Hyvää alkanutta uutta vuotta!

 

Vuosi on vaihtunut ja arki on alkanut omalla painollaan. 

Tästä se taas lähtee.

Kunhan vauhtiin pääsee 😊

Töitä on vähintäänkin riittävästi ja niiden vastapainona pitää olla jotain muuta. 

Ja itselläni "se joku muu" tietysti ovat käsityöt nyt ainakin.

Mutta välillä takkuaa silläkin osastolla. 

Jossain vaiheessa lankoja käsissä pyöritellessä iski taas tunne, 

että kun mitään uutta ei osaa aloittaa, että sitten pitää tehdä, sitä mitä osaa (taas),

 mutta ei kuitenkaan haluaisi aina sitä samaa. 

Ja keskeneräisiäkin on, mutta niitä ei vaan saa jatkettua.

Onko tuttu tunne?

 

Pää löi vaihteeksi ihan tyhjää ja katsellessani sitten aikani kuluksi

 instagramista vanhoja kuviani huomasin kuvan 

reilu vuosi sitten tekemästäni vauvan norjalaismyssystä,

 johon olin perusohjeesta poiketen tehnyt kavennusten ja levennysten kohdille 

valopalmikkoraidat. 

Muistin myös, että olin summittaisesti tehnyt itselleni siihen ohjeen 

uskollisesti jo pitkään käsitöiden pikamuistiinpanojen vastaanottajana palvelleeseen sinikukkakantiseen ruutuvihkoon. 

Niinpä sitten neuloin tuttua ja turvallista, 

mutta kuitenkin vähän erilaista kuin ihan viime aikoina. 

Ja niin valmistui jälleen yksi pienen ihmisen myssy. 

Vaaleansinisen myssyn päälaelle tein keikkumaan valkoisesta tekoturkiksesta vielä tupsun.

Ihan kiva yhdistelmä siitä tuli ainakin omasta mielestäni. 

Voi olla, että on ns. nykymakuun liian perinteisen hempeän vaaleansininen;

aika paljon perusvärejä tai murrettuja tummia sävyjä pienilläkin näkyy nykyään.

Mutta tällaisen keski-ikäisen täti-ihmisen mielestä sävy on kuitenkin söpö ...

Vähän harmitti, kun kuvatessa harmaana joulukuisena päivänä valo ei meinannut riittää mitenkään,

mutta aika hyvin tuo langan sävy kuvissa lopulta toistuu. 

Ihan hauska ns. välipalakäsityö tämä oli, mutta pää jatkaa jumittamistaan edelleen.

Seuraavaksi sitten taas jotain muuta  - luulisin 😊

Mutta kevättä kohti mennään ja se on pääasia.

Vaikka lunta ja talvi saatiin etelääkin nyt vuoden alussa. 

Tänään oli ensimmäisten lumitöiden vuorokin.

Valon lisääntyessä toivon taas energiankin määrän lisääntyvän 

ja sitä kautta toivottavasti myös jumituksen helpottavan.

Tätä se vaan välillä näköjään on.

Kauniita tammikuisia päiviä Sinulle ja iloa alkaneeseen vuoteen!