi tänä kesänä eikä ole tarvinnut istutuksiakaan kastella kuin pari kertaa keväällä. Sen sijaan perennapenkit ovat ns. räjähtäneet kasvuun ja juuri eilen mietin, että pitäisi varmaan harventaa niitäkin. Ovat kuin pienoisviidakkoa. Pionit aloittavat juuri kukintaansa ja toivon todella, että ei tulisi nyt kaatosateita, jotta saisivat rauhassa kukkia kukintansa. 

Tällaista siis tällä kertaa. Ehkäpä nyt alkavalla viikolla olisi kuiviakin päiviä, jotta saisin otettua aurinkoisia kukkakuvia talvi-iltojen iloksi. 

Kauniita kesäpäiviä Sinulle!

t. Satu