Se on kuulkaas kesä nyt 😊 Ulkona on juuri nyt niin kova tuuli, että terassin pöydällä ollut ruusu keramiikkaruukkuineen oli tippua äsken lattialle. Ehdin viime tipassa ottamaan sen kiinni ja laittamaan lattialle seinän viereen. Välillä sataa ja välillä paistaa ja vaikka keli on periaatteessa ihan ok, juuri nyt tuntuu hyvältä ajatukselta istua sisällä läppäri sylissä ja kirjoittaa tätä. 

Pihakeinussa istumista ja neulomista silmällä pitäen tarpeeksi lämpimiä päiviä tai iltoja on ollut harvassa, vaikka sitkeästi olen muutaman kerran sitäkin harrastanut - ihan periaatteesta, koska se on minun kesärutiinini. Tässä kesäkuun alussa oli kuitenkin muutama vapaapäivä ja loput pihatyöt, mitä keväältä jäi, tuli hoidetuksi. Eli todella monta vuotta sitten tyttären siemenestä kasvattamien kolmen omenapuun juuristoalueella oli heinä päässyt villiytymään pahasti. Nyhdin sen pois, lisäsin vähän multaa ja laitoin reilusti kuorikatetta ja lopuksi vielä suojaverkot takaisin paikoilleen. Nyt on taas piha siltä osin siisti. Ko. omenapuiden kasvattaminen on kysynyt kärsivällisyyttä, mutta tänä keväänä niistä yksi teki noin kymmenkunta kukkaa! Lajikkeesta ei ole mitään käsitystä, mutta mielenkiinnolla odotan, onnistuiko pölytys ja saadaanko jokunen omena maistiaisiksi syksymmällä. 

Omenankukka

Käsityörintamalla on välillä hiljaista, mutta heti, kun on muutama ylimääräinen päivä töistä vapaata, pyrin tarttumaan puikkoihin ihan jo rentoutumissyistä. Juuri nyt on keskeneräisenä kolme pikkutyötä; yhdet perinteiset alpakkakämmekkäät, yhdet merinolapaset, yksi vauvan siksak-myssy. Näiden lisäksi puikoilla on myös yksi vähän isompi työ eli alla olevissa kuvissa näkyvä huivin alku. 

Lankana on Rowan Alpaca Classic, jossa on 57 % alpakanvillaa ja 43 % puuvillaa. Väreiksi valitsin paikallisessa lankakaupassa poistomyynnissä olleet keskiharmaan harjatun version sekä sileämmän tumman viininpunaisen. Mielestäni ne sopivat aika hyvin yhteen. Yllä olevassa pienemmässä kuvassa lankojen värit ovat mielestäni suhteellisen totuudenmukaiset, mutta huivineulekuvissa normaalia vaalempia. Jotenkin noista väreistä tulee mieleen perinteinen jussipaita 😉

Huivi levenee yhden silmukan joka 2. krs eli siitä tulee pitkähkö, toisesta päästä kapea ja toisesta leveähkö. Siinä on nyt 110 silmukkaa ja tavoite on vielä saada 30 silmukkaa lisää, mikä tarkoittaa 60 lisäkerrosta. Ohjetta ei ole, vaan neule etenee siten, mikä parhaimmalta sillä hetkellä tuntuu. Pääajatus oli kuitenkin käyttää kahta lankaa. Aloitin harmaalla ja sitä meni 1,5 kerää. Sitten siirryin viininpunainseen, jolla teen loppuun. Ostin molempia keriä kolme eli yhteensä kuusi kerää. Luulen, että saan noista aikaiseksi kaksi huivia siten, että aloitan ja päätän neuleen päinvastaisilla väreillä.  

Mutta koska on kesä, kierrän päivittäin kotipihalla ihastelemassa kukkasia sekä tuoksuttelemassa. Syreenien kukinnan aloitti pihasyreeni 'Alba'. Sen vieressä kasvaa valkoinen Isabellan syreeni, joka availee myös nuppujaan. Pihajasmikekin näkyy olevan täynnä nuppuja ja odotan kovasti sen ahomansikan makeaa tuoksua. 

Perennatkin ovat aloittaneet kukintansa ja iloitsen pionien lukemattomista nupuista. Todellakin toivon, että kylmä kevät ei vioittanut nuppuja liiaksi ja ne jaksavat kukkia. 

