Valkoinen pipo

Miksi ihmeessä ihminen ottaa vapaaehtoisesti itselleen tehtäviä,

joiden tekeminen tuntuu haastavalta, joita ei oikein osaa ja joiden tekemisen aloittaminen on hankalaa,

 mutta joita pohjustaa pitkään ja jotka vetävät puoleensa?

Ja sitten ei meinaa millään saada niitä aloitettua, kun ei ole selkeää kaavaa ja

kun ei oikein osaa hahmottaa lopputulosta - kun ei oikein tiedä, miten aloittaisi ja miltä lopputuloksen tulisi näyttää. 

Sitäkö se on, se aloittamisen vaikeus. Prokrastinaatio. Vitkuttelu. Välttämiskäyttäytyminen. 

Samalla asialla on monta nimeä ja tulin siihen tulokseen, että se minua vaivaa ihan aina, 

kun haluan tehdä vähemmän tuttuja juttuja. Tai sellaisia rutiineja, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa - kuten siivoaminen.

Uskoisin, tai ainakin toivoisin, että se on jollekulle muullekin tuttu tunne. 

Piti ihan etsiä tietoa aloittamisen vaikeudesta ja löysin artikkelin, johon on helppo samaistua 😊

Siihen tulokseen tulin, että ihmismieli on kyllä kummallinen.

Lapsen pipo

Ja miten tämä kaikki sitten liittyy valkoiseen pipoon?

Siten, että oikean kokoisen pipon tekeminen tuntuu olevan äärettömän vaikeaa, 

langaksi ei meinaa löytyä mitään kutittamatonta ja en osaa päättää mallia 

tai ainakaan en osaa tehdä kavennuksia siististi, kun olen mallin valinnut.

Ja kaiken lisäksi, en ole itse ollenkaan "pipoihmisiä", mutta kun pitää vaan tehdä... 

Lopulta, kaiken takeltelun jälkeen neuloin tämän valkoisen pipon Dropsin Merino Extra Fine-langasta. 

Silmukoita on 96 ja kuvio tuli vastaan Suvikumpu-blogissa joku aika sitten.

Kuvio oli lopulta yllättävän helppo tehdä, kun jujun tajusi.

Mutta piposta tuli minulle pieni. Koko on varmaan sopiva lapselle, vähän isommalle sellaiselle.

Näinhän se käy, kun ei ole ohjetta, 

jonka mukaan tekee ja yrittää vaan laskeskella sopivaa silmukkamäärää ja vielä sovittaa sen kuvion silmukkamäärään. 

Jotta tästä olisi tullut minulle sopiva, olisi silmukoita pitänyt olla yhden kuviokerran verran lisää, 

eli käytännössä 102.
Toisaalta voi olla, että tämä kuviokin on vähän ns, normaalineuletta jämäkämpi.

Ehkä tämä oli harjoituspipo.
Ehkä pipo löytää vielä iselleen sopivan pään.

Ja ehkä harjoitus tekee mestarin, niinhän sitä sanotaan. 

Tai ainakin harjoitus harjoittaa osaamaan jotain seuraavan kerran vähän paremmin 😊

Jatkamme siis harjoituksia!