Design-sukat :)

Välillä tulee neulottua myös ihan ohjeiden mukaisesti.

Siinä on oma jännityksensä, vaikka se "sitookin"  ajatukset tiukasti meneillään olevaan, 

eikä silloin pysty yhtä vapaasti miettimään kaikkea muuta.

Mutta aina "kaiken muun" miettimiselle ei ole tarvettakaan, 

vaan tarve on saada aikaiseksi jotain uutta, mitä ei muuten ehkä osaisi sai saisi aikaiseksi kokeilla. 

Sain vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi pari neulekirjaa, joista toinen on Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa.

 

Siitä silmiin pistivät "Rakkautesi jäljet" -sukat, jotka neuloin Novitan Venla-langasta. 

Oikeat "design-sukat" omien tekeleiden sijaan.

Se olikin pitkä prosessi.

Yleensä en ole tykännyt neuloa aikuisten sukkia ohuista langoista. Ovat vähän turhan aikaa vieviä 😊

Sukissa on monia kivoja yksityiskohtia, mutta ehkä juuri niiden takia sukkien neulominen takkusi oikein kunnolla. 

Minulla ei nimittäin ollut oikein aikaa keskittyä yhtäjaksoisesti riittävän pitkään neulomiseen, 

jotta olisin oppinut ulkoa mallineuleen. 

Välillä en muutamaan viikkoon koskenutkaan ko. neuleeseen, ja seuraavilla kerroilla sain sitten taas opetella uudestaan.

Kivat näistäkin sukista mielestäni tuli, vaikka nämä ovat taas yhdet sellaiset sukat, 

joissa on ainakin senkin "miljoona" virhettä. 

Valitsin lisäksi ohjeen kolmesta kokovaihtoehdosta keskimmäisen ja vaikuttaa siltä, 

että niistä tuli vähän liian väljät jopa minunkin jalkoihini. 

Jotenkin olisin toivonut ohjeeseen selkeämmät kokovaihtoehdot.

Yksi sukkien juju on kantapää, jollaista en ollut koskaan aiemmin tehnyt ja jonka logiikka ei minulle tällä kertaneulomisella avautunut.

Jalkaan hyvin istuva siitä kyllä tuli, mutta ilman ohjetta en osaisi sellaista uudestaan tehdä,

kun en silmukoiden jakautumisen logiikkaa ymmärtänyt.

Toinen kiva yksityiskohta on varren nirkkoreunus sekä sydänkuvio.

Tuota sydänkuviota tulen varmasti hyödyntämään toisaallakin myöhemmässä vaiheessa.

Ihan samanlaista en ole aiemmin tehnyt, vaan jonkun toisen version.

Käsityörintamalla on viime aikoina ollut yllättävän vilkasta. 

Johtuu varmaan kesälomasta 😊

Olen taas innostunut tekemään paitsi lapasia myös pienten ihmisten asusteita.

Jotenkin vauvojen ja taaperoiden asusteet vetävät puoleensa.

Niitä on ihana tehdä; saa aikaan suhteellisen nopeasti suloista ja kaunista.

Osalle on käyttäjä löytynyt ja osa odottaa vielä saajaansa.

Neuleita alkaa nyt olla kuitenkin jo varastossa riittämiin, joten olen ajatellut, 

josko joku haluaisi niitä ehkä itselleenkin hankkia.

Kysynkin sinulta, oletko myynyt käsitöitä ja jos olet, 

oletko tehnyt sen netissä, myyjäisissä, tuttaville vai miten?

Seuraavaksi tartun taas panta- ja lapasneuleisiin.

Ne ovat olleet neulontalistalla viime vuosina nimenomaan näihin aikoihin, 

jolloin ajatukset alkavat pyöriä jo tulevassa syksyssä ja sen myötä talvessa ja paksummissa neuleissa.

Tästä tuli nyt kovin yksipuolinen postaus, mutta tällaista tämä välillä on.

Onneksi ei ole elämässä isompia asioita ihmeteltävänä, kun voi tehdä tikusta, tai oikeammin sukasta asiaa blogipostauksen verran😀

Kauniita heinäkuun lopun päiviä Sinulle!