Mutta harmiakin löytyy. Olen nitistänyt ensimmäiset liljakukot liljojen varsista ja kerännyt kymmenittäin lehtokotiloita. Ne ovat todella ärsyttäviä! Mutta sitkeästi yritän niitäkin torjua, jotta eivät ihan kaikkea tuhoa. 

Japaninakileija

Viikonloppu on nyt puolessa välissä. Maanantaina alkaa arki ja ensi viikko tietää ylipitkiä työpäiviä. Mutta sen jaksaa, sillä kohta on juhannus ja sen yhteydessä taas ylimääräinen vapaapäivä ja kesälomakin siintää muutaman viikon päässä. 

Mitä sinun kesääsi kuuluu? 

Kauniita kesäpäiviä, 

t. Satu

Äitienpäiväviikonloppu ja puuvillaisia lonkero-otuksia

Niin se vaan on toukokuukin jo pitkällä ja toukokuun toinen sunnuntai on tänä viikonloppuna. Äitienpäivä tuli itselleni mieleen, kun reilu viikko sitten ostin terassille ruukkuun pieniä eri violetin sävyissä kukkivia orvokkeja. Rakastin lapsena hempeän violetteja ja vaaleansinisiä orvokkeja ja muistan, kuinka pienenä koululaisena piirsin sellaisia myös äitienpäiväkorttiin. Samaiseen korttiin tuli myös orvokista kertovan laulun sanat ja nuo sanat kaikuvat mielessäni juuri tätä kirjoittaessani 

"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin, vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi..."

💜

No, köykäisellä aasinsillalla kuvissa näkyviin lonkero-otuksiin, joista yhdellä on vaalean violetit, vai pitäisikö sanoa liilat, lonkerot. 

Olen viime vuosina virkannut välipalakäsitöinä erilaisia turvalonkeroita, mustekaloja yms. lapsille ja miksei vanhemmillekin tarkoitettuja hypisteltäviä otuksia. Tässä mukana kuvia kuluneen syksyn ja talven aikana koukulta pudonneista. Lankana kaikissa on merseroitu puuvillalanka ja täytteenä laadukas polyesteritäytevanu. Kun minulta on kysytty, kestääkö täyte pesemisen, olen itsekin hämmästynyt, että kyllä täyte kestää tuoteselosteensa mukaan +95 asteessa pesun, mutta lanka itsessään 
(langasta riippuen) 40 tai 60 astetta.  

Näissä on kiva kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä ja huomata, että otuksien ilme ja olemus on aina vähän erilainen niiden värityksestä ja lonkeroiden kierteisyydestä riippuen. Joskus kun innostun, virkkaan yhdelle otukselle ns. mahan aluksen kippuroita lonkeroita täyteen, mutta joskus sen sijaan tuntuu, että vähempikin riittää ja otuksesta tulee keveämpi versio muutamine lonkeroineen. 

Yllä olevat minikokoiset hellyttävät pikkumustekalat virkkasin joskus viime syksynä. Niiden tekeminen oli nopeaa ja aika kivat niistäkin tuli. Nuo kaikki menivät hieman isommille pikkutytöille, joilla on "silmää" miniotuksille. Oma, nyt jo aikuinen tyttärenikin tykkäsi aikoinaan kaikistä minikokoisista. OIipa kyse sitten minimukista, -rasvapurkista tai -nallesta, niin, mitä pienempi sen suloisempi ja sitä isommat "iiihanat" aina tuli 😊 Jännä, miten mieleen muistuu hauskoja hetkiä omankin lapsen kanssa. 

Tänä viikonloppuna on äitienpäivä. Omat aikuiset lapseni tulevat viikonlopuksi kotiin ja samalla saan toivotun hengähdystauon töistä, joihin ajatukset muuten helposti karkaavat, kun ei ole muuta ajateltavaa. Omalle äidilleni sain toimitettua ruukkuruusun jo viime viikonloppuna hänen kotipaikkakunnallaan toimivan puutarhan kautta. Siltä ystävällisesti toimitettiin kukka suoraan kotiin hyvin kohtuullisella kuljetuskustannuksella. Aivan ihana, miten tällaistakin palvelua löytyy, kun sitä uskaltaa kysyä, vaikka eivät kotiinkuljetuksia markkinoikaan.

🌼🌼🌼

Lempeää äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille, isoäideille, mummoille, äitimielisille ja äitien lapsille.

💗💜💗

Mukavia toukokuisia päiviä

🌼🌼🌼

 

Menneen talven lapasia

 

Vaikka on kevät, laitan tähän kuvia lapasista, joita menneen talven aikana on tullut neulottua. Ennen joulua sain tyttäreltä pyynnön tehdä heijastavat lapaset. Aiemmin myynnissä ollutta, esim. Novitan heijastavalla säikeellä varustettua lankaa ei enää ollutkaan myynnissä sen enempää kuin muitakaan vastaavia. Hienoisen etsiskelyn jälkeen löysin Viking Reflex -langan  Menitasta ja kävin ostamassa sitä vaaleansinisenä, harmaana ja viininpunaisena. Lisäksi ostin pelkkää ohutta, noin millin vahvuista heijastavaa lankaa pari rullaa, sillä myös  tuo Vikingin lanka oli aika löyhäkierteistä ja jotenkin tuntui, että heijastava osuus jäi aina työn nurjalle puolelle tai muuten piiloon sitä neulottaessa. 

Alla olevat vaaleansini-valkoiset lapaset on neulottu vaaleansinisestä Viking Reflex - ja valkoisesta Novitan seitsemän veljsestä -langasta. "Kirjoin" valkoisten tähtien keskelle vielä erikseen ohuella heijastinlangalla jonkinmoiset tähdet, vaikka niistä ei tasalaatuiset tullutkaan. Sakaroiden eriparisuus näkyy varsinkin tuossa salamavalolla otetussa alemmassa kuvassa, jossa näkyy, minkä verran heijastinlanka reagoi valoon. 

Viininpunaisiin lapasiin neuloin Viking Reflex -heijastavan langan sekaan muutaman kierroksen välein nauhamaista heijastinlankaa. Ajattelin, että se voisi lisätä lapasten heijastavuutta, mutta loppujen lopuksi en ole ihan varma, oliko siitä vastaavaa hyötyä vai ei. Sen sijaan liukkaan nauhamaisen langan neulominen peruslangan ohessa oli yllättävän työlästä ja en ehkä ihan heti käytä sitä toisen langan ohella.

Alla olevat roosa-ruskeat lapaset tein muuten ns. omasta päästä, mutta idean kuvioon ja lyhyeen resoriin otin Rakkaudella Henna Neulekirjasta, jonka ostin jossain vaiheessa alennusmyynnistä. Lankana näissä on kaapin kätköistä löytynyt Drops merino extra fine -merinovillalanka. Meinasin ensin tehdä täysin ohjeen mukaan, mutta ohjeessa oli niin reilusti silmukoita, että olisin saanut aikaiseksi "lapiot", jos ohjetta olisin noudattanut. Nämäkin ovat reilun kokoiset ja tulivat omaan käyttööni. Paukkupakkasille niihin mahtuu alle ohuemmat lapaset tai neulehansikkaat. Muuten pidän enemmän paremmin istuvista lapasista, mutta tällaiset kyllä menevät päällimmäisinä.

Alla olevat siniharmaat lapaset tein alun perin myös itselleni, mutta niistä tuli kuitenkin vähän liian kapeat ja koska tytär kelpuutti ne itselleen, hän sai ne. Lankana näissä on myös Drops merino extra fine 100 % merinovillalanka. Lapasissa on 44 silmukkaa ja olen neulonut muistaakseni 3,5 mm puikoilla. Vähän pidin työläänä neljän silmukan ruutukuviokerran tekemistä peukalokiilan ja lopulta peukalon kohdalla, mutta menihän tuo pienen hapuilun jälkeen. 

Olisivat nuo lapaset loppujen lopuksi minullekin sopineet, sillä neulospinta tasaantui ja tavallaan löystyi kostean harson läpi höyryttämisen jälkeen. 

Ja, ihan koska on kevät ja toukokuu, oli pakko laittaa pari kukkakuvaakin tämän hetken kukkijoista!