Suolaisen nälkään

 

Tällä hetkellä (lähes) kaikki puhuvat helteestä, kuumuudesta, kuivuudesta, tukalasta olosta, 

vedessä vilvoittelusta, kukkien kastelusta, unettomista öistä, kesälomasta, ihanasta auringosta, ja jotkut jopa jalkapallosta ;)

No, on totta, että rajansa olisi kaikella. Vähempikin rittäisi tätä kosteaa lämpöä.

Onneksi kotona on ilmalämpöpumppu, joka viilentää ja sen takia on tullut tänä kesänä vietettyä ihan liikaa aikaa sisätiloissa. 

Ihan sen takia, että ulkona en jaksa, kun paistun. 

Mutta toisaalta, muutama kuukausi eteenpäin, niin johan on pimeää ja koleaa.

Muistellaan silloin näitä kelejä.

Mutta tosiaan juuri nyt kotipihan kukkien takia vähän harmittaa. 

Aika kituuttamista on monen kukan kasvu, kirvatkin meinaavat vaivata ja kukintavaihe menee ainakin minun mielestäni liian nopeasti ohi. 

Selkä vääränä niille olen vettä iltaisin kantanut. Ja välillä aamulla ja joillekin ruukuille joskus päivälläkin. 

Onneksi kasvivalinnoista osa pärjää ja jaksaa kukkia helteessäkin, 

vaikkakin normaalia lyhyemmän aikaa. 

Yksi tällainen on yllä olevassa kuvassa oleva palava rakkaus, joka ainoana edustaa kuumana henkuvan punaista kotipihan perennapenkeissä.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan. 

Tässä parisen viikkoa sitten tytär leipoi herkullista suolaista ja maustettua.

Tämä oheisissa kuvissa näkyvä suorakaiteen muotoisessa vuoassa paistettu leipä oli todella hyvää.

Ohjetta minulla ei ole antaa, mutta se löytynee pienellä salapoliisityöllä internetin syövereistä.

Leivässä on kuulemma "ihan perus" vaalea leipätaikina, 

josta on muotoiltu pyöreitä kakkaroita, jotka on kohotuksen jälkeen yhdistetty pitataskumaisiksi.

Taskut on täytetty omatekoisella maustevoilla, jossa on voin lisäksi ainakin silputtua persiljaa,

 hieman rosmariinia ja reilusti valkosipulia. 

Taskut on laitettu vuokaan pystyyn niin, 

että joka toinen tulee hieman enemmän vasempaan ja joka toinen oikeaan reunaan. 

Päälle on ripoteltu merisuolaa.

On muuten hyvää 😊

Sitten toinen suolainen herkku paistui meheväksi muffinssipellillä.

Onnistui siinä paremmin kuin paperivuoissa.

Näiden kohdalla on sama juttu, että ohjetta tai edes linkkiä siihen ei ole antaa. 

Halusin kuitenkin laittaa näistä kuvia tänne näytille, josko näistä saisi muutkin ideoita. 

Näitä voisi kutsua esim. pizzakierteiksi.

Taikina on kaulittu levyiksi ja levyille levitetty valmista Raguleton pastakastiketta, 

palvikinkkusuikaleita, pepperonia, pizzamausteita ja juustoraastetta.

Toki kasvisversion voi jokainen tehdä mielensä mukaan.

Nämä molemmat tekivät taas hyvin kauppansa.

Molemmat ovat erinomaista iltapalaa esim. viinilasillisen kera.

Ovathan nämä tavallaan tukevaa syötävää näin helteellä, 

mutta eipä näitä ole tarkoitettukaan, että vatsa vain niillä täytetään.

Naposteltavaksi vain.

Ja kun pitää muistaa juoda paljon vettä, tarvitaan myös suoloja, joten tässähän tulee ainakin yhdenlaista ;)

Minä tykkäsin ja niin meillä muutkin. 

Nyt ollaan sitten puolison kanssa kahdestaan ja tytär ei pitempään toviin ole kotona leipomassa.

Olen jopa miettinyt, että leipoisin pitkästä, pitkästä aikaa itse.

Mitenkähän sitä enää osaakaan mitään.

Mutta, kunhan tässä jaksaa ja helle vähän helpottaa, 

niin viitsii keittiössäkin enemmän taas puuhailla.

Tällaista siis tällä kertaa.

Nautitaan kesästä kaikilla aisteilla. 

Kaunista heinäkuista viikkoa Sinulle!

Parasta kesää

 

Heinäkuu on jo hyvässä vauhdissa.

Lomaa on viikko takana ja kolme edessä. 

Tekemistä riittää ja muutoksia on ilmassa, mutta käsityöt rentouttavat.

Helteinen kesäsää jatkuu ja keskipäivän helteessä ei ole mukava olla ulkona, ei edes pihakeinussa varjossa neulomassa. 

Sen sijaan neulon sisällä sen, mitä nyt neulottua näillä keleillä tulee.

Illat menevät sitten pihahommissa kastelukannuja kantaen tai kasteluletkun jatkona seisoessa.

Mutta kesä on kyllä ihanaa aikaa.

Juuri tulin koiran kanssa iltakävelyltä ja ilta-auringon leikkiä puiden rungoilla katsoessani mieleeni tulivat sanat "ihana valo". 

Sitä ihanaa valoa sitten puolen vuoden päästä niiiiin kaipaan.

Toukokuussa laitoin kuvia 'Nilkkatossuista', jotka neuloin Novitan Nalle-langasta suhteellisen ohjeen mukaisesti. 

Koska malli oli kiva, ajattelin saman tien neuloa myös toiset vastaavat, mutta erilaisella kuviolla. 

Nämä tossukat syntyivät Novitan Woolly Wood -langasta, 

joka ei koostumuksellaan sovellu sukkiin. Tämän tiesin jo etukäteen, mutta neuloin silti. 

Lanka on pehmeää sekä mukavan lämpöistä ja vilpoista yhtä aikaa.

Tossuikoista tuli ihanat pitää jalassa, mutta käytössä ne venyivät niin, että nyt tuskin enää pysyvät jalassa.

Lisäksi mieheni alkoi ihmetellä, mitä harmaita "nöttösiä" meillä on pitkin lattioita. 

Tossukoista nimittäin tarttui varpaisiin "nöyhtää", joka muodosti näitä nöttösiä ja kun tossukat otti pois jaloista, ne tippuivat lattialle. 

Vielä niissä ei ole reikiä, mutta ei se kaukana ole, sillä materiaalin hävitessä pikkuhiljaa niiltä ei voine välttyä. 

Sitä pitäisi uskoa asia, jonka jo itsekin tiedän eli käyttää oikeaa materiaalia oikeaan kohteeseen. 

Eli sukkiin sukkalankaa ja muihin neuleisiin sitten näitä erikoislankoja.

Tässä kesällä on jo tähän mennessä tullut neulottua pitkästä aikaa vähän enemmän,

mutta en ole saanut aikaiseksi laittaa niitä näytille tänne. 

Aika vähäistä oli käsitöiden tekeminen kuluneen talven aikana, mutta nyt olen pikkuisen petrannut,

vaikka "entisessä tahdissa" en olekaan 😊

Jotain pieniä ohjeitakin olen kirjoitellut. Lähinnä lasten neuleista.

Pitää katsoa, jos jossain vaiheessa laitan niitä tännekin. 

Tai, mitä mieltä olette, onko millekään neuleiden ohjeille tarvetta, 

vaikka niitä on saatavissa vähän siellä ja täällä?

 

Mutta sitten varsinaiseen kesäasiaan;

kuvia kukista ja kesätaivaasta.

Upeaakin upeampi jasmike 'Tähtisilmä' on kukkinut nyt pari viikkoa ja sen metsämansikkainen,

makea tuoksu leijailee paitsi omalla pihalla myös tontin kohdalla tuolla tien puolella. 

Kukinta alkaa olla lopuillaan, mutta vielä pensas on lähes täynnä lumivalkoisia kukkia.

Nyt myös nurmikko sen ympärillä on valkoinen varisseista terälehdistä, kuin olisi satanut lunta. 

Laitan hieman enemmän kuvia tästä ihanasta pensaasta tuonne 'SatunKukkiin',

jos haluat käydä vilkaisemassa.

Yhtä aikaa jasmikkeen kanssa kukkivat myös pionit. 