Kauniita toukokuun päiviä

💚

Satu

Uusvanhan harrastuksen herättelyä

 

Ympyrä sulkeutuu. Näin voisi kuvata ajatuksiani, kun tässä talven aikana olen miettinyt, mitä muuta vastapainoa päivätyölle keksisin kuin käsityöt. Lankavarastoa olen kasvattanut sen pienennyskuurista huolimatta, mutta valmista tulee tuskastuttavan hitaasti. Sen sijaan, että toimettomina hetkinä olisin tarttunut puikkoihin tai virkkuukoukkuun tai olisin avannut bloggerin tai vaikka ottanut esille imurin tai mopin saati lähetynyt lenkille, olen "puolitajuttomana" tuijottanut instagramin vesiväri- ja akryylimaalausvideoita. Siis kyllä, maalausvideoita. 

Olen joskus nuorena harrastanut vähän piirtämistä ja maalannut vielä vähemmän vesiväreilläkin. Mutta piirtäminen on ollut noista kahdesta se vahvempi, mutta se jäi töiden, pikkulapsiarjen ja muun elämän tieltä. Sitten tulivat käsityöt. Sitten alkoivat kiinnostaa ohuet tussit ja niillä piirtäminen ja nyt näyttää siltä, että on vesivärien vuoro. Nyt on siis hankittuna harjoitteluun liian laadukasta paperia, perusvärit ja perussiveltimet. Ymmärsin sentään olla heti alkuun laittamasta rahaa kiinni hienoihin siveltimiin. Voin siis laittaa siveltiminen syyksi, kun maalaustulos ei vastaa odotuksia 😂

Seuraavaksi mietin sitten viikkoja, miten voittaa ns. valkoisen kankaan - tai tässä tapauksessa valkoisen paperin - syndrooma ja uskaltaa aloittaa. Aloittaminen on helpompaa, kun voi yrittää kopioida muiden tekemisiä ja tehdä pienesti eli pienelle paperille pieniä juttuja. Yllättävän hankalaa se olikin - eivät värit, pensselit ja muodot totelleetkaan hapuilevia otteita ja arkaa maalaajaa - yllätys, yllätys. Tai eihän se mikään yllätys tietysti ollut, mutta tiedätte varmasti tunteen, että kun ajatuksissaan näkee, millaisen haluaisi tehdä, mutta taidot ja tekniikka eivät vaan riitä, niin harmittaahan se. Tuli mieleeni mummoni vanhan kansan sanat, että ei kukaan ole seppä syntyissään. Kaipa se niin on, että harjoitus tekee mestarin tai ainakin saa huomaamaan, että harjoittelija tarvitsee lisää harjoitusta - eikä kaikista tuli seppiä sen enempää kuin seppämestareitakaan😊 

No, ehkä sillä voi lohduttautua, että omaksi iloksi ja pään tyhjennykseksi näitä teen ja "maalaukset" ovat ensimmäiset noin kolmeenkymmeneen vuoteen. Apuna näiden ideoinnissa ovat olleet instagramin akvarelliaiheiset lyhytvideot ja kaikki syntyivät yhdellä istumalla keittiön pöydän ääressä 😊Töitä analysoidessani tajuan, että niihin pitäisi saada lisää kerroksellisuutta, sävyjä ja sitä kautta syvyyttä. Niiden kohdilleen saaminen vaatii värien sekoittamiseen panostamista, muotojen hahmottamista ja sivellintekniikan opettelua.

Mietin pitkään, laitanko näitä kuvia tänne, mutta totesin, että voisi olla välillä kiva laittaa muutakin kuin neulonta- tai virkkausjuttuja, joten paljastetaan sitten koko kuvio. Akvarelliharjoittelu jatkuu jossain vaiheessa, ehkä myöhemmin keväällä tai kesällä, kunhan olen "toipunut" tästä kerrasta. Ja katsonut lisää videoita ja miettinyt ylipäätään, mitä ja millä eri tekniikalla voisi olla järkevin kokeilla. Nyt tein kahteen pieneen lehtiöön, mutta tuo A4-kokoinen lehtiö on vielä aloittamatta. Se vaatiikin siten vähän enemmän rohkeutta😊 Sitä keräillessä...