Niidenkin upea kukinta on vielä meneillään, vaikka parhaat päivät ovat jo ohi. 

Kotipihan itse oikeutettu kuningatar on vitivalkoinen 'Festiva Maxima' -pioni.

Toinen kotipihan luottopioni on alla olevassa kuvassa näkyvä 'Bowl of Beaty',

joka nimensä mukaisesti jaksaa ihastuttaa lähes lautasen kokoisilla kukillaan kesästä toiseen ja 

ja joka ei niin pahasti hätkähdä äkillistä ukkoskuuroa kuin kerrottukukkaiset sisarensa.

Kaunista helleviikonlopun jatkoa ja ihanaa pian alkavaa viikkoa Sinulle!

Ihania kesäpäiviä

 

Vaikka kesälomaan on vielä viikon verran, 

olen kyllä nauttinut näistä aurinkoisista ja pääasiassa yllättävän lämpimistä

kesäkuun alkupuolen päivistä. 

Teen kotona etätyötä ja nyt monien jäädessä pikkuhiljaa lomalle ja kun muutenkin 

ihmiset tuntuvat olevan enemmän kesätuulella, työn määrä on pikkuhiljaa tasoittunut.

Vaikka työpäivät ovat edelleen täyspitkiä ja usein jopa ylipitkiä, 

työmatkoista säästynyt aika saa työpäivän tuntumaan lyhyemmältä.

Niinpä tänäänkin meillä oli päivällinen syöty, 

koirat käytetty pikalenkillä, pyykit otettu narulta ja minä terassin keinussa neuleen ja siiderin kera jo heti klo 17 jälkeen. 

Ja se on aika hyvin se 😊

Nyt on puikoilla lapaset, 

mutta laitan tähän kuvia aiemmin keväällä neulomistani pitsinilkkasukista.

Itse asiassa olin ottanut näistä keskeneräisenä kuvia jo huhtikuun lopulla valkovuokkojen aikaan.

Siitä tuntuu olevan ikuisuus - ja tavallaan onkin, lähes kaksi kuukautta jo!

Näiden Madeleine-sukkien ohje on tämän kesän Novitan lehdestä ja sukat oli helppo ja nopea neuloa.

Malli on kiva, mutta ehkä hieman muokkaisin tuota jalkapöydän päällä olevaa kuviota, jos tekisin ne uudestaan.

 

Lankana on 7 veljestä ja sukat toteutettu lähes ohjeen mukaan. 

Muistelen, että kärkikavennuksissa säädin hieman, mutta olen autuaasti unohtanut, että mitä!

Näin hömelö pää se näin loman alla on. 

Päivisin sitä vielä ehkä pysyvät ajatukset ja sanat hieman paremmin kurissa, 

mutta illalla, kun on vapaalla, "senat menevät usein sakaisin" 😊 ja

kotona saan välillä kuulla, että "taas sitä mennään". 

Että tällaista. Loman tarpeessa siis!

En malta olla laittamatta tähän muutamia kukkakuviakin, 

vaikka niitä tulee laitettua enemmän tuonne 'SatunKukat'-blogiin.

Jos kiinnostaa, käy kurkkaamassa 😉

Alkukesän sinisen ja valkoisen kukinnan jälkeen, kukinta on nyt vaaleanpuna-, liila- ja valkovoittoista. 

Vaaleanpunaisesta pitävät huolen kesäpikkusydämet, pelargoniat sekä verbenat.

Liilasta ja valkoisesta taas pääasiassa syreenit ja lumihiutaleet nyt, kun viimeisetkin arovuokot taitavat olla karistaneet kukkansa.

Nyt on ennustettu todella kuumaa säätä.

Jos ennusteet pitävät paikkansa, ulkona ei keskipäivän aikaan viikonloppuna juuri jaksa olla.

En nimittäin pahemmin välitä +30 asteen keleistä.

Illalla sitten tulee syötyä ja aikaa menee myös istutusten kastelussa, sillä ne paistuvat nopeasti tuollaisessa kelissä.

Nurmikkokin menee korpuksi, mutta sitä en rupea kastelemaan. 

Ei voi mitään. Toipuu taas jossain vaiheessa. 

Mutta eipä tässä muita tekemisiä viikonloppuna ole, joten hyvää aikaa tehdä lakkiaisista kuvakirja valmiksi ja vähän käsitöitä.

Vain olla. Luulen, että olen "vain olemisen" ansainnut, kuten varmasti te kaikki muutkin 💚

Miten ajattelitte tulevan viikonlopun ja juhannusviikon viettää?

Rentouttavia kesäpäiviä Sinulle!

Nuoren juhlat

Viikko sitten lauantaina vietimme tyttären ylioppilasjuhlia. 

Samalla niin kaunista ja haikeaa nähdä kuopus huikaisevan kauniina

nuorena naisena valkolakki kutreillaan. 

Onneksi tämän kevään ylioppilaat saivat koululla juhlansa koronasta huolimatta

toisin kuin viime vuoden opiskelijat. 

Vanhemmat, muusta yleisöstä puhumattakaan, eivät päässeet paikalle, 

mutta onneksi nykyaikainen tekniikka mahdollisti juhlan seuraamisen kotisohvalta television välityksellä. 

Lakituksen jälkeen pidimme kotona myös pienet juhlat. 

Henkilöitä oli juuri koronaohjeistuksenkin mukaan sisätiloissa sallittu määrä, 

eli kymmenen. Jokunen käy sitten vielä erikseen kesän mittaan. 

Sääkin oli mitä mainioin ja saimmekin viettää juhlat pääasiassa ulkosalla.

Itse asiassa oli aika lämminkin, mutta se ei haitannut, sillä kesästä on ihana nauttia niin kauan kuin sitä kestää. 

Poikkeuksena aiempiin kotona järjestettyihin pikkujuhliin, 

tällä kertaa meillä ei ollut kovinkaan paljon makeaa tarjottavaa, vaan menimme suolaisella linjalla. 

Tarjoomuksissa pääosassa oli salaatti ja grillattu liha sekä lohipiirakka.

Myös kasvispiirakkaa ja pizzasarvia oli tarjolla.

Eli tuli syötyä ihan oikeasti ja sitten myöhemmin vielä kakkukahvit jälkiruoaksi.

Kakkuna oli juhlakalun itsensä leipoma suklaa-aprikoosikakku ja liivatteeton sitruunatuorejuustokakku, josta ei ole onnistunutta kuvaa. 

Lisäksi kuivakakun ystäville oli tarjolla upeasti raidoitettua perinteistä tiikerikakkua.

Sekin oli ylioppilaan itsensä käsialaa.

Kliseisesti on kuitenkin todettava, että kyllä aika rientää.

Se juoksee kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin ja eilinen on pian haalea muisto vain. 

Näin on todettava, vaikka sen toteaminen sekä melkein naurattaa että itkettää. 

Lapsissa ja nuorissa muutoksen näkee konkreettisesti ja nyt, 

kun tiedän, että kesän aikana pesä tyhjenee, 

muutos tuntuu hyvin lopulliselta. 

Siinä me sitten olemme.

Kahdestaan, kuten "aikojen alussa". 

No, on kaksi koiraa, mutta niin oli silloinkin, "aikojen alussa". 

Vaatii varmasti totuttelua ja monet rutiinit menevät uusiksi,

mutta se kuuluu asiaan. 

Sanovat viisammat ja kokeneemmat.

Uskottava kai se on.

Lapsilleen sitä toivoo vaan hyvää ja parasta.

Ei enempää eikä vähempää kuin onnellista, hyvää elämää. 

Tavallista, hyvää elämää.

Monta sivua on vielä kääntämättä, 

monta tarinaa on vielä aloittamatta.

Elämä edessä ja sen tarinat vielä kirjoittamatta.

Pikkuhiljaa tarinat kietoutuvat elämän verkkoon.

Ruusut kukoistavat, kuihtuvat ja vaihtuvat.

Olemme kaikki osa ikiaikaista tarinaa.

Kiertokulkua.

Niinhän sen olla pitääkin.

Onnea ja iloa.

Hymyä ja naurua.

Ruusuja ja aurinkoa.

Niitä toivon sinulle.

Kauniita kesäisiä päiviä!