Mukavaa vappuviikkoa ja alkavaa toukokuuta!

t. Satu

 

Se on sitten kevät ja pääsiäinen 💛

 

Toisen pääsiäispäivän ilta. Ulkona sataa tihuuttaa edelleen, mutta iltaa kohti sade säätiedotuksen mukaan laantuu, mikä on hyvä asia, sillä minulla on kauan odotettu vapaaviikko 😊 Viime viikon lämpimät päivät ovat vielä muistissa, mutta ei kelin niin lämpimäksi tarvitsekaan vielä mennä, jotta toivottavasti ehdin saada paremmin kotipihan kevättöitä tehtyä. Pari istutusaluetta meinasin kierrätellä metallireunuksella, kun kaavailemani kivetyt istutusaltaat osoittautuivat sekä liian isotöisiksi että mielestäni myös hintaviksi niiden kokoon verrattuna. 

Kevätkukkijat ovat jo vauhdissa. Lumikellon kukat ovat jo lakastuneet ja värikkäät kroomuksetkin alkavat olla tämän keväisen kukintansa ehtoopuolella. Sen sijaan kevätkaihonkukkien suloiset siniset silmät ovat juuri avautuneet ja hurmaavat valkovuokkomättäät täplittävät paitsi kotipihan reunamia myös läheisiä tien vieriä. Sinisen eri sävyissä kukkivat sinivuokot puolestaan viihtyvät enemmän metsikön laitamilla ja suojissa.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

Idän sinililja - Scilla siberica

Pääsiäisen aikana valmistui muutama käsityö. Töissä on ollut ihan julmettu kiire koko talven ja nyt, kun oli vapaata ja sateessa ei huvittanut ulkonakaan olla, tuli pakottava tarve saada valmiiksi lapaset, jotka aloitin reilu viikko sitten palmusunnuntaina (alla kuva lapasten resorista pajunkissojen kera). Laitan kuvan valmiista sitten myöhemmin. Samalla vimmalla virkkasin yhtenä päivänä keltaisen Unille-pupun samalla periaatteella kuin lukuisat sen edeltäjatkin. Ja jotta kipeytyneissä peukaloissa ja puutuvissa sormissa ei olisi tarpeeksi, neuloin vielä yhdet perusvillasukatkin alusta loppuun pyhien aikana. Ja viimein lopulta tuli tunne, että nyt on tehty käsitöitä taas riittävästi vähäksi aikaa, että nyt voin kirjoittaa vaikka tänne blogiin ja olen ottanut edes vähän takaisin kulunutta aikaa, minkä olen töiden jälkeen vain istunut sohvan nurkassa "puolitiedottamana". Tunne on kuin olisi elossa jälleen.

Nuoret aikuisemme olivat kotona pääsiäisen aikaan ja tytär leipoi mehevän mausteisen porkkanakakun, jonka kuorrutteessa ja täytteessä on Philadelphia-tuorejuustoa. Herkullista, mutta tuhtia. Ja kakullakin oli kokoa 😊Jännä muuten, että kakussa ei maistu porkkana, vaikka siinä on sitä todella reilusti. 

Varsinaisia perinteisiä pääsiäisruokia meillä ei juuri syödä. Sen sijaan grillasimme kanaa, lihaa ja kasviksia perjantaina ja lauantaina. Eilen tytär sitten teki mausteista ja erittäin hyvää chorizopastaa. Siinä on runsaasti paitsi chorizo-makkaraa, myös sipulia, valkosipulia, juustoa ja basilikaa. Nam! 

Tänään sitten oli vuorossa sitruunainen savulohipinaattipasta, mutta siitä en sentään kuvaa ottanut - kerronpahan vain 😊

Chorizopasta

Siman tekemistä olen miettinyt, mutta koska olemme mieheni kanssa vapun kahdestaan kotona, tuskin tulee laitettua simaa tulemaan. Sen sijaan ostimme jo kokeeksi pari pulloa ruokakaupasta valmista perussiman reseptillä tehtyä luomusimaa ja koska se maistui lähes yhtä hyvälle kuin kotona tehty, taidamme mennä sillä vapun yli.

Tällaisia kevätkuulumisia useamman viikon blogihiljaisuuden jälkeen täältä.

Mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Kauniita kevätpäiviä !

t. Satu